Sivut

08 elokuuta 2011

Kesäkirja syksyn kynnyksellä



Tove Jansson: Kesäkirja
(Sommarboken)
WSOY, 1973
143 s.


Tove Janssonin Kesäkirjaa on kehuttu kautta blogistanian ja suositeltu kesälukemiseksi  (mm. Kirjamielellä, K-blogi). Kiinnostuin siitä itsekin ja sain varattua sen yhdestä sivukirjastosta lähikirjastooni. Jostain syystä muut kirjat kiilasivat sen edelle, mutta viimein tuli Kesäkirjan vuoro.

Kesäkirjassa kerrotaan Sophian, hänen isänsä ja isoäitinsä kesänvietosta eräässä Suomen saariston saaressa. Uidaan, telttaillaan, seikkaillaan ja kalastetaan. Nautitaan kesästä. Kirjassa on myös synkempi vivahde, kuolema kulkee toistuvasti Sophian ja isoäidin ajatuksissa ja keskusteluissa. Sophian äiti on kuollut ja ilmeisesti myös isoisä. Siitä huolimatta tarina ei ole synkkä.

Ensimmäinen ajatus kirjaa aloittaessa oli, että olisi pitänyt lukea kirja aikaisemmin. Kesän alussa. Mutta sitten tarina jo veikin mukanaan. Hymyilytti. Välillä olisi voinut luulla lukevansa kahdesta lapsesta, ei lapsesta ja vanhuksesta. Teksti on Tovemaista, sujuvaa, soljuvaa ja jotenkin leppoisaa. Tarinan edetessä kesä alkaa kääntyä loppupuolelle, huomasinkin lukevani kirjaa juuri oikeaan aikaan.

Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialle ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan. Tähtiä ei vielä ole, vain pimeää.

Niin kauniisti sanottu. Nyt saa syksy tulla. Ihana sateinen, hämärtyvä, kirpeä ja rapisevalehtinen syksy.

Kirjallinen maailmanvalloitus jatkui Kesäkirjan myötä Suomeen.

5 kommenttia:

  1. Kesäkirja on siitä(kin) ihana, että lukipa sen sitten alku-, keski- tai loppukesällä, on ajankohta aina oikea. Ihana kirja.

    VastaaPoista
  2. Niin kauniisti kirjoitettu. Tunnistin lempikirjani. Ja tuo lainaus on enemmän kuin sopiva tähän hetkeen. :)

    P.S. Joistain kirjoista on huolissaan: kun aloitin lukemista, minua lähes jännitti, piditkö tästä kirjasta. Onneksi pidit!

    VastaaPoista
  3. Katja: On tosiaan ihana kirja <3 Kunnioitus Tove Janssonia kohtaa sen kuin kasvaa :)

    Jenni: Kiitos! Minustakin tuo lainaus oli niin sopiva. Se jäi mieleen pitkäksi aikaa ja sai minut jotenkin kummasti rauhoittumaan. Kesän ja syksyn välinen pyristely vaihtui syksyn odotukseen.

    Huolissaan olosta puheen ollen (VAROITUS TÄHÄN VÄLIIN, ÄLÄ LUE ETEENPÄIN JOS KIRJA ON LUKEMATTA!), minä pelkäsin, että kirjan lopussa isoäiti kuolisi, mutta ei onneksi. Kirjan loppu jätti siitäkin syystä hyvän mielen :)

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva että noihin kuviin laitetaan kansikuvan lisäksi kukkia!
    Elävöittää ja muutenkin näyttää tosi kivalta.
    - satunnainen googlettaja -

    VastaaPoista