Peter Franzén: Tumman veden päällä
Tammi, 2010
320 sivua
Tumman veden päällä -kirja kertoo Petestä, hänen pikkusiskostaan Suvista, heidän äidistään sekä isästä, jossa on kaksi puolta. Mukava isä ja se toinen; inhottava, ilkeä ja väkivaltainen isä, joka tulee esiin kun hän juo. Sanottakoon suoraan viinapiruksi. Tärkeässä osassa on myös mummo ja pappa, äidin vanhemmat. Tapahtumat kuvataan 6-vuotiaan Peten kertomana. Jos kirjaa pitäisi kuvailla parilla sanalla sanoisin sen olevan kuvaus lapsuudesta ja perheväkivallasta. Mutta se on paljon enemmän.
Franzénin esikoiskirjassa sekoittuu omaelämäkerta ja fiktio. Hän ei ole haastatteluissa (mm. Ylen Elävä arkisto, mtv3) kertonut suoraan mitkä tapahtumista ovat omakohtaisia. Ja ihan hyvä niin. Väkivaltaa ei tuoda liikaa esille eikä sillä mässäillä, se vain todetaan (kaikessa kauheudessaan) asiaa enempää analysoimatta. Franzén onnistuukin läpi kirjan näyttämään asiat Peten näkökulmasta, unohtamatta kertojan ikää. Hän tavoittaa lapsen kielen vaikuttamatta teennäiseltä.
Booksy pohti juuri blogissaan lukukokemuksien peilaamista omaan elämään ja ajatuksiin. Tumman veden päällä oli ensi sivuista alkaen sellainen kirja, johon peilasin jatkuvasti omia lapsuudenmuistojani. Perheväkivaltaa en ole kokenut, mutta niin moni muu kirjan asia on tuttu. Pohjoisen murre, tupsupipot, potkuritörmäilyt, pukkitappelut, viinimarjamehu ja Haaparannan reissut suklaatupakoineen. Kirja tuli lähelle. Jotenkin vaikea kuvitella minkälainen lukukokemus olisi ollut ilman samankaltaisia muistoja. Olisi mahdotonta kirjoittaa kirjasta "neutraalisti".
Nautin suunnattomasti Franzénin arjen kuvauksesta ja siitä miten hän saa kuvaamansa asiat elämään, tuoksumaan ja tuntumaan. En kaivannut mitään koukuttavia juonenkäänteitä, tunnelma ja sen vaihtelu riitti. Vaikka Pete näkee ja kokee paljon pahaa on hänen lapsuudessaan paljon rakkautta ja onnellisia hetkiä.
Sisko ryntää ohitseni ja kopsahtaa äidin päälle ja ryhtyy pussailemaan äitiä niin että äitiä kutittaa ja hän nauraa. Äiti on kaunis. Syöksyn sekaan ja kutitan siskoa kyljistä ja äitiä myös. Äiti kutittaa minua kaulasta ja kiemurtelen nopeasti pois sängystä lattialle. Konttaan äidin sormien ulottumattomiin. Minua ei haittaisi, vaikka maailmassa ei olisi ketään muuta kuin äiti ja pikkusisko, eikä olisi mitään muuta maailmaa kuin tämä meidän asuntomme.
Kirjan on lukenut myös ainakin Katja/Lumiomena, anni.M, Paula/Luen ja kirjoitan, Zephyr ja Jori. Franzénilta on ilmeisesti luvassa toinen kirja sekä elokuvakäsikirjoitus ja esikoisohjaus Tumman veden päällä -elokuvaan. Virtuaalinen hatunnosto monitoimimiehelle!
"Hei, meän pittää mennä nytte kotia, ko telekkarisa alakaa Tartsani", muistan yhtäkkiä. "Oho. Helevetti nii alakaaki. Määki meen kottii", Jari sanoo ja ottaa pulkkansa ja lähtee.
Minä en ole tätä vieläkään lukenut, kun olen koittanut "käytettynä" metsästää omaan hyllyyni. Mutta pitänee lampsia ihan kirjakauppaan tai malttaa odottaa kirjastosta ;)
VastaaPoistaPS: Älä ihmettele, arvontapalkintosi tulee kahdessa eri kuoressa ;)Enkä ehtinyt laittaa mitään kivaa tervehdystä mukaan kun aamulla nopeasti pakkasin ne miehen mukaan vain :)
Todella nautittava kirjoitus hyvästä kirjasta! Olet selvästi nauttinut lukemisesta :-)!
VastaaPoistaJaan kanssasi nuo tutut jutut ja niiden aiheuttaman innostuksen kirjasta. Murre ei ihan ole omaani, mutta tuttua sekin. Olisi tosiaan hankala ajatella tätä lukukokemusta ilman sitä, että asioita peilaa omaan lapsuuteen.
Voi kun tämä oli ihana kirja! Kauniisti myös kirjoitit siitä. Minä en ole asunut Pohjois-Suomessa, ja olen vähän Franzénia nuorempikin, mutta monta asiaa sentään silti tunnistin. Ja ainoa asia, joka minua kirjassa häiritsi, oli siskon väitetty pinkki (vai oliko se vaaleanpunainen) toppahaalari. Minusta kun tuohon aikaan sen värisiä haalareita ei kyllä ollut, vaikkei joku yksittäinen kai varsinainen mahdottomuus ole. :)
VastaaPoistaHarmi, että äänikirjakokeilu meni pieleen. Itse olen koukussa äänikirjoihin! Kätevimmin niitä saa cd-levyinä kirjastosta. Podcastit ovat pikkuisen kimurantteja, käyttö saisi olla helpompaa. Idea on kai Ylellä se, että kuuntelija kökkii tietsikkansa vieressä ja kuuntelee. Äänikirjan juttu on kuitenkin juuri tuo jota ajattelit, eli että voi tehdä muuta samalla.
VastaaPoistaMinä olen oikeastaan iloinen, että et kuunnellut tätä äänikirjana, vaan luit painettuna kirjana. Yritän nimittäin itse sitkeästi päästä sinuiksi äänikirjoen kanssa, mutta se ei oikein tunnu onnistuvan. Pääsen kirjoihin paremmin sisälle lukemalla itse ja Franzénin kirjasta en ehkä olisi osannut nauttia samalla tavalla äänikirjana. Mutta aion jatkaa kirjojen kuunteluakin, toivottavasti sinäkin. :)
VastaaPoistaSamoin kuin sinä, minäkin peilasin omaa lapsuuttani tätä lukiessani. Minä olen kotoisin Savosta, mutta tunnistin silti paljon Franzénin lapsuuskuvauksesta, en siitä väkivallasta onneksi minäkään, mutta 70-luvun lapsuudesta paljonkin.
Minä pidän äänikirjoista lyhyen ja vähäisen kokemukseni perusteella, mutta luulen onnistuneen kokemuksen riippuvan paljon sekä kirjasta että lukijasta. Kirsin kommenttiin lisäisin, että ainakin tällaiselle kannettavaan mp3-soittimeen kirjoja latailevalle netistä ladattavat äänikirjat (siis ei podcastit) ovat kaikkein helpoimpia. Olen kyllä kirjastojen cd-levyjäkin soittimeeni kopioinut (se lienee omaan käyttöön luvallista), mutta se on työlästä ja lisäksi minulle on tullut ongelmia lukujen soittojärjestyksen kanssa, kun soittimella on muutakin kuin se yksi ainoa kirja.
VastaaPoistaSusan tavoin minäkään en ole vielä tätä lukenut, vaikka kovasti on ollut suunnitelmissa kirjan julkaisusta saakka :D Kävin viime kesänä kirjamessuilla kuuntelemassa Franzénia, mutta kirja jäi silloinkin hankkimatta! Hyvää tuntuu kuitenkin olevan hyvä odottaa.
VastaaPoistaSusa: Tämä on kyllä sellainen kirja jonka saattaisin hankkia omaan hyllyyn. Kirjaposti tuli perille, kiitos kovasti :)
VastaaPoistaPaula: Kiitos, kyllä minä tosiaan nautin! Onhan murre vähän erilaista, mutta on siinä niin paljon samaakin.
Karoliina: Minäkin olen nuorempi kuin Franzén (vuosimallia 1982) enkä ihan yhtä pohjoisesta kotoisin, mutta olen sukuloinut kirjan maisemissa. Pinkistä puvusta en kyllä osaa sanoa mitään... Minulla on tallessa tummanpunainen toppapuku jossa on valkeita lumihiutaleita. Se on ollut minun lisäksi käytössä tyttärilläni, kunnon retroa siis ;)
Minäkin mietin kyllä kahdesti ennen kuin alan toista kertaa latailemaan podcasteja koneelle ja siirtämään niitä mp3:een :)
Kirsi Hietanen: Harmi tosiaan, Tumman veden päällä olisi ollut niin ihana kuunneltava. Ehkä kuuntelen sen loppuun virheellisenäkin ;) Seuraavan kerran kokeilenkin ihan "oikeita" äänikirjoja enkä podcasteja... Täytyy tarkistaa kirjaston tarjonta.
Katja: Täytyy toivoa meille parempia kokemuksia äänikirjojen parissa :)
Laura: Sinä olitkin ehtinyt kommentoida tänne sillä aikaa kun vastailin edellisiin, en jättänyt siis tarkoituksella vastaamatta sinulle :) Oi sinäkö olet nähnyt Franzénin ihan livenä! Tätä kirjaa kannattaakin odottaa, minä puolestani alan odottaa Franzénin seuraavaa, mikäli sellainen tosiaan on tulossa.
VastaaPoistaOlipas hauskaa, sait minut haaveilemaan sellaisen kirjan lukemisesta, jolle en ole rehellisesti sanottuna aikaisemmin suonut ajatustakaan :). Minäkään en ole oikein päässyt sinuiksi äänikirjojen kanssa, vaikka ne olisivat esimerkiksi pitkillä automatkoilla ihan käteviä. Jotenkin sitä ajatus vain lähtee paljon enemmän harhailemaan kuin lukiessa. Lentämisen alkeet Reidar Palmgrenin itsensä lukemani oli kyllä hyvä.
VastaaPoistaTaina: Ei muuta kuin kirjaostoksille/kirjastoon! Kiva kuulla, että kiinnostuit tästä. Yksi näiden kirjablogien hyvistä puolista onkin juuri se, että saa vinkkejä sellaisista kirjoista mitä ei muuten välttämättä rekisteröi mitenkään :) Varjopuolena onkin sitten luettavien listan hallitsematon piteneminen mutta eipähän lopu lukeminen kesken ;)
VastaaPoistaMinua vähän arveluttaa tuo äänikirjojen kuuntelu autoa ajaessa, epäilen että keskittyisin liikaa kuunteluun ja siitähän ei hyvää seuraisi... Ihan totta muuten tuo, että ajatus harhailee helpommin kuunnellessa kuin lukiessa! Lentämisen alkeista en ole kuullutkaan. Googleen mars...
Minä pidin tästä vahvasta esikoisesta, luin sen viime kesänä muistaakseni. Alkuun oli hieman skeptinen näyttelijästä-kirjailijaksi asian suhteen mutta aika pian huomasin sen turhaksi!:)
VastaaPoistaSanna/Luettua: Samat sanat, ennakkoluuloja oli minullakin mutta romuttuivat kyllä heti alkuunsa. Tumman veden päällä asettaa melkoiset odotukset Franzénin seuraavan kirjan suhteen!
VastaaPoistaTervetuloa lukijaksi :)