Kirjavuosi 2021

Nyt on taas aika kirjavuosikoosteen. Mitä tulikaan luettua vuonna 2021?

• Luin 29 kirjaa, mikä on täsmälleen sama määrä kuin vuonna 2020. Minua pitkään lukemisessa vaivannut hitaus ja keskittymisen vaikeus, jonkinlainen lukujumi, tuntui helpottavan loppuvuodesta ja lukeminen alkoi sujua lähes entiseen tapaan. Tämä ilahdutti kovasti.

• Kuuntelin loppuun vain yhden äänikirjan. Lisäksi yksi äänikirja ja yksi e-kirja ovat vielä kesken.

• Goodreadsin mukaan luin 11270 sivua.

• Luetuista 20 oli ulkomaisia, 9 kotimaisia.

• Miesten kirjoittamia oli 12, naisten kirjoittamia 16, lisäksi yhdessä kirjassa oli kirjoittajina molempia.

• Lukemiseni painottui jälleen vahvasti fiktioon, ainoastaan 2 luetuista oli autofiktiota, lisäksi luin yhden näytelmän.

• Luin yhden kirjan englanniksi, loput suomeksi.

• Lukemieni kirjojen alkuperä jakautui seuraavasti: Kirjastosta lainattuja 16, lahjaksi saatuja 7, itse ostettuja 6.

• Lukemani kirjat on julkaistu vuosien1597 ja 2021 välillä. Vanhin oli varsinainen klassikko, William Shakespearen Romeo ja Julia, josta luin suomennoksen. Uusin oli Stephen Kingin suomennos Mitä enemmän verta. Suurin osa lukemistani oli julkaistu 2010- ja 2020-luvuilla.

• Luin ensimmäistä kertaa mm. seuraavien kirjailijoiden teoksia: Fannie Flagg, Susanne Jansson, Tiina Laitila-Kälvemark, Jennifer McMahon, Paula Noronen, William Shakespeare, Colson Whitehead. 

• Palasin uudelleen mm. seuraavien kirjailijoiden teosten pariin: Fred Vargas, Elena Ferrante, Matt Haig, Charlaine Harris, Joanne Harris, Andrew Michael Hurley, Emmi Itäranta, Stephen King, Stephenie Meyer, Olli Jalonen, Kalle Päätalo, Elina Rouhiainen, J. K. Rowling, Stefan Spjut, J. R. Ward. 

• Lukuhaasteista kirjallinen maailmanvalloitus ja TBR100 eivät edenneet yhtään. Pohjoinen lukuhaaste sujui hyvin, 19 kirjaa osui haasteeseen (19/25). Helmet-lukuhaasteeseen puolestaan sain 29 osumaa (29/50). Marraskuun lukuhaasteessa taisi jäädä muutamalta päivältä lukumäärä vajaaksi, mutta koko kuukauden luettujen sivujen määräksi tuli 1625 sivua (tavoitteena oli lukea vähintään 30 sivua päivässä eli yhteensä 900 sivua). Haasteista löytyy tarkempaa tietoa Suoritetut haasteet ja Keskeneräiset haasteet -välilehdiltä.

• Kirjatapahtumat olivat vuonna 2021 aika vähissä, mutta osallistuin lukupiiriin ja lisäksi kävin kuuntelemassa Tiina Raevaaraa sekä Emmi Itärantaa.

Sitten vielä jokavuotiseen tapaan nostot kirjavuoden 2021 parhaimmista lukuelämyksistä. Olen antanut Goodreadsissa neljälle kirjalle täydet viisi tähteä, joten ykköspaikalle oli tällä kertaa useampi vaihtoehto. Lopulta loppusuoralle pääsi Stephen Kingin Mitä enemmän verta sekä Joanne Harrisin Mansikkavaras. Kamppailu oli tiukka, mutta lopulta Kingin tarinakokoelma jäi kakkoseksi ja Harrisin romaani nousi kirjavuoden kärkeen. Kuvia klikkaamalla pääsee kyseisen kirjan arvioon.

Mansikkavarkaan lisäksi Top5-listalleni oli niin ikään monta hyvää vaihtoehtoa, jouduin tiputtamaan joukosta mm. Stephen Kingin (kyllä, tälle listalle olisi voinut ottaa useamman Kingin!), Kalle Päätalon, Colson Whiteheadin ja Stephenie Meyerin kirjat. Tänään Top5-listalle nousi seuraavat kirjat, huomenna valinta voisi näyttää eriltä:

  

  

Oikein hyvää alkanutta vuotta! Mikä oli sinun ykköskirjasi vuonna 2021?

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

 

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Aula & Co, 2020

328 sivua

Suomentanut: Sarianna Silvonen

(The Midnight Library, 2020)

Luettu: 28.12.2021

Mistä: lahja

35-vuotias Nora Seed on kokenut elämässään vastoinkäymisiä ja nyt hän on kuolemaisillaan. Hänen elämänsä ei kuitenkaan pääty vaan hän joutuu eräänlaiseen välitilaan elämän ja kuoleman ja välille, keskiyön kirjastoon. Kirjastonhoitaja rouva Elmin avulla Nora pääsee tutustumaan erilaisiin elämiin, niihin, joihin hän olisi voinut omassa elämässään hieman erilaisilla valinnoilla päätyä. Olisiko joku toinen elämä ollut parempi kuin se jota Nora on elänyt? Entä sitten kun kaikki mahdolliset elämät on nähty?

Matt Haig leikkii kirjassaan melkoista mitä jos -leikkiä. Entä jos Nora ei olisi lopettanut uimista, jos hän olisi jatkanut bändissä, suostunut lähtemään kahville naapurin kanssa tai valinnut tutkijan uran? Olisiko Noran elämä eri valinnoilla onnellisempi, olisiko hän vähemmän yksinäinen, enemmän arvostettu, olisiko hänellä perhettä, lapsia?

     "Sitä on vaikea ennustaa, eikö olekin?" hän kysyi ja tuijotti ilmeettömästi eteensä siirtäessään mustaa lähettiä laudan poikki lyömään valkoisen sotilaan. "Sitä, mikä tekee onnelliseksi."

Paitsi elämän valintoja Haig pohtii myös kuolemaa, se on koko ajan Noran tarinan taustalla, hengittämässä niskaan, ja se tekee tunnelmasta tietyllä tapaa surullisen ja ahdistavan. Vaikka Noran vaihtoehtoisissa elämissä tapahtuisi hyviä asioita kummittelee Noran juurielämä, se josta Nora on keskiyön kirjastoon päätynyt, taustalla ja siinä elämässä kuolema on hyvin lähellä.

Keskiyön kirjasto ei ole kevyt hyvän mielen kirja, siinä on Noran elämäntilanteen myötä paljon ahdistusta, surua, itsetuhoisuutta ja lohduttomuutta. Mukana on kuitenkin myös toivoa, lohtua, onnellisuutta ja rakkautta. Noran keskiyön kirjastossa kokemat toiset elämät ovat kiinnostavia kurkistuksia toisiin mahdollisuuksiin, vaikka ne jäävät melko nopeiksi raapaisuiksi eikä niissä päästä kovin syvälle.

Lopulta Keskiyön kirjasto osoittautui sanomaltaan painavammaksi kuin etukäteen odotin. Hienoisesta ennalta-arvattavuudesta ja opettavaisuudesta huolimatta pidin lopulta kirjasta. Ennen kaikkea kirja muistuttaa elämän pienistä hyvistä asioista, niistä, jotka helposti jäävät huomaamatta jos on paha olla.

     "Älä koskaan  aliarvioi pikkuasioiden merkitystä", rouva Elm sanoi. "Paina se mieleesi."

Sitaattikunniamaininnan saa:

Ehkä ei ollut olemassakaan sellaista elämää, joka olisi hänelle täydellinen, mutta jossakin täytyi varmasti olla elämä, joka oli elämisen arvoinen.

Pohjoinen lukuhaaste 2021: 10. Muusikon kirjoittama tai muusikosta kertova kirja (ilmeisesti Matt Haig tekee myös musiikkia, lisäksi kirjan päähenkilö Nora on elämissään vaikka ja mitä, myös muusikko)

Helmet-lukuhaaste 2021: 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa.

Juha Mäntylä (toim.): Joulukalenteri - Hotelli Sylvia

 Juha Mäntylä (toim.): Joulukalenteri - Hotelli Sylvia

Reuna, 2020

403 sivua

Luettu: 25.12.2021

Mistä: kirjastosta

Ihastuin kirjajoulukalenterin ideaan niin kovasti, että päädyin jälleen lainaamaan Reuna-kustantamon Joulukalenterin menneelle joulukuulle ja luin sitä niin kuin sen ideaan kuuluu, yhden tarinan päivässä. Tosin viimeisen luukun, tai huoneen, luin vasta joulupäivänä. Olen tainnut löytää itselleni uuden joulunodotusperinteen.

Tässä vuoden 2020 Joulukalenterissa vietetään joulua Hotelli Sylviassa, 1700-luvulta lähtien Steniuksen suvun omistuksessa pysyneessä salaperäisessä, vain jouluisin avoinna olevassa majatalossa. Nykyinen omistaja Sylvia Stenius on kutsunut luokseen 24 vierasta majoittumaan sekä nauttimaan jouluateriasta ja ohjelmasta, ilman maksua tai sitoumuksia, ainoastaan pyytäen vieraitaan ottamaan mukaansa joulumielen. Vieraat saapuvat hotelliin yksi kerrallaan 24:n eri kirjoittajan "saattelemana".

Hotelliin ja sen 24:ään huoneeseen saapuu ihmisiä, joiden kautta pääsee seuraamaan varsin monenlaisia tapahtumia, ajatuksia ja keskusteluja. On vanhoja ja menetettyjä ystäviä, aaveita, jonkinlaisia henkiolentoja, self-help -terapointia, ammatinvalinnan ohjausta, karannut tonttu, joulustressiä, menetettyjä rakkauksia, salaisuuksia, lapsuusmuistoja, uusia alkuja ja toisia mahdollisuuksia.

     Niin kauan kuin käsittelet asioita vastavoimina, olet turvassa. Voit nähdä valoa pimeässä ja pimeyden valoa vasten. Vasta sitten, kun katsot pimeyttä pimeyden läpi, etkä näe valonpilkahdusta missään, olet lopullisesti hukassa.

Kaipasin joulukalenterikirjalta joulun tunnelmaa ja joulumieltä kuten hotellin emäntä Sylviakin alussa kutsussaan mainitsee, mutta kirjan tunnelma on ennemmin surullinen ja joulumieltä latistava kuin joulun viettoon virittävä. Monen vieraan joulumieli on kadoksissa, ollut ehkä jo vuosia, ja he saapuvat hotelliin synkällä mielellä, epäilevänä, yksinäisenä, masentuneena tai katkerana. Vain muutamassa tarinassa on positiivinen tunnelma, mutta niitäkin sävyttää useammassa tapauksessa tietynlainen haikeus.

Taustatarina kutsuvieraille avoimesta jouluhotellista on ehkä ohjannut kirjoittajia yhtenäiseen lähestymiskulmaan tai tunnelmaan, mutta se ei kuitenkaan onnistu muodostamaan tästä yhtenäistä kokonaisuutta, esimerkiksi hotellin aulan, käytävien sekä myös Sylvian ulkonäkö vaihtelee tarinoissa. Samojen teemojen toistuminen ja apea tunnelma puudutti, mutta kirjan idea kutsuvieraille avoimesta jouluhotellista on kuitenkin hyvä. 

Tämän Joulukalenterin tekijänpalkkiot lahjoitetaan vähäosaisten auttamiseen Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö-yhdistyksen kautta.

Tässä vielä aakkosjärjestykseen listattuna Hotelli Sylvian kirjoittajat:

Ahonen Markus

Hanhisuanto Kari

Hasu Johanna

Ikonen Asta

Keisala Markku

Kivinen AP

Knuuttila Sanna-Leena

Kuutti Maria

Lindgren Ville

Mäki Harri István

Mäkitalo Janne

Mäntylä Juha

Pehkonen Kirsi

Rahikainen Risto

Rinneoja Jasu

Saksala Elina

Sarpo Olli

Pitkäranta Ann-Mari

Suntila Shimo

Sipiläinen Tarja

Tainio Tiina

Takalo Unna

Tarsalainen Anne

Valto Kari

Sitaattikunniamaininnan saa:

Avain kätteli sujuvasti lukkoa, joka vastasi tervehdykseen terävällä naksahduksella.

Sekä (lause, joka on hyvä pitää mielessä joulutohinassa):

Täydellisen joulun tavoittelu johtaa vatsanpuruihin, ärtymykseen ja poikkeuksetta pettymyksiin, jotka voivat pilata joulun sekä itseltä että läheisiltä.

Pohjoinen lukuhaaste 2021: 2. Kirja, joka liittyy kaamosaikaan

Helmet-lukuhaaste 2021: 14. Kirja on osa kirjasarjaa (hieman taas rimaa hipoen, mutta koska Reuna on julkaissut näitä Joulukalentereita useampana vuonna tulkitsen ne sarjaksi)

J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari

J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari

(Harry Potter #4)

Tammi, 2011

 768 sivua

Suomentanut: Jaana Kapari

(Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000)

Luettu: 25.11.2021

Mistä: oma ostos

Harryn arpea särkee ja hän näkee pelottavan todentuntuisia unia Voldemortista. Onneksi hän pääsee viettämään kesäloman loppua Weasleyn perheen luokse ja jopa huispauksen MM-kisoihin, jonne Weasleyn perheen isä vie poikansa sekä Harryn ja Hermionen. Jännittävän loppuottelun jälkeen kuolonsyöjät hyökkäävät leirintäalueelle ja taivaalle ilmestyy pimeän piirto, Voldemortin merkki. Kun Harry ystävineen pääsevät lopulta Tylypahkaan aloittamaan neljättä lukuvuottaan odottaa koulussa yllätys. Rehtori Dumbledore ilmoittaa, että heidän koulunsa isännöi pitkän tauon jälkeen järjestettäviä kolmivelhoturnajaisia, joihin osallistuu kolme Euroopan suurinta velhokoulua, Tylypahka, Beauxbatons ja Durmstrang. Vastoin kaikkia sääntöjä Harry valitaan yhdeksi kolmiverhoturnajaisten kilpailijoista. Kuka laittoi Harryn nimen liekehtivään pikariin, kuinka ihmeessä hän pystyy päihittämään vanhemmat ja kokeneemmat kilpakumppaninsa tai edes selviytymään vaarallisista tehtävistä hengissä?

Kirjan alussa kesälomaa on jäljellä kaksi viikkoa ja Tylypahkaan päästäänkin vasta sivun 170 tienoilla, joten pelkkää sivumäärää katsoessa alku on varsin pitkä. Alku ei kuitenkaan ole tylsä sillä siinä ehtii tapahtua varsin paljon. Muutenkin kirjan sivumäärä on huomattavasti aiempia osia suurempi, mutta tapahtumat etenevät vauhdikkaasti eikä (liian) rauhallisia suvantokohtia juurikaan ole. Juoni rakentuu monesta osasta ja tapansa mukaan Rowling pitää langat hyvin käsissään, tarina on runsaudesta huolimatta ehjä.

Tarinassa on varsin kansainvälinen tunnelma sillä MM-kisoissa on loppuottelumaiden Irlannin ja Bulgarian lisäksi satatuhatpäinen monista kansallisuuksista koostuva yleisö ja lisäksi Tylypahkassa oleskelee usean kuukauden ajan ulkomaisia vieraita. Vaikka koulut kilpailevat keskenään kolmivelhoturnajaisissa on heidän vierailullaan myös yhteisöllinen tarkoitus, myös velhojen ja noitien on hyvä tehdä kansainvälistä yhteistyötä, verkostoitua ja hankkia ystäviä yli rajojen. Vaikka tarinassa joudutaan aiempien osien tapaan kohtaamaan pahuutta on Liekehtivässä pikarissa myös paljon arkisempia, pienempiä pelkoja, esimerkiksi se kuinka pyytää seuralaista tanssiaisiin.

     "Miksi niiden täytyy liikkua laumoittain?" Harry kysyi Ronilta, kun kymmenisen tyttöä käveli heidän ohitseen hihitellen ja Harrya tuijottaen. "Miten niistä muka saa yhden erilleen niin että voi kysyä?"

     "Lassolla?" Ron ehdotti.

Pidin kovasti tarinasta, tihenevästä jännityksestä, noita- ja velhomaailman laajentamisesta Iso-Britannian rajojen ulkopuolelle, jopa Hermionen yhteiskunta-aktiiviudesta hänen huolehtiessaan kotitonttujen työoloista, S.Y.L.K.Y-toiminta toi mukavan lisän tarinaan. Harryn ja Ronin riitaantuminen puolestaan hieman suretti, mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä. Ehkä palaan taas pian Tylypahkaan...

Sitaattikunniamaininnan saa:

Jos tahdot tietää millainen joku on, katso tarkkaan miten hän kohtelee alempiaan, ei vertaisiaan.

Pohjoinen lukuhaaste 2021: 18. Kirja, josta on tehty peli (mm. PlayStation Lego -versio)

Helmet-lukuhaaste 2021: 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan (kirjasta on tehty elokuva)