Sivut

29 huhtikuuta 2013

Stephen King: Maantievirus matkalla pohjoiseen



Stephen King: Maantievirus matkalla pohjoiseen
14 kolkkoa tarinaa
Loisto, 2004
427 sivua
Suomentanut Ilkka Rekiaro
(Everything's Eventual. 14 Dark Stories, 2002)
Luettu: 24.4.2013
Mistä: oma ostos


King -lukuprojektini on ollut taas tauolla. Myös tämän tekstin kirjoittaminen on odotuttanut itseään, mutta syyt siihen ovat muualla kuin kirjan aiheuttamissa ajatuksissa. Moni kirja ohitti lukupinossa tämän lukuvuorossa olleen novellikokoelman, novellit jäävät siis edelleen kakkoseksi kisassa romaaneja vastaan vaikka olisivatkin Kingin kirjoittamia. Kun sain tartuttua kirjaan tuli sitä luettua pitkän aikaa, yksi novelli kerrallaan, muiden kirjojen ohessa.

Novellikokoelma sisältää nimensä mukaisesti 14 kolkkoa tarinaa, joiden lisäksi King on kirjoittanut kirjaan johdannon sekä jokaisen novellin yhteyteen lyhyen selityksen tai taustoituksen tarinalle. Nämä Kingin "jutustelut" olivat kaltaiselleni King-fanille mieluista luettavaa ja tärkeä, sanoisinko jopa erottamaton osa kirjaa. Ne kertoivat paljon sekä Kingistä itsestään että hänen kirjoittamisprosessistaan. Oman suosikkiääneenlukunovellinsa (LT:n lemmikkieläinteoria) aluksi hän myös paljastaa odotuksensa lukijan suhteen:

Minä haluan saada sinut joko nauramaan tai itkemään, kun luet tarinoitani... tai nauramaan ja itkemään yhtä aikaa. Toisin sanoen minä haluan sinun sydämesi. Jos taas haluat oppia jotain uutta, mene kouluun.

Entä sitten novellit? Ne tarjoavat kurkkauksen ruumiinavaussaliin erikoisesta näkökulmasta (Ruumiinavaussali numero 4), vanhuksen pelottavaan lapsuusmuistoon (Mustapukuinen mies), kaupparatsun elämän käännekohtaan (Kaikesta rakkaasta joutuu luopumaan), Dillingerin ja kumppaneiden gangsterikoplaan (Jack Hamiltonin kuolema), kuulusteluhuoneeseen jossain Keski-Amerikassa (Kalmanhuoneessa), viimeisen revolverimiehen käyntiin Eluriassa (Elurian pikku sisaret), unelmatyöpaikkaan (Kaikki on rentoo), pariin sotkuiseen avioeroon (LT:n lemmikkieläinteoria, Lounaalla ravintola Gothamissa), epäonniseen taidehankintaan (Maantievirus matkalla pohjoiseen), kahden naisen déjà vu -tunteisiin (Se tunne jolle on nimi vain ranskaksi, Onnenmyntti), pahaan hotellihuoneeseen (1408) ja liftaamisen vaaroihin (Luodin kyydissä).

     Olin, vieraanvarainen isäntä, ojensi kätensä tarttuakseen Miken laukkuun. "Sallikaa minun."
     "Kiitos, kyllä se kulkee", Mike sanoi. "Siinä on vain vaihtovaatteet ja hammasharja."
     "Oletteko varma?"
     "Olen", Mike vastasi. "Minulla on jo päällä onnea tuova havaijinpaitani." Hän hymyili. "Se jossa on kummituskarkotetta."
     Olin ei vastannut hymyyn. Sen sijaan hän huokaisi, pieni pyöreä mies mustassa saketissa kaulassaan huolellisesti sidottu solmio. "Mainiota, herra Enslin. Seuratkaa minua, olkaa niin ystävällinen."

Varsin moninainen kattaus siis, niin aiheiltaan kuin tasoltaankin. Osa tarinoista kuten Ruumiinavaussali numero 4 ja niminovelli Maantievirus matkalla pohjoiseen karmivat selkäpiitä. Mukaan mahtui myös vähemmän jännittäviä tarinoita, mutta nekin olivat taattua Kingiä eli vetävästi kirjoitettuja. Vaikka en erityisemmin pitänyt esimerkiksi Jack Hamiltonin kuolema -novellin aiheesta, huomasin silti lukevani sitä mielenkiinnolla ja nauttivani kerronnasta. Erityisesti minua ilahdutti Elurian pikku sisaret -novelli, sainhan tavata pitkästä aikaa vanhan ystäväni, viimeisen revolverimiehen Roland Deschainin ja kulkea pienen matkan hänen kanssaan kohti Mustaa tornia.

Kyllä näiden tarinoiden parissa viihtyi, vaikka odotankin innolla King-lukuprojektissa seuraavana olevaa romaania (Buick 8). Maantieviruksen kyydissä on vastikään ollut myös Llintu (jolle voin lämpimästi suositella Mustan tornin lukemista, hitaasta alusta huolimatta!).


Sitaattikunniamaininnan saa tällä kertaa kaksi lausetta (elämän vastakohtia, pieniä ja suuria paloja):

Olen jäänyt kiikkiin karkkiansaan.

Kun aamulla nousee sängystä, ei voi aavistaakaan, miten moni asia elämässä saattaa muuttua siihen mennessä kun painaa illalla päänsä tyynyyn.

8 kommenttia:

  1. Voi kun ruumiinavaussalit ja maantievirukset alkoivat kiinnostamaan! Jälkeen keskiyön oli ensimmäinen Kingin novellikokoelma jonka luin, sitä ennen kun on tullut tahkottua vain romaaneja. Kipinä ja ihastus heräsi, enteilee ehkä jopa mahdollista novelleihin rakastumista – ainakin tämän miehen, jos ei muiden ;)

    Oletko Sydänyö-tiiliskiveä lukenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, ei sitten muuta kuin hankkimaan tämä kirja luettavaksi :) Kiva kuulla, että siellä on havaittavissa orastavaa King-(novelli)kuumetta ;) Novelliallergiani on pikku hiljaa helpottamassa, Kingin novellit ovat kyllä uponneet aina.

      Olen lukenut Sydänyön v.2009 (piti tarkistaa), siinä oli hyviä tarinoita! Itse asiassa olen lukenut lähes kaikki Kingin kirjat, osan useampaan kertaan ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ne löytyvät myös kirjahyllystämme. Ainoastaan Liseyn tarina ja sitä uudemmat suomennokset ovat lukematta, sillä luen nyt kirjoja suomennosten julkaisujärjestyksessä. Uusintakierros odottaa jossain vaiheessa sillä haluan arvioida ne kaikki blogiini ;)

      Poista
  2. Näitänovellikokoelmia pitäisikin lukea uudestaan, kun niistä muistaa vain murto-osan.
    Hienot sitaatit. Varsinkin jälkimmäinen on niin totta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, näitä novellikokoelmia on tosiaan kiva lukea kunhan saa vain aloitettua ;) Kävin (taas) piina.netissä ja yritin palauttaa mieleen Kingin novelleja nimien perusteella, mutta niin ne vain kummasti unohtuvat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Olisipa mahtava muistaa Kingin tuotanto niin hyvin, että heti nimen kuullessa muistaisi niin tarinan juonen kuin henkilötkin :) Siinäpä on lukutavoitetta kerrakseen!

      Kiitos <3 Tuo viimeinen sitaatti piirtyi suoraan sydämeen.

      Poista
  3. Heh, minäkin olen novelliallerginen, lievästi... mutta jotenkin se ei koske Kingin novelleja. :D

    (Buick 8 on muuten, jostain syystä, yksi niistä Kingin kirjoista jotka ovat jääneet minulle etäisimmäksi... pitäisi varmaan laittaa joskus uuteen lukuun ja katsoa osuisiko nyt paremmin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, mitkään kirja- tai muutkaan säännöt eivät päde Kingin ollessa kyseessä ;)

      Hmm... En muista omaa mielipidettä Buick 8:n aiemmasta lukukerrasta, eli ei ole ainakaan suosikikseni noussut.

      Poista
  4. Olen lukenut tämän joskus aikoja sitten. Taisi olla viimeinen kokonaan lukemani kirja Kingiltä. Paitsi että nyt aloin miettiä jäikö tämäkin minulla lopulta kesken. Pidän kyllä kirjan nimestä kovasti, samoin olen tykännyt Kingin novelleista mm. joku sellainen kuin Kauhun vuodenajat oli ihastuttava.

    Tästä kirjasta en paljon muista paitsi nyt lukiessani sinun arviotasi, jotkut nimet kuulostivat tutuilta. Minullakin on eräänlainen novellivamma, joka tosin on alkanut hieman parantua viime aikoina. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kirjan nimi kieltämättä on hyvä, jää pyörimään mieleen! Molemissa Kauhun vuodenajat -kirjoissa (I ja II) on hienoja tarinoita, nehän ovatkin vähän pidempiä kun molemmissa osissa on vain kaksi tarinaa.

      Ehkä me pääsemme näistä novelliallergioista pikku hiljaa :) Kingin novellien lisäksi olen pitänyt Johanna Sinisalon ja Tove Janssonin novelleista, joten toivoa siis on ;)

      Poista