Puhdistus

Luettavien kirjojen listallani keikkui pitkään Sofi Oksasen Puhdistus. Kirjastossa O-hyllyllä vierailut eivät tuottaneet tulosta, kirja oli aina menossa enkä syystä tai toisesta saanut sitä varattua. Ehkä takaraivossa oli ajatus siitä, että Finlandia-palkinto ja kaikki se hehkutus kirjasta asettaisi liian korkeat odotukset ja pettyisin. Lainasin sitten ikään kuin lämmittelyksi Oksasen Baby Jane -kirjan, se sattui kirjastossa olemaan. Tarina ei niin hirveästi sykähdyttänyt mutta tykkäsin kirjoituksen tyylistä.

Vihdoin ja viimein sain sitten Puhdistuksen luettavaksi. Odotukset olivat hieman epäilevät ja ristiriitaiset. Mutta. Kirja ylitti riman reippaasti. Tämä oli sellainen kirja joka olisi pitänyt lukea tiiviillä tahdilla, ei olisi tarvinnut palata tarkistamaan millä vuosikymmenellä nyt oltiinkaan menossa tai kuka oli kertojana. Ei sillä, että kertaaminen olisi häirinnyt, olisi vain ollut helpompi ja miellyttävämpi lukea. Henkilöistä, varsinkin Aliidesta, paljastui kirjan edetessä uusia puolia joita ei alussa olisi voinut kuvitellakaan.

Tänään pääsin sitten näkemään Puhdistuksen näytelmänä. Edellisestä teatterikäynnistä on vierähtänyt "hieman" aikaa (kesäteatterissa tosin kävin joku vuosi sitten), joten oli jo aikakin tällaiselle kulttuurin lajille. Oli myös ensimmäinen kerta kun kävin kyseisessä teatterissa. Kirjan lukemisesta oli selkeästi hyötyä, ei mennyt näytelmän alku miettiessä henkilöiden nimiä ja pääsi heti juonesta kiinni. Heti alussa kävi selväksi ettei näytelmä ole herkille katsojille, tosin se oli jo tiedossa kirjan luettuani. Viron historia ja naisten alistaminen eivät ole kevyimpiä aiheita. Kirjaa lukiessa tapahtumat jäävät osittain oman mielikuvituksen varaan, näytelmässä ne on oikeasti siinä silmien edessä. Näyttelijät kyllä tiesivät mitä tekivät: pelko, ahdistus ja tietynlainen mielenvikaisuus välittyi katsojalle. Myös näytelmän lavastus sekä ääni/kuvatehosteet (anteeksi vain ammattilaiset, sanastoni on mitä on) toimivat hyvin. Lopussa näkyi valon pilkahdus tunnelin päässä, mutta silti päällimmäiseksi jäi tietynlainen ahdistus. Sanaton olo. Eli lyhyesti sanottuna onnistunut kokonaisuus!

Nämä kuvat sopivat jotenkin tähän näytelmän jälkeiseen oloon. Joen jäällä kuvattuja luonnon jälkiä. Hiljaisuutta. Kylmyyttä.