Sivut

14 heinäkuuta 2014

Stephen King: Liseyn tarina



Stephen King: Liseyn tarina
Tammi, 2010
543 sivua
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
(Lisey´s Story, 2006)
Luettu: 8.7.2014
Mistä: Oma ostos


Kesäloman alku on ollut kovin kiireinen ja tuntuu, että luku-, bloggaus- tai blogien seuraamisaika on ollut kortilla. Onneksi kesken on ollut luottokirjailijani Stephen Kingin kirja, jonka sivuille olen voinut sujuvasti sukeltaa niinä lyhyinä lukuhetkinä, jotka olen jostain saanut nipistettyä. Astuin Liseyn tarinan myötä tutulle, mutta toisaalta uudelle maaperälle, sillä tämä kyseinen tarina ja kaikki sitä uudemmat sekä suomentamattomat Kingin kirjat ovat minulla vielä lukematta. Jännittävää!

Lisa "Lisey" Landonin kauhukirjailija-aviomies Scott on kuollut kaksi vuotta sitten ja Lisey totuttelee yksineloon yli kahdenkymmenenviiden avioliittovuoden jälkeen. Kun Lisey selvittelee Scottin jäämistöä  herättää erään artikkelin kuva mieleen muistoja ja pian Lisey matkaa mielessään menneisiin aikoihin ja tapahtumiin, joista osa on niin kipeitä tai vaikeita, ettei Lisey edes anna itsensä niitä muistaa. Liseyn ympärillä pörrää raatokärpästen lailla tutkijat ja muut kirja-alan ihmiset, jotka haluaisivat saada kuuluisan Scott Landonin jäämistön haltuunsa, mutta myös eräs häiriintynyt fani, joka alkaa piinata Liseya. Lisähuolta aiheuttaa Liseyn sisar Amanda, jonka epävakaa mieli heilahtaa taas pahempaan suuntaan. Ehkä Liseyn oma mielikin heilahtaa, sillä hän kuulee mielessään oman äänensä lisäksi Scottin äänen, joka kehottaa etsimään erään tietyn hopealapion...

Liseyn tarina ei ole aivan tyypillistä Kingiä, vaikka hänen tyylinsä on selvästi tunnistettavissa. Yksityiskohtaista kuvailua, sitä tiettyä kingmäistä huumoria, merkitseviä kirjainyhdistelmiä (RKAKSOA, babyluv - Remmi Kireälle Aina Kun Siihen On Aihetta.) ja sinne tänne siroteltuja hätkähdyttävän upeita kielikuvia, kuten (...) kunnes aurinko laski oranssissa elokuun savussa puhkaisten reiän yölle(.) tai Hän heräsi yön syvimmässä notkelmassa, jossa kuu on laskeutunut eikä kello ole mitään. Liseyn tarina on tarina yhdestä avioliitosta, menetyksestä, surutyöstä, painajaismaisesta lapsuudesta, unohtamisesta, muistamisesta, selviytymisestä ja irtipäästämisestä, mutta kaikista eniten se on tarina rakkaudesta, niin aviollisesta kuin sisarellisesta. Kirja ei ole varsinaisesti kauhutarina, vaikka sekin ulottuvuus on läsnä yhdessä yliluonnollisuuden kanssa.

Oliko Scott ollut ainoa, joka tiesi hämäristä paikoista? Niistä kurjista hämäristä paikoista, joissa ihminen on aivan yksin ja vailla omaa ääntä? Lisey ei tiennyt kaikkea sitä, minkä Scott oli tiennyt, mutta hän tiesi tarpeeksi. Hän tiesi ainakin sen, että Scott oli tuntenut itsensä vainotuksi, ei koskaan suostunut katsomaan auringonlaskun jälkeen peiliin - ei mihinkään kuvastavaan pintaan, jos pystyi sen välttämään. Ja Lisey oli rakastanut häntä kaikesta siitä huolimatta. Koska äijä oli osannut pitää hauskaa.
     Mutta ei enää. Nyt äijä ei osannut pitää hauskaa. Äijä oli poistunut keskuudestamme, kuten sanottiin; Liseyn elämä oli siirtynyt uuteen vaiheeseen, soolovaiheeseen, ja nyt oli liian myöhäistä kääntyä takaisin.
     Ilmaus puistatti häntä ja sai hänet ajattelemaan asioita
     (purppura, se otus jolla oli papurikko kuve)
    joita ei ollut viisasta ajatella, ja niinpä hän käänsi niille selkänsä. 

Jatkuvasti kirjaa lukiessani mielessäni pyöri vihkitoimituksesta tuttu osa Kaiken se kestää (...) (Raamattu, 1. Kor. 13.), vaikka Scottin ja Liseyn häät Liseyn mukaan olivatkin ei-uskonnolliset. Tuo Raamatun pätkä kuitenkin kuvaa niin hyvin Landonien yhteistä taivalta ylä- ja alamäkineen, pimeistä puolista puhumattakaan. Vaikka rakkaus on kirjassa suuressa osassa ei tarina ole missään nimessä siirappinen, myös jännittäviä juonenkäänteitä löytyy. Pidin kovasti Scottin vaimolleen järjestämästä eräänlaisesta aarteen etsinnästä, lumpijahdista, samoin siitä miten asiat lähtivät hyvin hiljalleen aukeamaan.

King on lisännyt tarinan lomaan useita viittauksia romaaneihin, lauluihin ja runoihin eräänlaiseksi kunnianosoitukseksi asianosaisille tekijöille mutta myös piikin kirjallisuuden perimmäisen tarkoituksen, lukemisen, unohtaneita kohtaan sekä arvostavan kädenojennuksen lukijoille:

Hänestä tuntui, että niissä oli hyvin vähän mielenkiintoista. Vetolaatikoissa, arkistokaapeissa, tietokoneiden kovalevyillä. No ehkä jokin aarre hanakammille inkunkeille, niille keräilijöille ja tutkijoille, jotka säilyttivät asemansa suurelta osin tutkimalla kirjallista napanöyhtää ja pohtimalla sitä toistensa vaikeatajuisissa akateemisissa julkaisuissa; kunniahimoisille, ylikoulutetuille hoopoille, jotka olivat menettäneet kosketuksen siihen, mistä kirjoissa ja lukemisessa on varsinaisesti kyse, ja jotka mielellään jauhoivat alaviittein varustettua paskaa vuosikymmenestä toiseen. Mutta  parhaat apajat olivat jo tiessään. Kaikki se Scott Landonin kama, joka oli mieleen tavallisille lukijoille - niille jotka joutuivat kyyhöttämään koneessa Los Angelesin ja Sydneyn välillä, istumaan sairaalan odotushuoneessa, niille jotka ottivat rennosti pitkinä, sateisina kesälomapäivinä, jotka vuoroin lukivat viikon romaania ja vuoroin kokosivat palapeliä kuistille - oli jo julkaistu.

King on onnistunut kirjoittamaan (jälleen kerran) upean romaanin, joka alkaa ja paikoitellen myös etenee hitaasti, mutta kypsyy ja kasvaa huikeaksi tarinaksi. Ilkka Rekiaron suomennoksen parissa viihtyi oikein mainiosti, vaikka odotankin innolla Kingin lukemista englanniksi. Liseyn tarinan ovat lukeneet myös Linnea (jolle kirja oli melko kivuton hyppäys oman lukumukavuusalueen ulkopuolelle), Morre (jonka mielestä tämä on Kingin kaunein, joskaan ei paras teos) ja Mikko (joka iloiseksi yllätyksekseen vertasi kirjan fantasiaelementtejä Jonathan Carrollin maailmoihin).

Liseyn tarinan luettuani katson pihamme laidalla kasvavia lupiineja täysin uusin silmin. Meillä kasvaa kirjallisia kukkia! Ehkä voin ajatuksissani matkata katsomaan Lumokuun lupiinipeltoja, mutta en missään nimessä hämärän aikaan!


Sitaattikunniamaininnan saa:

Oli kuin menneisyys ei olisikaan kuollut, kuin jollain tasolla ajan korkeassa tornissa kaikki olisi vielä meneillään.


Kirjabingo: Yli 500 sivua

8 kommenttia:

  1. Ooh! Läkähdyn tuohon sitaattikunniamainintaan (ja helteeseen, mutta se ei haittaa, en edes halua muistella kylmää kesäkuuta)! Ja eikös tuokin viittaa "tiedät kyllä mihin." =D

    Jos alkaisin oikein miettiä, niin minun listallani Liseyn tarina nousisi ehkä TOP:20:een. Ehkä. Ei aivan suosikkejani, varsinkin alku oli minusta hidas, mutta kokonaisuutena loppujen lopuksi hieno kirja. Minun lukukokemukseeni saattoi myös vaikuttaa se, että luin Liseyn tarinan hillittömän Musta torni-putken jälkeen. =D

    Mutta ah, King on niin rakkautta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sinä King-postausten takuukommentoija, kiva kun kävit kommentoimassa läkähdyttävästä helteestä huolimatta :)

      Kyllä tuo sitaattikunniamainta tuntuu vahvasti viittaavan "tiedät kyllä mihin" :D Ja päästelin pieniä hihkaisuja kun Lumokuu tuli tarinaan mukaan...

      Voi apua, en uskalla edes ajatella laittavani Kingejä paremmuusjärjestykseen. Toki voin nimetä parhaimpia, mutta olisi kamalan vaikea miettiä niiden järjestystä ;) Ehkä silti mietin sitä joskus...

      Juu, King on niin rakkautta <3 Tekisi mieli ottaa heti seuraava King luettavaksi. Sama mieliteko tulee aina Kingiä luettuani.

      Poista
  2. Tässähän alkaa innostua Kingistä vuosien jälkeen, ja tarkoitan paria vuosikymmentä... Hieno arvio! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ei muuta kuin Kingiä lukemaan :) Minä hurahdin muistaakseni jo ala-asteella ja sillä tiellä ollaan :D Kiitos kehuista, tästä oli hieman hankala kirjoittaa kun en halunnut tehdä liikoja paljastuksia.

      Poista
  3. Liseyn tarina on minusta vähän kuin käännekohta Kingin tuotannossa: tästä eteenpäin miehen ote on ollut jotenkin lempeämpi, anteeksiantavampi. Voin myös olla väärässä ;)

    Minäkään en voisi laittaa Kingin kirjoja paremmuusjärjestykseen! No okei, muutamia erikoissuosikkeja voin kyllä nostaa korkeammalle korokkeelle, mutta koko tuotannon järjestäminen? Ei ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tekisi mieli ottaa samantien selvää oletko oikeassa tuossa käännekohta-asiassa :) Tapahtumapaikkana Duma Key olisi seuraavana King-lukuvuorossa, tekisi mieli ottaa se heti luettavaksi. Tosin pitäisi aloittaa seuraavaa Päätalon kirjaa, olen hieman lukuaikataulusta jäljessä...

      Ihanaa kun kaikki Kingit ovat niin hyviä, että niitä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen <3

      Poista
  4. OMG, täähän on luettava ensitilassa :) Mun täytyy myöntää, aloittelin kirjaa, mutten päässyt alkumetrejä pidemmälle - ruuhkaa tai jotain. Uusi yritys otettava, ehdottomasti. Jonotan edelleen Tukikohtaa kirjastosta, se tulee olemaan seuraava Kingini <3

    Hahaa, nyt voin kerrankin suositella sulle Kirjailijan kirjaa; Duma Keystä tykkäsin valtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, lue ihmeessä! Tämä on hyvin erilainen esimerkiksi kuninkaan vanhempaan tuotantoon verrattuna, mutta siis mahtava! Kiva kuulla, että Tukikohta pääsee käsittelyysi :)

      Hahaa, kiitos suosituksesta :) Tapahtumapaikkana Duma Key on minulla seuraavana King-lukuvuorossa :)

      Poista