Stephen King & Peter Straub: Pimeyden talo
(Black House, 2001)
Tammi, 2002
655 sivua
Oma Stephen King -projektini sai pitkästä aikaa jatkoa, kun otin Pimeyden talon (uudelleen) luettavaksi. Kirja löytyi omasta kirjahyllystä, harmi vain kun kirjaparin ensimmäinen osa eli Talismaani sieltä puuttuu. Täytyy pitää silmät auki jos sen vaikka jostain löytäisi edullisesti ja saisin täydentää kokoelmaa. Sitä odotellessa saatan vaikka syödä pussin jos toisenkin noita kuvassa näkyviä ihanuuksia ;)
Pimeyden talo on siis jatkoa Kingin ja Straubin Talismaani -kirjalle, jossa 12-vuotiaan Jack Sawyerin on kuljettava Amerikan ja Territorioiden -toisen maailman- halki saadakseen käsiinsä Talismaanin ja pelastaakseen sen avulla äitinsä hengen. Kirjojen julkaisujen väliin mahtuu 17 vuotta, tapahtumien väliin puolestaan hieman enemmän.
Jack Sawyer on jäänyt eläkkeelle etsivän työstä jo kolmekymppisenä. Erään murhatutkimuksen yhteydessä Jack tutustuu rauhalliseen French Landingin kaupunkiin, jonne hän päätyy myöhemmin asumaan. Kaupunki ei kuitenkaan ole niin rauhallinen kuin miltä näyttää. Kaksi lasta on siepattu ja murhattu, yksi on kateissa eikä lehdistön Kalastajaksi nimittämän murhaajan paljastaminen ja kiinnisaaminen tunnu edistyvän. Poliisipäällikkö Dale Gilbertson päättää saada Jackin mukaan tutkimuksiin. Jack on unohtanut Talismaanin ja lapsuuden seikkailunsa, mutta pian omituiset tapahtumat pakottavat hänet muistamaan menneisyyden tapahtumat ja tarttumaan jälleen uuteen tehtävään.
En osaa sanoa missä Kingin kädenjälki päättyy ja Straubin alkaa, sillä en ole lukenut Straubin muuta tuotantoa ja vertailukohtaa ei siis ole. En myöskään tiedä taustoja siitä miksi miehet päättivät kirjoittaa yhdessä nämä kaksi kirjaa. Teksti on saumatonta ja hyvin kingmäistä. Kirja alkaa pitkällä ja tarkalla ympäristön kuvauksella sekä uusien ja taas uusien (mielenkiintoisten) henkilöiden esittelyllä. Yksityiskohtia on lähes hengästyttävän paljon. Ehkä yksi syy siihen miksi King ei kaikkia miellytä on juuri hitaat, yksityiskohtaiset ja laajan henkilökartan piirtävät alut? Kun tapahtumat viimein pääsevät alkamaan se on menoa!
Kun henkilöitä on paljon menevät nimet varsinkin alussa sekaisin. Asiaa ei helpota jos nimet on kirjoitettu väärin: Ebbie Wexleristä tuli välillä Eddie, eikä kyseessä ollut eri henkilö vaan jossain vaiheessa b:t ja d:t olivat menneet sekaisin. Myös käännös ontui välillä. Minua ärsytti suunnattomasti lukea toistuvasti miten juomia sippaillaan, kun taas minun suuhuni sopisi paremmin siemailu. Onneksi henkilöillä ei ollut sippailulle enää aikaa kun kirja pääsi vauhtiin ja sain keskittyä tarinaan.
Murhaajan henkilöllisyys paljastetaan jo varhaisessa vaiheessa, joten kirjan jänintys tuleekin ihan muualta kuin sen selvittämisestä. Asiat vain mutkistuvat ja laajenevat, jopa meidän maailman rajojen ulkopuolelle. Pimeyden talo ei ole jännittävimpiä tai pelottavimpia Kingin kirjoja, mutta silti paikoitellen tiivis tunnelma pitää otteessaan. Tarina liittyy Kingin Musta torni -sarjaan, joka on yksi omista suosikeistani, joten senkin takia pidin kirjasta kovasti. Oman suosikkikirjailijan kirjaan on aina mukava tarttua!
Sitaattikunniamaininnan saa:
Pimeyden talo on siis jatkoa Kingin ja Straubin Talismaani -kirjalle, jossa 12-vuotiaan Jack Sawyerin on kuljettava Amerikan ja Territorioiden -toisen maailman- halki saadakseen käsiinsä Talismaanin ja pelastaakseen sen avulla äitinsä hengen. Kirjojen julkaisujen väliin mahtuu 17 vuotta, tapahtumien väliin puolestaan hieman enemmän.
Jack Sawyer on jäänyt eläkkeelle etsivän työstä jo kolmekymppisenä. Erään murhatutkimuksen yhteydessä Jack tutustuu rauhalliseen French Landingin kaupunkiin, jonne hän päätyy myöhemmin asumaan. Kaupunki ei kuitenkaan ole niin rauhallinen kuin miltä näyttää. Kaksi lasta on siepattu ja murhattu, yksi on kateissa eikä lehdistön Kalastajaksi nimittämän murhaajan paljastaminen ja kiinnisaaminen tunnu edistyvän. Poliisipäällikkö Dale Gilbertson päättää saada Jackin mukaan tutkimuksiin. Jack on unohtanut Talismaanin ja lapsuuden seikkailunsa, mutta pian omituiset tapahtumat pakottavat hänet muistamaan menneisyyden tapahtumat ja tarttumaan jälleen uuteen tehtävään.
Maailmat pyörivät hänen ympärillään, maailmat maailmojen sisällä ja toiset maailmat niiden rinnalla, maailmat joita erottaa toisistaan ohut kelmu, jossa on tuhat tuhatta ovea, kunhan ne vain jotenkin löytää.
En osaa sanoa missä Kingin kädenjälki päättyy ja Straubin alkaa, sillä en ole lukenut Straubin muuta tuotantoa ja vertailukohtaa ei siis ole. En myöskään tiedä taustoja siitä miksi miehet päättivät kirjoittaa yhdessä nämä kaksi kirjaa. Teksti on saumatonta ja hyvin kingmäistä. Kirja alkaa pitkällä ja tarkalla ympäristön kuvauksella sekä uusien ja taas uusien (mielenkiintoisten) henkilöiden esittelyllä. Yksityiskohtia on lähes hengästyttävän paljon. Ehkä yksi syy siihen miksi King ei kaikkia miellytä on juuri hitaat, yksityiskohtaiset ja laajan henkilökartan piirtävät alut? Kun tapahtumat viimein pääsevät alkamaan se on menoa!
Kun henkilöitä on paljon menevät nimet varsinkin alussa sekaisin. Asiaa ei helpota jos nimet on kirjoitettu väärin: Ebbie Wexleristä tuli välillä Eddie, eikä kyseessä ollut eri henkilö vaan jossain vaiheessa b:t ja d:t olivat menneet sekaisin. Myös käännös ontui välillä. Minua ärsytti suunnattomasti lukea toistuvasti miten juomia sippaillaan, kun taas minun suuhuni sopisi paremmin siemailu. Onneksi henkilöillä ei ollut sippailulle enää aikaa kun kirja pääsi vauhtiin ja sain keskittyä tarinaan.
Murhaajan henkilöllisyys paljastetaan jo varhaisessa vaiheessa, joten kirjan jänintys tuleekin ihan muualta kuin sen selvittämisestä. Asiat vain mutkistuvat ja laajenevat, jopa meidän maailman rajojen ulkopuolelle. Pimeyden talo ei ole jännittävimpiä tai pelottavimpia Kingin kirjoja, mutta silti paikoitellen tiivis tunnelma pitää otteessaan. Tarina liittyy Kingin Musta torni -sarjaan, joka on yksi omista suosikeistani, joten senkin takia pidin kirjasta kovasti. Oman suosikkikirjailijan kirjaan on aina mukava tarttua!
Sitaattikunniamaininnan saa:
"Nyt on pääsy sallittu", Jack sanoo. "Pääsy on sallittu ihan helvetisti."
Päätin myöskin tarttua härkää sarvista ja osallistua Kirjavan kammarin Karoliinan laatimaan ihanan laajaan So American -haasteeseen. Eniten minua kiinnostaa kolmiosaisen haasteen kaksi ensimmäistä kohtaa eli vuonna 2012 luettujen yhdysvaltalaisten kirjojen yhteenlaskettu määrä sekä alahaaste "kategoriat". Listaan osallistumiseni keskeneräisten haasteiden välilehdelle sitä mukaa kun luen kirjoja. Nappaanpa vielä mukaan yhden tammikuussa lukemani kirjankin.
Olenkin odottanut King-postaustasi! :) Minä luin Pimeyden talon ennen kuin olin aloittanutkaan Mustaa tornia ja nyt kiinnostaisikin lukea uudestaan - ehkä sieltä löytyisi nyt enemmän viittauksia torniin.
VastaaPoistaMinusta kun on vanhimmiten tullut kauhea pelkuri, niin olen äärimmäisen tyytyväinen, että King on jättänyt puhtaan kauhun vähemmälle :D
PS: Nuo pehmeät turkinpippurit on ihan mahtavia!
Multa on jäänyt Kingin tuotanto täysin lukematta, sillä olen ajatellut sen olevan liian pelottavaa enkä ole edes tutustunut yhtään siihen, mistä hänen kirjansa kertovat :). Mutta nyt tätä postausta lukiessa tuli mieleen, että ehkä sittenkin pitäisi. Tuo Pimeyden talo kuulosti ainakin kiinnostavalta. Suosittelepa mulla kirjaa, jonka avulla voisin aloittaa Kingin tuotantoon tutustumiseen.
VastaaPoistaMä en ole aikoihin lukenut Kingiä. Olen kyllä miettinyt, että voisin taas, mutta aina tulee muuta mieleen..pitänee joskus lukea tuo Musta Torni -sarja..
VastaaPoistaIhan pakko kysyä noista karkeista, että kun siellä pussissa on kahdenlaisia, niin ovatko ne molemmat sinusta yhtä hyviä ja jos eivät, niin kummat ovat parempia ;). Nimim. salmiakkigallup ;).
VastaaPoistaKannattaa pitää silmät auki kaupoissa pyöriessä! Näin ex-työntekijän kokemuksella sanottakoon ainakin Suomalaisissa kirjakaupoissa tuntuu pyörivän Talismaani suhteellisen usein. Hintana ollut 5-15 euroa riippuen ajankohdasta ja kaupungista. :p
VastaaPoistaItsellä ovat nämä vielä lukematta, mutta odottelevat molemmat tuossa hyllyssä (juurikin niistä Suomalaisen löytöhyllyistä poimittuina :D)
Piti tulla tarkistamaan, oletko kirjoittanut viime aikoina runoja. Näin nimittäin viime yönä unta, että olit julkaissut runokirjan ja sinua haastateltiin siihen liittyen aamuTV:ssä.
VastaaPoistaMaija:
VastaaPoistaLomamatka vähän hidasti lukutahtia, tämä tiiliskivi olisi vienyt turhan paljon tilaa matkalaukusta ;) Minäkään en ensimmäisellä Talismaanin ja Pimeyden talon lukukerralla ollut lukenut Mustaa tornia, joten viittaukset menivät ihan ohi. Musta torni -sarja onkin suurin syy siihen miksi aloin lukemaan Kingin kirjoja ilmestymis(suomennos)järjestyksessä, osaa siis uudemman kerran. Kyllähän Kingin kirjat -niin kuin kauhu muutenkin- saavat aikaan pieniä paniikkitiloja, mutta on se sen arvoista :)
Taina:
Kiva, jos sain sinut innostumaan ja tarttumaan Kingin kirjoihin :) Jos et ihan kauheimmasta ja paksuimmasta päästä halua aloittaa, niin esimerkiksi Eksyneiden jumalaa voisin suositella! Jos innostut lukemaan niin kerro sitten mitä pidit :)
Pisarainen:
Voi lue ihmeessä Musta torni -sarja! Alku on aika kankea mutta voi pojat miten sen läpi kahlaaminen sitten palkitseekaan :)
Rooibos:
Salmiakkigalluppiisi olisi helppo vastata molemmat, mutta kyllä ne pyramidin malliset taitavat viedä voiton. Parasta on syödä vuorotellen, ensin sellainen kartio ja sitten pyramidi :)
Nalice:
Kiitos vinkistä! Harmi vain kun kyseisessä kaupassa tulee asioitua todella harvoin. Täytyy tarkkailla nettikirjakauppoja alennuksien toivossa. Hyvä, että olet napannut molemmat, ne voi sitten lukea peräkkäin :)
Pikkusisko:
Luulin aluksi, että oletko kommentoinut ihan oikeaan blogiin ;D En ole kirjoittanut runoja, lapsuus/teinivuosien runotekeleetkin ovat tainneet hautautua mappi ö:hön eivätkä taitaisi suurta suosiota herättää... Jopas on sattumaa, sinun kollegakin oli nähnyt minusta unta, omistin kuulemma harmaan kissan :)
En ole lukenut Kingiä lainkaan, mutta tuota kuvaa piti kommentoida: Sopii hyvin ja nuo karkit ovat kyllä aika herkkuja :).
VastaaPoistaVoi Tessa sinua, mene heti hakemaan vaikka Kingin Talismaani luettavaksi, tämä on tällainen ystävällismielinen käsky kirjabloggarilta toiselle ;D
PoistaTaas odottaisi yksi pussi kaapissa -hih :)
Jee! Löysin kingiläisen! =D Minä taisin lukea nämä Straub/King yhteistyöt toissa vuonna, eli ovat vielä aika tuoreessa muistissa.
VastaaPoistaJee itsellesi, Irene :) Kiva löytää lisää Kingiläisiä, kävinkin juuri liittymässä blogisi lukijaksi! Minulla on menossa Kingin (osittain uudelleen)lukuprojekti, luen hänen suomennettuja kirjojaan ilmestymisjärjestyksessä. Pimeyden talo oli yksi näistä uudelleen luettavista, mutta kestää useammankin lukukerran :) Hyppään "lukujärjestyksessä" yli ainoastaan loistavan Musta torni -sarjan, jonka luen uudelleen putkeen sitten kun saan hankittua koko sarjan itselleni, 4 ensimmäistä jo löytyy :)
Poista