Sivut

31 heinäkuuta 2023

Eowyn Ivey: Lumilapsi



Eowyn Ivey: Lumilapsi
Bazar, 2014
415 sivua
Suomentanut: Marja Helanen
(The Snow Child, 2012)
Luettu: 8.5.2023
Mistä: oma ostos


Lumilapsi ei ole mikään kesäisin kirja, mutta tämän vuoro oli nyt postausjonossa (johon on kertynyt useampi kirja jo ennen lukumaratonia). Toimikoon Lumilapsi muistutuksena menneestä tai tulevasta talvesta ja onhan tässä tarinassa muitakin vuodenaikoja.

Eletään 1920-lukua. Viittäkymmentä lähestyvät Jack ja Mabel ovat kokeneet kymmenisen vuotta sitten kipeän lapsenmenetyksen. Saadakseen uuden alun he ovat jättäneet taakseen kodin, sukulaiset ja koko entisen elämänsä ja muuttaneet Alaskan syrjäseudulle, jonne liittohallitus on etsinyt asukkaita territorioon tehdyn uuden junareitin varrelle. Elämä Wolverinejoella on aloitettava täysin tyhjästä, täytyy raivata paikka uudistilalle, kaataa puut, rakentaa niistä mökki ja navetta, viljellä maata ja metsästää riistaa. Eräänä ensilumen hetkenä Mabel ja Jack innostuvat tekemään lumiukon, tai siis lumitytön, eikä heidän elämänsä ole tuon illan jälkeen ennallaan. Lumityttö katoaa, mutta Mabel ja Jack saavat tilalle jotain muuta, luonnonlapsi Fainan, joka kulkee kuinka tahtoo. Mistä Faina on tullut, kenen lapsi hän on ja minne hän aina katoaa?

Lumilapsen alun tunnelma on kipeän lohduton ja kaunis. Uusi alku uudisasukkaina ei ole ollut varsinainen menestys ja lapsen menetys on yhä läsnä, kiilana pariskunnan välissä. Alussa kerronnassa on sekavuutta mikä saa tarinaan uppoamisen takkuamaan. Mabel menee tuuliselle pihalle, kulkee tyyneen rantaan, jossa kuitenkin tuuli heiluttaa hänen helmojaan. Jack puolestaan valjastaa hevosen vankkureiden eteen, ratsastaa hevosella ja on sitten taas vankkureiden penkillä. Anteeksi vain, onko tuulista vai tyyntä ja onko hevosella perässään vankkurit vai ratsastetaanko sillä?

Pienen haparoinnin jälkeen epäloogisuudet jäävät kuitenkin pois ja tarina nytkähtää liikkeelle. Tarinassa vuorottelevat ja tasapainottelevat tunteen (Mabel) ja järjen (Jack) äänet, jotka myös risteävät ja järkkyvät. Alun surullinen tunnelma saa lisää sävyjä, iloa, toivoa ja salaperäisyyttä. Onko Faina toiveiden, rakkauden ja lumen tuomaa taikuutta vai oikea lapsi, joka vain on luonnossa kuin kotonaan?

Alaskan villi ja karu luonto, uudisasukkaiden arki, tunteen ja järjen vuoropuhelu ja roima ripaus taikapölyä saivat minut ihastumaan kirjaan. Tarinan luettuani olin kuin sumussa tai lumimyrskyssä, missä meni toden ja tarun raja? Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, mutta rakkaudella on.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Sinä iltana heille syntyi lapsi jäästä, lumesta ja kaipauksesta.

Helmet-lukuhaaste 2023: 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

27 heinäkuuta 2023

Lukumaraton #11

 


Viime vuosi jäi lukumaratonien osalta välistä, mutta viimein on sopiva hetki pyhittää vuorokausi lukemiselle. Aloitan nyt vuorokauden vaihtuessa ja pyhitän koko toivottavasti aurinkoisen torstain (jotta voin lukea myös ulkona) lukemiselle. Suuntaa-antava kirjapino on kasattuna ja ruokaa sekä herkkuja on varattuna. Tarkoitus olisi myös päivittää lukemisiani tähän postaukseen.




Klo 02.36 / 102 luettua sivua
Riikka Sandbergin Ørja oli minulla kesken, joten aloitin lukumaratonini sillä, sivulta 246. Haluaisin tietää kuinka Tinen, Runarin ja Isan tarina päättyy, mutta on pakko laittaa nukkumaan ja jatkaa lukemista aamulla.

Klo 10.27 / 148 luettua sivua
Heräsin yhdeksän jälkeen, söin aamupalaa, join kahvia ja luin Ørjan loppuun. Huh. Vahva lopetus vahvalle tarinalle. Jos olisin jatkanut lukemista yöllä olisi tarinan ja sen saariryhmän viimeisen saaren tapahtumat saattaneet luikerrella uniini... Nyt on käytävä suihkussa ja valittava seuraava kirja. Ehkä jotain kevyttä?

Klo 13.52 / 268 luettua sivua
Kevyemmäksi kirjaksi valikoitui Carolyn Keenen Neiti Etsivä kummitustalossa. Oi mikä nostalgiamatka lapsuuteen, tämän sarjan parissa vierähti aikoinaan tunti jos toinenkin! Toive aurinkoisesta lukusäästäkin toteutui, onpa ihanaa lukea pihalla! Jos keittäisin kahvit samalla kun mietin seuraavaa kirjavalintaa... 

Klo 00.00 / 695 luettua sivua
Kahvin jälkeen aloitin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan toisen osan Uhanalainen, jonka parissa viihdyin loppupäivän. Pääsin kirjassa sivulle 427 eli en aivan päässyt tarinan loppuun lukumaratonini aikana. Saatanpa silti lukea viimeiset sivut ennen nukkumaan menoa. Olipa kiva lukumaraton!