Jenny Offill: Ilmastoja

Jenny Offill: Ilmastoja

Gummerus, 2020

205 sivua

Suomentanut: Marja Luoma

(Weather, 2020)

Luettu: 3.5.2022

Mistä: kirjastosta

Yliopiston kirjastossa kirjastonhoitajana työskentelevä Lizzie on kaikkien kuuntelija, muista murehtija ja pian myös entisen opettajansa Sylvian avustaja, tehtävänään vastata Sylvian ilmastonmuutosta käsittelevän podcastin kuuntelijoiden lähettämiin sähköposteihin. Lizzie on niin huolissaan kaikista muista kuten veljensä Henryn huume-, mielenterveys- ja parisuhdeongelmista, kyytipalvelun Mr. Jimmyn työtilanteesta, kirjaston edessä päivystävästä rouvasta, kirjaston asiakkaista nyt puhumattakaan, että hänen oma hyvinvointinsa kuten myös yhteinen aika aviomies Benin ja poika Elin kanssa tuntuu hetkittäin jäävän toissijaiseksi. 

Kirjassa kuvataan Lizzien arjen tapahtumia ja niiden lomaan on ripoteltu Sylvian podcastiin liittyviä sähköposteja, joiden aiheet liikkuvat välillä kaukana ilmastoaiheesta, survivalistisia pohdintoja siitä missä maailman kolkassa olisi turvallisinta elää sitten kun (luonnon)katastrofi iskee toden teolla päälle sekä lainauksia mitä erilaisemmista lähteistä. Nimen ja takakannen perusteella odotin ilmastonmuutoksella olevan suurempi tai ainakin suorempi osuus kirjassa, mutta se on lopulta ennemmin kuin Lizzien elämän taustakohinaa. Mutta kai se on niin, että ensin on laitettava ruoka, pestävä pyykit, hoidettava koulu ja työt, maksettava laskut ja yleensäkin selvittävä arjesta, jotta voi keskittyä isompiin, koko universumia koskeviin ongelmiin. Joka tapauksessa odotin kirjalta erilaista painotusta.

Ilmastoja on rakenteeltaan katkonainen, sirpaleinen ja päiväkirjamainen. Kirjassa on painavia teemoja, mutta niitä käsitellään melko pintapuolisesti ja kevyesti kaiken muun Lizzien kriiseilyn lomassa. Asiasta toiseen poukkoilun ja lyhyiden kappaleiden vuoksi koin lukiessa lähinnä levottomuutta, ihan kuin olisin istunut muurahaispesässä, olisin halunnut uppoutua asioihin enkä hypätä koko ajan uuteen hetkeen ja aiheeseen. Nyt kaikki tuntui jäävän levälleen, niin Lizzien ja Benin parisuhde kuin Elin koulunkäynti ja kaverisuhteet, entä mitä Henrylle tapahtui? Jos kirjasta ei jäänyt muuta käteen niin ainakin ruuhkavuosien kiireinen tunnelma välittyi hyvin. Oli kirjassa myös muutama (kuivan) humoristinen hetkensä, mutta muuten kirja osoittautui nopeasti haukattavaksi (ja unohdettavaksi) välipalaksi, joka ei herättänyt hirveästi tunteita. Ehkä kirja olisi pitänyt malttaa lukea hitaammin, pohtivammin, mutta minulla ei riittänyt siihen malttia tai halua.

Minulla oli Ilmastoja-kirjan rinnalla samanaikaisesti luvussa Karl Ove Knausgårdin Aamutähti. Molemmissa kirjoissa mainitaan ilmeisesti kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä manalassa virtaava Lethe-joki, jonka vesi juotuna pyyhkii juojan muistot pois. Tällaisia kahden tarinan välille muodostuvia ohuita lankoja tai kirjapolkuja on hauska löytää, ihan kuin lukupinooni valikoituneet kirjat keskustelisivat keskenään.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Minulla on tuhlaajasydän.

Helmet-lukuhaaste 2022: 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

Matti Rämö: Polkupyörällä Jäämerelle - Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita

 

Matti Rämö: Polkupyörällä Jäämerelle -

Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita

Minerva, 2012

375 sivua

Luettu: 20.4.2022

Mistä: kirjastosta

Matti Rämön neljännen pitkän polkupyöräreissun määränpäänä ei tällä kertaa ole etelä ja kaukomaat vaan hän hyppää polkupyöränsä selkään suoraan kotipihaltaan Helsingistä ja suuntaa mutkien ja pysähdysten kautta pohjoiseen Jäämerelle. Rämön reitti kulkee Leppävirran hippileiriltä Kolin kallioille, kohti pohjoista Ivaloon asti, itärajan yli Venäjälle Murmanskiin ja Petsamoon, Norjaan Varangin niemimaan maisemiin haistelemaan Jäämeren tuulia, Kilpisjärvelle Saanan juurelle, Ruotsiin Jällivaaraan malmikaivosaluetta ihmettelemään, sieltä Uumajaan, lautalla Suomeen ja sukulaisten luona vierailujen jälkeen kotiin. Tuttuun tapaan kirjassa on mukana muutamia valokuvia ja kerrontaa värittää Cira Almentin humoristiset piirrokset.

Rämön kirja toimii oivallisena muistutuksena siitä, että lähempääkin löytää kauniita maisemia, erikoisia nähtävyyksiä, luonnon monimuotoisuutta ja jopa eksotiikkaa. Monille tuttujen paikkojen kuten Kolin vaarojen lisäksi Rämö esittelee oudompia paikkoja ja tapahtumia, esimerkiksi Leppävirralla Paukarlahden kartanon alueella pidetyn Euroopan suurimman hippihenkisten kokoontumisen,  Rainbow Gathering -leirin. Rämön oleskelu leirillä on kiinnostavaa luettavaa. Niin on myös Venäjän ja Ruotsin kaivoskaupungeissa vierailu. Rämön kuvausta lukiessa tuntuu uskomattomalta, että ihmiset suostuvat asumaan paikoissa, joissa ilma on sakeanaan kaivosten ja tehtaiden saasteita, tai että ihmisiä, taloja ja kokonaisia kyliä ollaan valmiita siirtämään kaivosten tieltä. Rämö kuvaa myös Saamenmaan, saamelaisten ja muiden vähemmistöjen historiaa sekä heidän kokemaansa epäasiallista kohtelua. Näiden raskaampien aiheiden vastapainoksi on rauhoittavaa lukea puhtaasta luonnosta ja evääksi poimittavista marjoista, telttailusta hiljaisuudessa tai korkeintaan luonnon tuottamien äänten ympäröimänä, teillä ja teiden varsilla poukkoilevista poroista, ystävällisistä ja Rämön matkaa tien varressa hihkuen kannustavista ihmisistä. 

Suomi on pitkä maa ja matkatessa sen päästä päähän sekä vielä yli rajojen Venäjän, Norjan ja Ruotsin puolelle tulee vastaan monenlaista säätä, vastusta ja ilmiötä. Valoisat yöt tarjoavat mahdollisuuden polkea yötä myöten, sääsket ja muut ötökät ovat kiusana leiriytyessä, yöpakkaset ja viiltävän kylmät merituulet jäädyttävät matkalaista, välimatkat ovat pitkiä ja ruoan ja juoman hankkiminen sekä yöpymiset on suunniteltava hyvin. Tällä reissulla Rämön vastuksena on pinna- ja rengasongelmien lisäksi toistuvat poljinrikot, lisäksi harmitusta aiheuttaa se, että hän ei uskalla tehdä nopeita muutoksia reittisuunnitelmiinsa ja tästä syystä näkemättä ja kokematta jää niin hippileirin päätösjuhla, Saanalle kiipeäminen kuin Hamningbergin komea kalliotie. Kuitenkin noin kuuteen viikkoon (18.7.-31.8.) ja 4530 kilometriin mahtuu paljon upeita kokemuksia ja monenlaisia tunteita.

Tässä kirjassa on sopivassa suhteessa pyöräilyä, maisemia sekä kuhunkin paikkaan liittyvää historiaa ja tietoa. Rämön reitille mahtuu monta itsellenikin tuttua paikkaa ja näitä oli mukava bongata kirjasta. Poikkeaminen Saariselällä Kauppakeskus Kuukkelissa tuntui pysäyttävältä sillä kauppakeskus tuhoutui tulipalossa vain muutama kuukausi sitten. Lopun hautausmaakäynti taas liikuttaa ja naurattaa yhtä aikaa, matkan jäykistämin jaloin kiipeily aidan yli ei varmasti ole mikään helppo tehtävä, mutta Rämöstä tuntuu, että käynti äidin haudalla on oikea tapa päättää tämä reissu. Vielä matkan viimeisillä kilometreillä jaksaa hymyilyttää.

Kirjaan liittyvä mielenkiintoinen pähkinä - tai rusina!: Arvaa kuinka paljon Rämöllä kuluu rusinoita kyseisellä matkalla?

Vastaus: 12 kiloa. Aika hurjaa!

Sitaattikunniamaininnan saa:

Eilen en muutamia autoja lukuun ottamatta nähnyt ketään yli sadan kilometrin matkalla, ja nyt yöpaikkani kupeesta putkahtaa esiin metsässä samoava mummeli.

Pohjoinen lukuhaaste 2022: 1. Kirja, joka sijoittuu Saamenmaalle (osittain)

Helmet-lukuhaaste 2022: 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle (kannen poronsarvet, tai siis niiden joka suuntaan osoittelevat päät sekä Rämön ja poron ilmeet hymyilyttävät)