Kirjavuosi 2024

Kooste kirjavuodesta 2024 on odottanut vuoroaan jo pienen ikuisuuden, mutta kirjattakoon vanhaan tuttuun tapaan listaus edellisvuoden luetuista ja muista kirjavista asioista.

• Luin vain 18 kirjaa, mikä on vähemmän kuin aikoihin. Syitä vaatimattomaan lukumäärään ovat mm. ajoittaiset lukujumit, suoratoistopalvelujen elokuva- ja sarjatarjonta sekä some.

• Lukemieni 18 kirjan lisäksi minulla oli vuoden vaihtuessa kesken kaksi kirjaa, joista toinen, äänikirja, on ollut kesken pitkään koska en oikein löydä sopivaa kuunteluhetkeä. Toisen kesken olevan, e-kirjan, kohdalla mietin jättäisinkö sen kokonaan kesken mikä on minulle todella harvinaista. Sain sentään yhden ikuisuuksia luettavana olleen kirjan viimein luettua, eräänlainen erävoitto!

• Oman lukupäiväkirjan mukaan luin 7523 sivua, kun taas Goodreads ilmoittaa luetuksi sivumääräksi 7512.

• Lukemistani kirjoista kotimaisia oli 8 ja ulkomaisia 10.

• Lukemieni kirjojen kirjoittajista naisia oli 11 ja miehiä 7.

• Lukemistani kirjoista fiktiota oli 15, autofiktiota 1 ja faktaa 2.

• Luin kaikki 18 kirjaa suomeksi ja ne kaikki olivat ns. perinteisiä printtikirjoja. Kuten aiemmin mainitsin yksi äänikirja ja yksi e-kirja oli myös kuuntelussa ja luvussa, mutta ne jäivät odottamaan parempaa aikaa.

• Suurin osa lukemistani kirjoista eli 9 kirjaa oli kirjastolainoja. Lisäksi itse ostettuja oli 2 ja (läheisiltä) lahjaksi saatuja 7.

• Vanhin lukemani kirja, Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies oli julkaistu 1994, uusimmat lukemani kirjat, tarkemmin sanottuna niiden suomennokset, olivat Emilia Hartin Taipumattomat,  Stephen Kingin Holly ja Victor Dixenin Vampyria - Pimeyden hovi, kaikki suomennettu 2024.

• Vuonna 2024 luin ensimmäistä kertaa Victor Dixeniä, Olga Tokarczukia, Eeva Joenpeltoa, Kaisa Åkermania, Delia Owensia, Hiro Arikawaa, Emilia Hartia, Jari Vainiota, Kerstin Ekmania, Sarah Penneriä, Saara Villaa ja Karl Ove Knausgårdia. 

• Stephen Kingiä, Miika Nousiaista, Elina Rouhiaista, Satu Rämöä, Kalle Päätaloa ja Kyllikki Villaa olin lukenut aiemminkin ja heidän teoksiansa luin myös vuonna 2024.

• Lukuhaasteet ovat mukava lisämauste lukemiselle mikäli niitä ei ota liian tosissaan. Pohjoinen lukuhaaste 2024 käsittää 25 kohtaa, joista minä sain rastitettua ilman kummempaa ennakkosuunnittelua 12. Helmet 2024 -lukuhaasteen 50 kohdasta rastitin 18. Pitkään kestäneeseen kirjalliseen maailmanvalloitukseen nappasin Japanin ja Sambian.

• Osallistuin kuusi kertaa lukupiiriin ja pääsin jälleen niiden myötä tutustumaan minulle ennestään tuntemattomiin kirjailijoihin. Ainoastaan yhdellä kerralla lukupiirissä käsiteltiin kirjaa, jonka olin jo lukenut, jolloin vain pikaluin / silmäilin kyseisen kirjan enkä varsinaisesti lukenut sitä uudelleen.

Vuoteen 2024 mahtui myös muutamia kirjallisia tapahtumia. Oulussa järjestettiin pitkästä aikaa kirjamessut. mutta ne jäivät minulta valitettavasti välistä. Koin hieman hankalaksi sen, että tapahtuma oli jaettu useampaan paikkaan eikä ns. yhden katon alle enkä sitten tullut muiden kiireiden vuoksi lähteneeksi messuilemaan. Ehkä vuonna 2025? Kävin kuitenkin seuraamassa paria kirjailijavierailua:

• Satu Rämö kävi keväällä Iin kirjastossa kertomassa ilmiöksi nousseesta Hildur-sarjastaan ja veti auditorion täyteen innokkaita kuulijoita. Kävin jututtamassa haastattelun jälkeen Rämöä ja hakemassa signeerauksen omaan Hilduriini. 

• Iin Taiteiden illat -tapahtuma syksyllä toi Iin kirjastoon kirjailijavierailulle Anu Vähäahon. Hänen tuotantoaan en ole vielä lukenut, mutta hänen Ouluun sijoittuvat historialliset romaanit vaikuttivat kiinnostavilta.

• Tässä vielä muutamia kirjavia kuvia vuoden 2024 varrelta, kuten...

... ihastuttava kirjakaupan ikkuna Tallinnassa...

...hauska päivämääräsattuma lukiessani Stephen Kingin Hollya...

... ja kirjaston iltakävijää ilahduttanut kurkkija.

Vielä on vuorossa kirjavuoden 2024 suosikkini (kuvista pääsee kirjoittamiini arvioihin). Paras vuonna 2024 lukemani kirja oli Stephen Kingin Holly, jossa kirjan päähenkilö Holly ryhtyy selvittämään kadonneen naisen tapausta. Holly huomaa pian, että tapaus ei ole ainoa laatuaan ja hän on jonkin kammottavan jäljillä.

Sijoille 2-5 puolestaan pääsi seuraavat teokset (mielipide näille sijoille päätyneistä on vaihdellut, mutta juuri nyt valinta osui näihin):

 

 

Vuosi 2025 on jo pitkällä ja postausjonoon on kertynyt useampia luettuja kirjoja, niistä lisää myöhemmin. Ihanaa kesän odotusta!

Karl Ove Knausgård: Aamutähti

Karl Ove Knausgård: Aamutähti

(Aamutähti #1)

Like, 2021

Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry

(Morgenstjernen, 2020)

666 sivua

Luettu: 31.12.2024

Mistä: lahja

Kuumuus lepää Norjan yllä kun taivaalle syttyy uusi tähti. Yksi toisensa jälkeen ihmiset keskeyttävät myöhäisillan askareensa ja pysähtyvät ihmettelemään taivaalla loistavaa aavemaista näkyä. Samaan aikaan sekä eläimet että ihmiset alkavat käyttäytyä kummallisesti. Sadat ravut ryömivät kuivalla maalla metsässä, petolintu lentelee kaupungilla saalista vaanien, mäyrä tunkeutuu sisälle mökkiin, metsästä löytyy valtavan suuri luotu nahka, ketut ja saksanhirvet lähestyvät ihmisiä, leppäkertut parveilevat valtavassa laumassa. Elävät kuolleet kulkevat elävien joukossa, ihmiset ovat levottomia, nähdään ihmiskasvoisia, suomullisia lintuja ja ihmisenkaltaisia olioita, jotka eivät ole ihmisiä... Mikä on totta ja mikä kuvitelmaa tai harhanäkyä? Mitä uuden tähden syntymän myötä onkaan käynnistynyt?

Knausgård läväyttää uuden tähden lukijan verkkokalvoille hyvin nopeasti ja tekee sen sitten uudelleen, uudelleen ja vielä uudelleen, aina uuden henkilön näkökulmasta niin, että henkilömäärä tuntuu jo melkoiselta ohimarssilta. On mökkinaapurit, lomalla kirjaa kirjoittava ja taiteilijavaimonsa Toven alkavaa psykoosia lapsilta piilotteleva Arne ja dokumenttielokuvia tekevä filosofointiin taipuvainen Egil, avio- ja osittain myös uskon kriisiä poteva pappi Kathrine, työpaikassaan päiväkodissa tapahtunutta tapaturmaa piilotteleva Emil, kaupan kassalla työskentelevä herra Jumalan kohtaava Iselin, sairaalassa osastonhoitajana ja kotona Parkinsonin tautia sairastavan äitinsä omaishoitajana toimiva Solveig, kulttuuritoimittajaksi alennettu viinaan ja naisiin menevä Jostein ja hänen ahdistuskohtauksista kärsivä kehitysvammaisten tukiasunnossa hoitajana työskentelevä vaimonsa Turid sekä näiden perheenjäsenet ja ystävät. Ja juuri kun henkilögalleria tuntuu vakiintuneen liittyy kirjavaan joukkoon vielä vanhemman puolisonsa 60-vuotispäivää valmisteleva Vibeke. Osa henkilöistä saa enemmän tilaa kuin toiset kun taas joidenkin henkilöiden merkitys tarinalle jää melko mitättömäksi. Osa henkilöistä myös linkittyy toisiinsa mutkien kautta, osa jää irrallisiksi hahmoiksi. Mitä metallibändin jäsenille lopulta tapahtui, ketkä tai mitkä pitivät metsässä kummaa kalinaa? Tarina herätti paljon kysymyksiä, mutta vain vähän vastauksia niihin.

Aamutähti on sarjan aloitusosa ja suuri henkilömäärä selittynee sillä, että Knausgård haluaa esitellä henkilöt heti alussa, mutta valitettavasti tarina sirpaloituu tarinan hyppiessä henkilöstä toiseen. Juuri kun lukemisessa pääsee yhden henkilön matkassa vauhtiin hypätäänkin jo seuraavaan henkilöön. Minulle tarinan suurin kompastuskivi oli Egil ja hänen evoluutio-, uskonto-, vapaus- ja filosofiapohdintansa, näiden osuuksien kohdalla tarina tyssäsi täysin ja juoni tuntui karkaavan jonnekin syvällisten jorinoiden sivuraiteille. Myös itsekeskeinen ja tunteeton Jostein sai minut puhisemaan ärtymyksestä. Josteinin kokemat mustat aallot, jonkinlaiset kohtaukset tai rajatilakokemukset eivät oikein avautuneet minulle. Kiitos henkilöiden mukaan nimettyjen lukujen tarinaa on kuitenkin hieman helpompi seurata. Lisäksi pirstaleista rakennetta paikkaavat kiinnostavat tapahtumat ja tiivis, uhkaava tunnelma, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein saavuta huippuaan.

Odotukseni Karl Ove Knausgårdin Aamuntähteä kohtaan olivat korkealla. Kirja vaikuttaa kuvauksensa perusteella stephenkingmäisen kauhealta ja salaperäiseltä, myös kansi uhkaavine korppeineen on varsin houkutteleva kauhun ystävän näkökulmasta. Lieneekö myös (suomennoksen) sivumäärä, 666 sivua, tarkkaan harkittu viittaus pedon lukuun? Pidin kovasti kirjan ideasta, taivaalle nousevasta uudesta tähdestä, jonka ilmestyminen saa aikaan erikoisia ilmiöitä ja kauhean, jotakin vielä selittämätöntä odottavan tunnelman. Tarina ei kuitenkaan oikein etene vaan jää junnaamaan paikoilleen, en oikein saa siitä kiinni. Takakannessa viitataan syvälle kätkettyihin mysteereihin, osa mysteerien sydänjuurista oli piilotettu niin hyvin, että ne jäivät minulta kokonaan löytämättä.

On varmaan pakko lukea seuraava osa, jotta selviää mistä tässä kaikessa on kyse, onko Knausgårdin Aamutähti-sarja lintu vai kala ja katoaako tarina mielestä yhtä nopeasti kuin tähdenlento vilahtaa taivaalla.

Sitaattikunniamaininnan saa:

     Pahuuden palvonta oli todella pöljää. Vähän kuin palvoisi aurinkoa. Se tuli kyllä joka päivä ihan palvomattakin. Sama päti pahuuteen. Pahuus oli jo täällä, ja sillä meni hyvin.

Pohjoinen lukuhaaste 2024: 20. Kirjan tarinaan liittyy maapallon ulkopuolista elämää

Helmet-lukuhaaste 2024: 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo