Carol Ann Lee: Anne Frank 1929-1945
(Anne Frank: The Life of a Youg Girl, 2009)
Avain, 2010
436 sivua (liitteineen 479)
Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja on minulle tuttu jo vuosien takaa, useampaan kertaan luettuna. Kesällä luin laajennetun, aikaisemmin julkaisematonta materiaalia sisältävän Päiväkirjan, jonka jälkeen sain vinkin tästä Carol Ann Leen kirjoittamasta kirjasta (kiitos vinkistä, Jenni!). Lähetin blogihistoriani ensimmäisen arvostelukappalepyynnön, jonka seurauksena Avain -kustantamo lähetti minulle kirjan. Kiitos siitä! Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että oli lukemani kirja kirjastosta, omasta hyllystä, lahjaksi saatu tai kustantamolta pyydetty/saatu arvostelukappale, kirjoitan siitä samalla periaatteella: mitä ajatuksia tai tunteita se minussa herätti, mistä pidin tai en pitänyt. Ajatuksiani ei voi "ostaa" eikä niihin voi ulkopuoliset vaikuttaa.
Kirjassaan Carol Ann Lee kertoo Anne Frankin tarinan lisäksi Annen suvun historiaa, ystävien kohtaloita sekä sivuaa muidenkin aikalaisten vaiheita Toisen maailmansodan juutalaisvainoissa. Tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 1500 -luvulta aina 2000 -luvulle, vaikka tärkeimpänä ajanjaksona onkin Annen elinvuodet 1929-1945, kuten kirjan nimikin jo kertoo.
Kirjassaan Carol Ann Lee kertoo Anne Frankin tarinan lisäksi Annen suvun historiaa, ystävien kohtaloita sekä sivuaa muidenkin aikalaisten vaiheita Toisen maailmansodan juutalaisvainoissa. Tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 1500 -luvulta aina 2000 -luvulle, vaikka tärkeimpänä ajanjaksona onkin Annen elinvuodet 1929-1945, kuten kirjan nimikin jo kertoo.
Kun Anne Frankin päiväkirjoissa tapahtumat kuvataan Annen itsensä näkökulmasta ja hänen isänsä Otto Frankin "suodattamana", on mielenkiintoista saada asioista laajempi näkemys ulkopuolisen silmin. Tosin välillä näkökulma tuntuu jo liiankin laajalta, ottaen huomioon teoksen nimen. Frankien tutuntuttujen kohtaloiden selvitys meni hiukan aiheen vierestä. Jos paketti ei ole aiheen rajauksen suhteen pysynyt kasassa, on ajallinen rajaus onnistunut paremmin. Frankin perheen piileskelyajan kuvaus on jätetty suppeaksi kun taas aika ennen ja jälkeen piileskelyn on kuvattu laajemmin. Ilmeisesti kirjoittaja on olettanut, että Anne Frankin päiväkirja on lukijalle ennestään tuttu, päiväkirjassahan keskitytään nimenomaan "Salaisessa siivessä" vietettyyn aikaan.
Heti kirjan alussa käy selväksi, ettei tämä teos ole herkemmille lukijoille. Lee muistuttaa prologissaan mihin kirjan tapahtumat johtavat. Kirjassa kuvatut yksityiskohdat jäävät pitkäksi aikaa mieleen. Itkettää ja kuvottaa. Kirja yksinkertaisesti jättää sanattomaksi. Näin prologissa kuvataan brittisotilaiden ensitunnelmia heidän vapauttaessaan Bergen-Belsenin keskitysleiriä huhtikuussa 1945:
Brittisotilaat, jotka tulivat naisten leiriin Stingtonin auton perässä, nousivat panssarivaunuistaan nähdäkseen omin silmin, pitivätkö heidän kuulemansa tarinat leirin kauheuksista paikkansa. He katsoivat piikkilanka-aidan taa ja jähmettyivät. Sitten he alkoivat oksennella.
Frankien tarinaa seurataan Saksasta Alankomaihin, jonne he muuttivat koska juutalaisten olot Saksassa alkoivat hankaloitua. Kuitenkin myös Alankomaissa ilmapiiri alkoi muuttua vihamielisemmäksi ja juutalaisten oikeuksia alettiin karsia lainsäädännön avulla. Tästä vauhti vain kiihtyi, kaikki toimenpiteet ei-toivottujen ihmisten tuhoamiseksi tehtiin mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Ihmiselämällä ei ollut mitään merkitystä.
Miltä tuntuu, kun sinulta kielletään ennen niin arkipäiväiset asiat kuten torilla käynti tai autolla ajaminen? Tai kun sinun on kiinnitettävä vaatteisiisi merkki, jotta sinut osataan yhdistää tiettyyn ihmisryhmään? Tai kun joudut pysyttelemään neljän seinän sisällä, ei vain kuukausia vaan jopa vuosia? Entä se kun sinua kohdellaan kuin karjaa tai joudut seuraamaan vierestä läheistesi nääntymisen ja kuoleman, tietäen seuraavasi itse pian perässä? En tiedä. Toisen maailmansodan aikana useat joutuivat sen kokemaan. Liian useat. Suuri osa ei selvinnyt kertomaan niistä. Ei myöskään Anne Frank.
... ulkoa ei kuulu yhdenkään linnun laulua, ja kaikkialla vallitsee tappava, hautova hiljaisuus, joka takertuu minuun niin kuin aikoisi kiskoa minut mukanaan syvälle maanalaisiin maailmoihin... olen kuin laululintu, jonka siivet on typistetty ja joka räpistelee sysipimeässä häkkinsä kaltereita vasten...
Kirjasta saa paljon lisätietoa Anne Frankista ja hänen läheisistään, mutta lukemisen jälkeen mieleen jää monia kysymyksiä ja ajatuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi.
Leen kirjan on lukenut myös Paula ja Susa P..
Pientä pilkun viilausta näin jälkikäteen: Anne Frank 1929-1945 on ensimäinen kustantamolta pyytämäni arvostelukappale. Koko blogihistorian ensimmäinen itse pyydetty arvostelukappale on Kirsti Ellilän Eksyneet näkevät unia (löytyy täältä), jonka kirjailija itse ystävällisesti lähetti minulle.
Varmaan todella mielenkiintoinen, mutta myös rankka kirja. Sanattomaksi vetää jo tuo lainaus brittisotilaista.
VastaaPoistaMutta iloisempiin asioihin: tavattoman kaunis blogi sinulla, taidan olla täällä ensi kertaa!
Minua vähän nolottaa, etten ole lukenut Anne Frankista mitään en siis edes sitä Annen omaa päiväkirjaa vaikka se hyllystä löytyykin. yritän saada sen luettua vielä tänä vuonna osana klasikkohaastetta koska kirja kiinnostaa kovasti. Tämäkin vaikuttaa kiinnostavalta, rankasta aiheesta huolimatta. Kiitos kirjavinkistä:)
VastaaPoistaToisaalta tämä kirja kiinnostaisi kovasti ja toisaalta taas sen rankkuus pelottaa. Paljon kuitenkin juutalaisvainoista ja keskitysleireistä on jo lukenut.
VastaaPoistaPeesaan Katria; kiinnostaa mutta myös arastuttaa. Kymmenkunta vuotta sitten luin putkeen melkein puoli vuotta aiheesta, ja viime vuodet on tehnyt ennemminkin mieli vältellä - poikkeuksena toki Boynen Poika raidallisessa pyjamassa.
VastaaPoistaEi voi unohtaa... vaikka mieli tekisi. Näistä kirjoista jää aina samanlainen tunnelma, ahdistunut ja surullinen. Miettii onko mikään oikeasti muuttunut :-/
Jäin vielä miettimään tätä kirjaa ja kuten Booksy sanoo, niin nämä kirjat (keskitysleireistä ym kertovat) ovat siksikin niin ahdistavia, että miettii vain "onko mitään oikeasti muuttunut" ja että miten ikinä ihmiset ovat voineet tehdä mitään tuollaista ja miten voi olla ihmisiä, jotka ihannoivat sitä?
VastaaPoistaOlen tätä kirjaa kirjastossa joskus vilkuillut, mutta jotenkin ajatellut, ettei tässä ehkä ole mitään uutta tietoa. Nyt heräsi mielenkiinto kuitenkin. Lukulistalle siis!
VastaaPoistaTämä oli tosi koskettava kirja ja tuo lainaus brittisotilaista kuvottaa ja itkettää. Kiitos linkityksestä!
VastaaPoistaAmma:
VastaaPoistaKyllä, juuri näin! Onneksi kirja ei ollut koko ajan noin rankka kuin tuo brittisotilaista kertova pätkä, mutta ehkä noin viimeinen neljännes oli melko karua luettavaa.
Kiitos kehuista ja tervetuloa :)
Sanna/Luettua:
Anne Frankin päiväkirja sopii hyvin klassikkohaasteeseen! Suosittelen lukemaan. Onko sinulla Nuoren tytön päiväkirja vai Päiväkirja? Tuo jälkimmäinen josta itse aiemmin postasin, se laajempi versio, oli mielestäni parempi. Itselläni on hyllyssä suppeampi Nuoren tytön päiväkirja.
Kannattaa lukea päiväkirja ennen tätä, muuten tästä kirjasta ei saa hirveästi irti kun Annen tarina ei ole ennestään tuttu.
Katri:
Minäkin olen lukenut aiheesta aika paljon. Olen samaa mieltä noista jälkitunnelmista... Tuntuu uskomattomalta, että keskitysleireistä tiedettiin maailmalla, mutta niihin ei heti puututtu vaikka oli todisteitakin.
Samaa mietin minäkin, miten tuollaista on voitu tehdä tai ihannoida... En ymmärrä :(
Booksy:
Kuten Katrillekin mainitsin minäkin olen aiheesta lukenut paljon, enemmän kuin monesta muusta historian tapahtumasta. Minulla odottaisi hyllyssä Lena Einhornin Ninan matka, mietin vain voinko lukea sen tämän perään vai pitäisikö pitää taukoa.
Toivottavasti noita tapahtumia ei unohdetakaan, jospa muistamisella voitaisiin välttää jotain samankaltaista tapahtumasta!
Maija:
Frankien piileskelyajasta tämä ei antanut lisätietoa -tosin en sitä itse oikeastaan kaivannutkaan- mutta ajasta ennen ja jälkeen sen.
Minulle tämä kirja oli ihan uusi tuttavuus, en ole törmännyt tähän ennen kuin Jenni tästä vinkkasi aiemman postaukseni kommenteissa. Mielenkiinnolla odotan mitä sinä tästä pidät.
Susa P.:
Prologia lukiessa mietinkin, onko koko kirja samanlaista, mutta järkyttävävimmät tunnelmat tulivat vasta loppupuolella. Senkin takia ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Tuntui jotenkin vaikealta edes kirjoittaa kirjasta. Muistilapulla oli paljon huomioita ja ajatuksia, mutta niitä ei kuitenkaan osannut jäsentää tekstiksi. Ei postaus tuntunut valmiilta vieläkään, mutta se piti kuitenkin päästää ulos.
Täällä ilmoittautuu yksi järkkymätön Anne Frank -fani. 12-vuotiaana tutustuin hänestä tehtyyn elokuvaan äidin kanssa, jonka jälkeen sain Annen päiväkirjan. Siitä lähtien kaikki Anneen liittyvä on kiinnostanut, valitettavasti tämä vielä hankkimatta.
VastaaPoistaJotenkin Annen tarinassa tutustuin juutalaisvainojen kauhuihin ja tykkään lukea natseista ja vainoista kertovia kirjoja. Yksi parhaimpia on Markus Zusakin Kirjavaras.
ANNI:
VastaaPoistaAnne Frankin tarina on kiinnostanut minuakin siitä lähtien kun ensimmäisen kerran päiväkirjaan tutustuin, noin 10-12 vuotiaana.
Markus Zusakin Kirjavaras on yksi parhaita kirjoja mitä tiedän!
Anne Frankin päiväkirja on aivan ihana.
VastaaPoistaOlitpa saanut taas todella nautittavaan tapaasi lyhyeen puristettua olennaisen tästä kirjasta. :-) Teos palasi elävästi mieleeni postaustasi lukiessani, joskin tämä on sellainen kirja, josta jää paljon pysyviä jälkiä muutenkin.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä!
Kissaämmä!:
VastaaPoistaTotta, varsinkin se laajempi versio. Siinä Anne tuntuu vielä kypsemmältä, hänellä tuntui olevan melko teräviä ajatuksia. Hänestä olisi tullut melkoinen kirjailija jos olisi selvinnyt hengissä keskitysleireiltä.
Paula/Luen ja kirjoitan:
Kiitos, kommenttisi ilahdutti kovasti! Kirja pysyy mielessä varmasti vielä pitkään!