Sivut

11 joulukuuta 2012

Aki Ollikainen: Nälkävuosi



Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Siltala, 2012
141 sivua


Tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaiden joukossa oli kaksi kirjaa, joista kiinnostuin erityisen paljon. Toinen niistä oli Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Onneksi tein kirjasta varauksen lähikirjastoomme ennen kuin F-ehdokkuus kasvatti varausjonoja, sainkin kirjan käsiini nopeasti. Seuraava odottaa jo jonossa vuoroaan, joten yritän päästää kirjan nopeasti seuraavalle lukijalle.

Jääkukat peittävät lasin, ne ovat rumia, tekevät pilaa kesäniitystä, kuoleman kukkaset. Kuura levittäytyy kuin rikkaruoho ikkunanpuitteista hirsien saumoja pitkin seinälle. Pahin on ovi, sen raoista lumi työntyy sisään ja kehystää oviaukon kuin kalma, joka aikoo asettua torppaan asumaan.

On vuosi 1867 ja Suomessa nähdään nälkää. Marjan ja Juhanin perheen selviytymistaistelu nälkää, kylmää ja sairautta vastaan kotitorpassa alkaa kääntyä tappioksi ja Marja joutuu tekemään kovan ratkaisun. On lähdettävä muualle, pelastettava lapset. Mutta minne mennä ja mistä löytää ruokaa kun siitä on joka paikassa pula? Kerjäläisiä ei juuri katsota hyvällä, varsinkaan toisista kylistä tulevia -tuovat kuitenkin tauteja ja varastavat. Toisaalla parempiosaiset veljekset Teo ja Lars Renqvist sivuavat puheissaan kansan oloja osaamatta kuitenkaan oikeasti asettua kansalaisten, yksilöiden, asemaan.

Ollikainen ei juurikaan taustoita henkilöitään, mutta siitä huolimatta varsinkin Marja, Mataleena ja Juho tulevat lähelle. Heidän perheeseensä tutustutaan heidän, varsinkin Marjan, ollessaan paljaimmillaan, ilman suojakuorta. Renqvistit tuntuvat aluksi etäisiltä ja tarinan kannalta irrallisilta, mutta hekin löytävät lopulta paikkansa tarinassa.

Täytyy sanoa, että Ollikainen ei päästä lukijaa helpolla. Kylmyys tihkuu sanojen väleihin ja sydämeen mitä pidemmälle tarina etenee. Tuntuu kuin Marjan ja lasten taivalta seuratessa tarkkailisi hiipuvaa hiillosta, johon puhallettaessa tulee hieman eloa, mutta joka pian taas heikkenee. Sydän syrjällään odottaa milloin viimeinenkin kipinä sammuu. Yhtä löyhässä on kerjuulla kulkevien elämänliekki. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkää ihmisarvon menettämisen, kurjuuden ja kuoleman kuvausta, vaan rakkaudella, sinnikkyydellä ja lapsen herkkyydellä aistia ympäristönsä on myös osansa. Erityisesti seuraava Mataleenan mielikuva sykähdytti ja toi valoa sekä lämpöä tarinaan:

Samassa ovi aukeaa ja paksuun turkkiin pukeutunut kirkkoherra astuu pihalle kievarin isännän kanssa. Mataleenaa naurattaa, kirkkoherran karvahattu näyttää untuvaiselta voikukkapallolta, paitsi että se on ruskea, ei valkoinen. Jos puhaltaisi, lähtisi hatusta leijailemaan haituvia yli hankien ja papin päähän jäisi pelkkä tappi. Haituvat putoaisivat maahan kievarin pihalle ja kesällä pihamaalla kasvaisi joka puolella keltaisia kukkapäisiä pappeja, jotka huojuisivat tuulessa.

Miten noin pieneen kirjaan voi mahtua niin paljon? Kirja kosketti, veti hiljaiseksi, herätti ajatuksia ja sai vuodattamaan kyyneliä. Silitän vielä Elina Warstan suunnittelemia hengästyttävän kauniita kansia ja toivon, että seuraava lukija pitäisi kirjasta yhtä paljon kuin minä.

Nälkävuosi päättää osaltani Satun luotsaaman, kahden kuukauden välein vaihtuneen Minihaastesarjan, jossa onnistuin osallistumaan kaikkiin kuuteen osaan! Tämän vuoden viimeisessä osassa oli ohjeistuksena lukea alle 150 sivuinen kirja. Satu kysyi minihaasteessaan voiko pieni olla kaunista ja minä vastaan, että kyllä. Kyllä voi. Raa'an, surullisen, hyisen ja hieman lohdullisen kaunista.


Sitaattikunniamaininnan saa:

 Kuoleman väri on valkoinen.

Satun minihaaste 6/12: Lyhyesti

18 kommenttia:

  1. Tämä on kenties tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista kiinnostavin: historiaan perustuvat fiktiiviset romaanit ovat hyvin mielenkiintoisia.

    Tämän arviosi luettuani pitäisi toden teolla lukea tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat Pii, minustakin tämä on ehkä kiinnostavin tämän vuotisista F-ehdokkaista. Jää tulee hyvänä kakkosena, jos ei jopa tämän rinnalla.

      Kyllä tämä tosiaan pitää sinunkin lukea :)

      Poista
  2. Osasit pukea sanoiksi tämän kirjan sisällön ja tunnelman. Vieläkin palele, kun tarinaa muistelee. Ja Jäätää, kun tajuaa että Suomessa on ihan oikeasti ollut tuollainen aika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Minusta tuntui aluksi hankalalta pukea tuntojani sanoiksi, niin sanattomaksi tämä veti. Kamala ajatella, että Suomessa tuollainen on tosiaan joskus ollut arkipäivää :(

      Poista
  3. Hienosti kirjoitat hienosta kirjasta :). Ihanaa että pidit, ja kirja on tosiaan esineenäkin kaunis! kansia voisi silitellä ja ihailla vaikka kuinka kauan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna :) Kaunis ja erikoinen kansi, kuin taulu, ja vielä hieno tarina niiden välissä, eli oikein onnistunut kokonaisuus!

      Poista
  4. Tämä oli kyllä aivan hirvittävä tarina. Hieno ja koskettava mutta karu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K, niin oli! Tuntui, että Ollikainen veti useamman kerran maton lukijan alta ja pakotti etsimään uuden kiintopisteen, josta pitää kiinni.

      Poista
  5. Kauniin näköinen kansi tällä kirjalla. En ole tätä vielä lukenut, mutta kiinnostaa kovasti aiheensa vuoski! Paljonhan tämä onkin kerännyt kehuja täällä blogimaailmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on Laura :) Koivut ovat pihlajan lisäksi lempipuitani ja jumitinkin pitkiksi ajoiksi tuijottamaan ja ihastelemaan kantta. Kehuja kirja on tosiaan kerännyt paljon, olin vain niin väsynyt etten jaksanut alkaa linkittämään arvioita tänne. Toivottavasti sinäkin luet tämän!

      Poista
  6. Totta, pieneen kirjaan mahtuu niin paljon. Siksi Nälkävuosi onkin paljon, paljon kokoaan suurempi.

    Se on tosiaankin romaani, joka tekee sopukan sydämeen. Ja esineenäkin se on kaunis, varmaan vuoden kauneimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kylläpä tiivistit osuvasti :)

      Tämä on ollut hieno kirjavuosi, kun sekä ulkomaisista että kotimaisista uutuuksista löytyy tällaisia helmiä, joissa on koko paketti kunnossa :) Tosin tänä vuonna olen lukenut enemmän uutuuksia kuin ennen, joten en voi hirveästi vertailla.

      Poista
  7. Mahtava sitaatti tuo 'kuoleman väri on valkoinen'.

    En ehkä lue tätä kirjaa. Niin kaukainen kuin tuo aika onkin, niin isäni isä on elänyt jo silloin. Selitys löytyy siitä, että hän teki ensin ison perheen, sitten jäi leskeksi ja nai itseään puolta nuoremman Amandan, isäni kauniin äidin.

    Olen lukenut Knut Hamsunin Nälän. Minä en kestä mitä vain lukea, vaikka melkein, mutta en ihan. Anna Ahmatova Fontankan talossa kerrottiin yksi järkyttävä nälkäjuttu Leningradin piirityksen ajoilta...

    Minusta on silti hienoa, että tätä tapahtunutta tosiasiaa tuodaan esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tuo lause oli minulle ainoa oikea valinta sitaattikunniamaininnan saajaksi, se kulki läpi kirjan ja kuvastaa tarinan taustaa hienosti.

      Ymmärrän kyllä tunteesi ja päätöksesi jättää tämä (ehkä) lukematta. Minä en pysty lukemaan kirjoja, jotka kuvaavat lapsen menettämistä. Raastaa sydäntäni liikaa...

      Hyvä silti, että rankoista aiheista kirjoitetaan ja että historiaa pidetään esillä ja mielissä.

      Poista
  8. Samoilla linjoilla, samoilla linjoilla... Kivaa, että luit tämän!

    Nälkävuoden kanssa on käynyt sillä lailla hassusti, että pitkästä aikaa ihastuin kirjaan niin paljon, että olen väsymättä markkinoinut sitä eteenpäin ja onnistunutkin siinä. Yleensä en ehkä ihan niin paljon hehkuta itselleni kolahtaneita kirjoja, sillä lukeminen on niin henkilökohtaista, ettei sitä ihan aina edes halua jakaa... Nälkävuosi on tästä poikkeus – haluaisin, että tätä luettaisiin vaikka kouluissakin!

    Luen tämän varmasti uudelleen vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, Nälkävuotta kannattaakin hehkuttaa ja markkinoida! On hienoa jos pala suomalaista historiaa saadaan tutuksi (sellaisillekin, jotka eivät muuten tulisi lukeneeksi aiheesta) tämän pienen, hienon kirjan kautta. Totta, tämä sopisi kouluissa luettavaksi!

      Poista
  9. Täytyy sanoa, että tämä Nälkävuosi kiinnostaa minua kovasti ihan historiallisuudenkin takia. Täytyy yrittää muistaa kirjastossa käydessä katsella.

    VastaaPoista