Sivut

14 heinäkuuta 2012

Viisikon uudet seikkailut ja Villasukan lomailua

Täällä ollaan taas! Viikko vierähti ilman oikeastaan minkäänlaista kontaktia blogistaniaan. Meinasi jo vieroitusoireet iskeä! Blogien lukeminen kännykällä ei oikein suju, kommentoimisesta puhumattakaan, joten nyt onkin kirimisen paikka. Tähän alkuun kuitenkin hieman lomalukemista ja reissutunnelmia. Otin mukaan useampia kirjoja, mutta sain luettua kokonaan ainoastaan yhden Viisikon. Eräs haastekirja on melkein luettuna, joten äkkiä postaus ulos, että ei pääse syntymään jonoa ;)




Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut (#2)
(Five Go Adventuring Again, 1943)
Tammi, 1993
158 sivua


Ensimmäisen yhteisen seikkailunsa jälkeen Dick ja Leo sekä Anne ja Pauli (Tim seuranaan) ovat olleet sisäoppilaitoksissaan, kunnes koittaa joululoma. Lomasuunnitelmat menevät jälleen kerran uusiksi, tällä kertaa sisarusten äidin sairastumisen vuoksi, eivätkä lapset ja Tim voikaan mennä Annen, Dickin ja Leon kotiin jouluksi. Viisikko matkustaa Paulin kotiin Kirrin Bayhin, mutta loma ei ole pelkkää rentoutumista ainakaan Paulille ja pojille: heille palkataan kotiopettaja, sillä he ovat opinnoissaan jäljessä muista.  Naapurimaatilalla vieraillessaan lapset löytävät salalokeron, jossa on mielenkiintoinen kankaanpala. Ihmetystä aiheuttaa myös Paulin kotona tapahtuva varkaus.

     - Voi, Pauli, älä nyt ole typerä, Leo sanoi. - Teet kärpäsestä härkäsen puhuessasi juonista ja ja taivas tietää mistä kaikesta! Voisi luulla, että olemme keskellä suurta seikkailua.
     - Mielestäni me olemmekin, Pauli sanoi odottamatta ja näytti hyvin vakavalta. -Tunnen jollakin tavoin ympärilläni - Suuren Seikkailun!
     Leo tuijotti miettiväisenä serkkuunsa. Saattoiko hänen sanoissaan piillä jotakin?

Sarjan aloitusosaa vaivanneen pienen alkukankeuden jälkeen tuntui, että toisen osan myötä sarja alkoi todenteolla käynnistyä. Salalokeroita! Epämiellyttäväsuinen kotiopettaja! Salaperäisiä taiteilijoita! Sitä paitsi nyt Kirrin Bayhin on palkattu myös Joanna, uskomattomia herkkuja laativa keittäjätär, jonka ruoista ja runsaista eväskoreista viisikko pääsee myöhemmin useaan otteeseen nauttimaan. Annettakoon nyt hänen ensiesiintymisensä vuoksi anteeksi se, että ruokailut jäivät (aloitusosan tavoin) vaisuhkoiksi. Joanna kyllä pääsee vielä näyttämään keittäjäntaitonsa.

Yksi asia, johon kiinnitin kirjassa huomioni oli toisten nimittely. Erityisesti sisarukset nimittelivät toinen toisiaan milloin miksikin, mikä poikkesi aloitusosasta. Tuskin olen tätä aikaisemmilla lukukerroilla huomannut, mutta nyt asia on ajankohtainen 4- ja 6-vuotiaiden lastemme kielenkäytön osalta. Kukkahattutäti täällä heristää sormeaan ;)


Sitaattikunniamaininnan saa:
Meidän on nyt käytettävä järkeämme kukistaaksemme vaarallisten vihollisten tuumat.

Kirjatoukalta löytyy tiivistelmä kirjasta, jos kaipaa muistinvirkistystä eikä pelkää juonipaljastuksia. Jane ehti aloittaa Viisikon uusia seikkailuja lukumaratoninsa päätteeksi, joten arviota on ehkä sielläkin tulossa. Mikäli Viisikoita kaipaa omaan hyllyynsä kannattaa kurkata Saran Tyttökirjaklassikot -verkkokauppaan.


---


Sitten lomailuun. Ei liene vaikeaa arvata, että lukutoukka ajautuu myös kesälomamatkalla kirjaostoksille. Ensin ostin kirjatuet, mutta täytyihän niiden väliinkin saada jotain. Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina on luettavien listallani, Leen Synnyinhauta oli halvan hinnan innoittama heräteostos ja Tolstoin Anna Karenina ansaitsee tulla luetuksi ja myös paikkansa kirjahyllyssä klassikkoasemansa ja arvioiden perusteella.





Sitten Suomenlahden toiselle puolen. Yksi suurimmista (hih, tämän voi käsittä ihan kirjaimellisestikin) syistä matkaan oli Tallinnan eläintarha, tarkemmin sanottuna tämä ja kaksi sen kaveria:





Norsujen ja muiden eläinten ihastelun jälkeen juhlistimme hääpäiväämme seuraavissa tunnelmissa:





Valokuvia tuli napattua paljonkin, mutta paljastettakoon taas yksi pienimuotoinen neuroosini, hienot lyhtypylväät :D



10 kommenttia:

  1. Voi miten ihanat kirjatuet! Toivottavasti tykkäät tuosta Niffeneggeristä, ei ehkä ollut yhtä hyvä kuin se edellinen, mutta ainakin minusta oli hyvä kirja. Ehtaa Lontoota ja aavemaisia kaksosia...

    Nautinnollista loman jatkoa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain Booksy, ihastuin niihin heti! Vaikka yritin hieman vastustella niin mukaan lähtivät ;) Niffeneggeriä en olekaan vielä lukenut, kuulostaa kyllä hyvältä!

      Kiitos, lomaa on vielä jäljellä, mutta nämä kotoisat säät eivät oikein ole suosineet...

      Poista
  2. Kirjatukesi ovat tosiaan vertaansa vailla! Tarvitsisin juuri samanlaiset makkarin lipaston päälle! :-)

    Tallinna on turhan parjattu paikka. On lomailijasta kiinni, mitä siitä saa irti. Onneksi pahiommat suomalaisten örvellysvuodet taitavat olla jo takanapäin (?).

    Viisikko on niin kiehtova! Sitaattisi kutkuttivat ja kutsuvat lukemaan... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, minä ostin tuet Tuurin kyläkaupasta, saattaa niitä toki löytyä muualtakin :)

      Totta! Tallinnasta voi saada irti paljon. (Suomalaisia) örveltäjiä ei näkynyt, tosin emme käyneet yöelämässä ollenkaan. Tallinna on minusta nykyään tunnelmaltaan enemmän länsi- kuin itäeurooppalainen, ehkä mainekin on parempi kuin ennen. Kaikenkaikkiaan kiva kaupunki :)

      Kiva kuulla :) Minuakin Viisikot kiehtovat, vielä näiden kahden jälkeenkin, joten lisää on luvassa. Jospa sinäkin innostut ;)

      Poista
  3. Minä olen lukenut tuon Hänen varjonsa tarinan, mutta en Aikamatkustajan vaimoa. Ihan kohtalainen se minusta oli. Sinut on muuten haastettu, kurkkaa blogiini! =D

    VastaaPoista
  4. Kiva neuroosi, tuo lyhtypylväsneuroosi :D En ole Viisikkoja sitten lapsuusaikojen lukenut, mutta kiitos postauksesta, hyvin kesäisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Pisarainen :D Oli oikein antoisa reissu, näki niin norsuja kuin hienoja lyhtypylväitäkin. Eiffel-torni vain puuttui kolmikosta ;D

      Ole hyvä! Tuosta kesäisestä tuli mieleen, että vaikka tuo Viisikon uudet seikkailut sijoittui jouluun niin sekin tuntui sopivan kesätunnelmaan :)

      Poista
  5. Ja minä vain vuodesta toiseen suunnittelen lukevani Viisikkoja joskus... koska en ole vielä itse kuitenkaan päässyt niitä lukemaan, luin sitäkin mieluummin tämän sinun Viisikko-juttusi. Kiitos! Juttu oli kaiken kaikkiaan oikein mukavaa ja nostalgista luettavaa, ja salalaatikko-kohdassa oikein hymähdin. Tosiaan, sellaisiakin lapsuuden jännissä kirjoissa oli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiva kuulla että tykkäsit jutusta:) Viisikot ovat minulle eräänlaisia nostalgiamatkoja lapsuuteen :) Niitä on tulossa tänne vielä lisääkin, toivottavasti kokonaisen sarjan verran!

      Poista