Enid Blyton: Viisikko pelastaa salaisuuden (#6)
Tammi, 1979
157 sivua
(Five on Kirrin Island Again, 1947)
Luettu: 10.2.2013
Mistä: kirjastosta
Edellinen herkullinen kirja kuljetti minut aasinsillan kautta taas Viisikoiden pariin, sarjan kuudenteen osaan. Huomasin itse asiassa vasta nyt, että suomennettujen Viisikoiden järjestys, joka on listattu lukemani kirjan ensisivuilla poikkeaa alkukielisten The Famous Five -kirjojen järjestyksestä. Edetään nyt sitten sen mukaan mikä järjestys suomennetuissa kirjoissa on ilmoitettu.
Viisikolla alkaa pääsiäisloma, mutta Pauli ei odota sitä kovin innokkaasti, sillä hänen isänsä Peter on ottanut käyttöönsä Paulin omistaman Kirrin-saaren tehdäkseen siellä tutkimuksiaan. Lasten on siis keksittävä muuta tekemistä lomansa ajaksi, kuten käydä läheisellä louhoksella, josta löytyykin tutkimisen arvoinen tunneli. Lapset ja Tim-koira tutustuvat myös lomansa alussa herra Curtoniin ja tämän poikaan Martiniin, jotka ovat muuttaneet rantavartijan naapuriin. He tuntuvat olevan kovin kiinnostuneita Peter-sedän työstä, mikä saa varsinkin Dickin varuilleen.
- Menisin mielelläni katsomaan sitä televisiota, sanoi Pauli.- Mainiota! Mutta minun mielestäni olisi viisainta sopia nyt tässä, ettemme puhu mitään isäsi työstä, sanoi Leo. - Emmehän me siitä paljon tiedäkään. Mutta sen tiedämme, että kerran aikaisemmin jotkut pääsivät hänen teorioittensa jäljille. Tiedemiesten salaisuudet ovat nykyään hyvin tärkeitä, senhän sinä, Pauli, ymmärrät. Tiedemiehet ovat K.T.P.!- Mitä on K.T.P.? ihmetteli Anne.- Kovin Tärkeitä Persoonia, lapsukainen! nauroi Leo. - Mitä luulit sen olevan? Kretuliini, Taivaansininen, Punainen? Oletan, että ne olisivat Peter-sedän värit, jos hän saisi kuulla jonkun vakoilevan hänen salaisuuksiaan!
Peter-setä on lähettänyt sovitusti kuusi valomerkkiä aamuin illoin, jotta kotiväki tietää kaiken olevan kunnossa. Eräänä aamuna hän lähettääkin kahdeksantoista valomerkkiä. Saarella on tekeillä jotain outoa ja Viisikko on taas keskellä seikkailua.
Tässä Viisikossa olikin kunnon seikkailun tuntua, sellaiseen tuttuun ja herttaiseen viisikkotyyliin, tosin uhka on tässä osassa isompi kuin aiemmissa, joten jännitystäkin riitti. Karttoja, tunneleita, salaperäisiä kokeita, epäilyttäviä henkilöitä ja jopa dynamiittia. Kirjassa on myös tietynlaista historian siipien havinaa, sillä lapset pääsevät katsomaan ensimmäistä kertaa televisio-ohjelmia. En muista lukeneeni tätä lapsena, joten senkin takia viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Ehdottomasti A-luokan välipalakirja! Sheferijm mainitsi tämän yhtenä jännittävimmistä Viisikko-kirjoista.
Sitaattikunniamaininnan saa hivenen vaikeasti tulkittava tokaisu:
- Olet virheetön idiootti, huomautti Leo.
- - -
Tähän sopisi vielä laskiaissunnuntain ratoksi "Etsi eroavaisuudet kuvista" -tehtävä ;)
Viisikot on niin nostalginen sarja ainakin minulle. Olen kai lukenut ensimmäistä Viisikkoa ensimmäisenä varsinaisena kirjana ikinä, ja pidin Viisikoista kyllä paljon lapsena. Muitakin Blytonin kirjoja on kyllä tullut luettua, varsinkin Salaisuus-sarjasta muistan tykänneeni. :) Taas tuli yksi kohta lisää listaan kirjoista, joita pitäisi joskus kokeilla uudestaan.
VastaaPoistaAnnami, Viisikot kuuluivat minunkin lapsuuteeni, teenkin näiden parissa jonkinlaista nostalgiamatkaa :) Minä en ole hirveästi lukenut muita Blytonin kirjoja, tai niistä ei ainakaan ole jäänyt yhtä vahvaa muistikuvaa kuin Viisikoista. Ihanaa kun nämä toimivat vielä aikuisiällä uudelleenluettuina, suosittelen!
PoistaVirheetön idiootti :D
VastaaPoistaOma Viisikko-uusintakierrokseni on edelleen alkutekijöissään, vasta ensimmäinen kirja luettuna. Suosikki-Blytonejani ovat aina olleet Seikkailu-sarjan kirjat, jotka luin uudestaan hiljattain, mutta tietysti Viisikotkin ovat ihan legendaarisia. Salaisuus-sarja oli myös loistava, SOS-kirjat jäivät muistaakseni jotenkin vaisummiksi.
Pekka, tuo sitaatti kieltämättä veti sanattomaksi :D
PoistaEi minunkaan uusintalukukierrokseni kovin vauhdikkaasti etene. En kuitenkaan halua kiirehtiä, ettei nostalgia-arvo ja lukuilo kaadu ahneuteen ;) Niin kuin Annamille tuossa ylempänä mainitsin en ainakaan muista lukeneeni Blytonilta muita sarjoja, Viisikot riittivät minulle.
Minä taisin jo lapsena olla sellainen ahmija, jonka oli pakko lukea suunnilleen kaikki suosikkikirjailijan kirjat! Ehkä Seikkailu-kirjoissa vetosi se, että niissä oli vielä astetta isompia seikkailuja kuin Viisikoissa, lapsinelikko (ja hauska puhuva papukaija) joutui lentokoneen salamatkustajina vuorten keskellä eristyksissä olevaan laaksoon jne. Suosittelen. :)
PoistaEn oikein tiedä itsekään miksi nimenomaan Viisikot koukuttivat eivätkä nuo muut Blytonin sarjat. Tuo tiettyjen kirjailijoiden ahmiminen (hih :D) oli ja on edelleen minullekin tuttua. Saattaahan olla, että innostun Viisikoiden jälkeen lukemaan muitakin Blytonin kirjoja, isommat seikkailut ja puhuva papukaija kuulostavat kivalta (ja jotenkin tutulta, ehkä olen jonkun osan lukenut).
PoistaMinä olen miettinyt voisiko Viisikoita alkaa lukea 7-vuotiaan kanssa? Mitä sanoisit? Tykkäsin viisikoista ihan mahdottomasti pienenä, mutta en vaan muista minkä ikäisenä. Pitäisi kai vaan kokeilla, tyttö kun on kaipaillut "jännittävää" luettavaa.
VastaaPoistaEt sinä minulta kysynyt, mutta vastaan nyt oman kokemuksen mukaan kuitenkin. Itse luin Viisikkoja 7-vuotiaana, ja mielestäni äiti oli lukenut minulle niitä jo nuorempana. Minun mielestäni niitä siis voi. En ainakaan muista pitäneeni niitä liian jännittävinä tai muuta vastaavaa.
PoistaMinna, uskoisin kyllä kirjojen toimivan 7-vuotiaalle eli olen samoilla linjoilla Annamin kanssa. Näissä ei kuitenkaan mässäillä väkivallalla ja jännityskin on sitä laatua, että tuskin yöunia vie. Minäkin luin näitä muistaakseni ennen kouluun menoa tai niillä main.
PoistaItse asiassa mietin juuri itsekin kirjan luettuani, että innostuisiko kohta 7 vuotta täyttävä esikoinen näistä :) Tai no miksei myös 5 vuotta täyttävä kuopuskin, hän kun on jo varsinainen lukutoukka ja piti kovasti Mauri Kunnaksen Seitsemästä koiraveljeksestäkin.
Tämä täytyy lukea uudestaan, kun kuulostaa hyvin jännittävältä! Joku hämärä mielikuva lapsuudesta heräsi kuvauksestasi... noista valomerkeistä!
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Blytonin Seikkailujen sarjaa?
Sara, toivottavasti sinäkin innostut Viisikoista :) Noita valomerkkejähän lähetetään muutamissa muissakin osissa, näin muistelen.
PoistaEn muista lukeneeni muita Blytonin sarjoja, ainakaan samassa mittakaavassa kuin Viisikkoja.
Tulee aina nostalginen olo Viisikoista, kuuluivat siis minunkin lapsuuteeni. Juonikuvaus kuulostaa etäisesti tutulta (etenkin siis nuo valomerkit), joten luulen tämänkin lukeneeni. Nyt mietin pitäisiköhän minunkin kokeeksi lainata joku Viisikko kirjastosta ja verestää muistia. :))
VastaaPoistaMörkö söi laskiaispullan, iiiik!!! :DD
Elegia, mahtavaa jos sinäkin innostut verestämään muistia Viisikoiden parissa :)
PoistaHih, mörköhän se! Minähän en juurikaan laskiaispullista perusta ;D
Aargh, painovirhepaholainen! mörköhän -> Mörköhän. Pieni virhe, mutta jäi häiritsemään ;)
PoistaMielenkiintoinen tieto tuo järjestys, kun itse olen yrittänyt pitää kirjat "aikajärjestyksessä". Täytyykin katsoa tuota englantilaista järjestystä tarkemmin.
VastaaPoistaAino, alan jo epäillä sekoilinko itse tuossa järjestyksessä, ainakin eräässä toisessa Viisikko-kirjassa suomennosten sarjajärjestys täsmää tuohon linkittämääni alkukieliseen listaan. Tai sitten lukemassani kirjassa oli vain painovirhe. Vein sen jo kirjastoon enkä voi sitä enää tarkistaa (kolmatta kertaa, tarkistin kyllä kahdesti kirjoittaessani arviotani). Äh, ärsyttävää.
PoistaTuosta järjestyksestä kirjoitin uusimmassa Viisikko-postauksessani, Viisikko ja Aavejuna. Kyllä se tuo englanninkielinen ilmestymisjärjestys taitaa olla oikea, minä vain olen niin tottunut lukemaan ne suomalaisen järjestyksen mukaan, jonka olen noukkinut sarjan viimeisestä kirjasta. Sitten ihmettelen, että mitenkäs ne juhlapyhät menevätkään, kumpi on ensin, joulu vai pääsiäinen. :)
PoistaTotta Aino, eiköhän alkukielinen järjestys ole oikea. Ärsyttävää tuollainen poukkoilu ;) Kävinkin silmäilemässä postauksesi, en lukenut kokonaan kun Aavejuna odottelee lukuvuoroaan.
PoistaTämä on siis yhden kahvimotillisen ja laskiaispullan pituinen luettava ;)
VastaaPoistaDisa, ehkä tässä menisi useampi motillinen ja pulla, mutta kuvaus- ja kahvihetki sattuivat sopivasti yksiin ;)
PoistaViisikoita on tullut lapsena luettua ja tykkäsin niiden "henkeäsalpaavasta jännityksestä". Harmikseni en enää muista viisikoista paljon mitään. Eikö erään hahmon nimi ole Pulla (kyseenalainen lempinimi)? Eikö hän joudu jatkuvasti selkkauksiin ilkeän konstaapelisetänsä kanssa? Vai sekoitanko johonkin toiseen kirjaan? Muistan jostain kirjasta lukeneeni Pullan nenäkkäästä sanailusta pollarisedän kanssa ja muistan nauraneeni Pullan nokkeluudelle.
VastaaPoistaNimimerkki: Dementiaa pukkaa
Sivullisena täältä välihuutelen, että muistelet Salaisuus-sarjaa. :) Se oli eri mainio sarja myös, muistaakseni 15-osainen.
PoistaTuija/Pikkurilli, ehkä tuon hengen salpautumisen voi jättää näin aikuisiällä lukiessa pois puhuttaessa Viisikoista ;D Lapsena ne kyllä olivat juurikin sitä!
PoistaPekka tuossa ehtikin huudella, että ei tosiaan ole tässä viisikossa Pullaa, vaan sisarukset Anne, Dick ja Leo sekä heidän serkkunsa Pauli (oikeasti Paula) ja hänen koiransa Tim.
Me justiinsa siskoni kanssa haaveiltiin tässä yksi päivä, että haluaisimme mennä kirjastoon lainaamaan ison pinon lapsuuden suosikkeja. Itse pidin Viisikoista, mutta vielä enemmän Seikkailu-kirjoista, Salaisuus-sarjakin oli ihana, Sos-sarja oli vähän kesympi, siitä en niin innostunut. Valtava Neiti Etsivän kaipuu iski meihin molempiin! =D Aloin jo miettiä, että missähän ne Neukkarit nykyään ovat kirjastossa, kun ne eivät enää ole siinä, missä olivat kaksikymmentä vuotta sitten. =D
VastaaPoistaIrene, minullakin on mietinnässä josko lukisin jossain vaiheessa Neiti Etsiviä. Ja Tiinoja. Ja Pikku vampyyrejä. Ja ja ja... Heppakirjoihin ei kuitenkaan ole juurikaan kiinnostusta palata.
PoistaNiin ne vain kirjastoissa järjestykset muuttuvat. Minä etsin useampaan kertaan Noidan käsikirjaa, mutta ei sitä vain ikinä näkynyt. Sitten viimein etsin sitä ihan sähköisesti kirjaston tietokannasta ja kyseistä kirjaa ei ollut enää koko kirjastossa. Olisi sitä saanut etsiä ja odotella... Lainasin sitten kaukolainana, pääsen senkin parissa nostalgiamatkalle :)