Jennifer Lynch: Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja & Scott Frost: Twin Peaks - Dale Cooperin omaelämäkerta

Meitä Twin Peaks -faneja hemmotellaan nyt oikein urakalla. Ensin ilmestyi uudelleenjulkaisuina nämä Twin Peaks -tv-sarjaan perustuvat kirjat Laura Palmerin salainen päiväkirja sekä Dale Cooperin omaelämäkerta. Seuraavaksi on vuorossa Mark Frostin Twin Peaks - Salattu historia -romaani ja ensi vuonna huipennuksena päivänvalon saa tv-sarjan uudet jaksot. 90-luvun kulttisarja kokee siis uuden tulemisen. Mahtavaa! Olen lukenut Laura Palmerin ja Dale Cooperin tarinat  ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta nämä toimivat loistavina alkupaloina varsinaisia TP-uutuuksia odotellessa. Kirjat ovat sen verran tiukasti yhdessä istuva pari, että kirjoitan niistä yhteisen arvion.

Jennifer Lynch: Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja

Otava, 2016

236 sivua

Suomentanut: Irmeli Ruuska

(Twin Peaks: The Secret Diary of Laura Palmer, 1990)

Luettu: 10.9.2016

Mistä: pyydetty arvostelukappale

12-vuotias Laura Palmer saa syntymäpäivälahjakseen päiväkirjan. Aluksi sen sivut täyttyvät viattomista jutuista kuten ystävistä ja lemmikeistä, mutta pian mukaan tulee synkkyyttä ja salaisuuksia sekä BOB, mies ikkunan takana. Lauran elämä ei ole lainkaan sitä miltä se päälle päin näyttää vaan hänessä on monta puolta. Kiltti perhetyttö, teiniprinsessä, pimeyden kuningatar.

     Koskaan ei kuulu ääntä, joka havahduttaisi edes viereisessä huoneessa nukkujat. Koskaan ei maailma kallistu piiruakaan minun puolelleni, ei äänestä puolestani, ei salli yhdenkään silmän aueta... Nähdä sitä miestä... nähdä kuinka hänen katseensa on jähmettynyt, kun hän katsoo huudon vääristämiä kasvojani. Ei mitään selitystä siihen, MIKSI hän on valinnut minut, tai edes tietoa, onko hänellä mitään lopullista päämäärää.

     Voin vain odottaa. Pitää väsyneet silmäni auki uhman voimalla. Odottaa taistelua, josa [sic] katsotaan, kuka oikein on pimein. Kuka oikeastaan selviää jouduttuaan väkisin katsomaan toista puolta?

     Istun odottamassa hänen tuloaan, ja pysyn valveilla ajatellessani että minä totun pimeään paljon helpommin kuin hän valoon.

Laura

Scott Frost: Twin Peaks - Dale Cooperin omaelämäkerta

Otava, 2016

206 sivua

Suomentanut: Anja Meripirtti

(The Autobiography of FBI Special Agent Dale Cooper:

My Life, My Tapes, 1990)

Luettu: 13.9.2016

Mistä: pyydetty arvostelukappale

Dale Cooper saa 13-vuotissyntymäpäivälahjakseen nauhurin ja lähtee sen kanssa tutkimaan lähiseutua. Harmi vain, että jatkojohto on liian lyhyt, mutta pattereiden voimalla Dale pääsee kauemmas ja ottaa selvittääkseen ensimmäisen tapauksensa, ystävänsä kadonneen pyörän arvoituksen. Nauhoja täyttyy ja nauhureita kuluu. Partiopojasta kehittyy itsensä ja mitä oudompien ilmiöiden tutkija. Kahvin, piirakan ja terävän älyn voimin Dale kuitenkin jatkaa, vaikka tie FBI-agentiksi on pitkä ja kuoppainen.

27.12. klo 08.00
On kylmää ja harmaata. Tapaan jengin toisen jäsenen kadunkulmassa jossa parhaillaan seison. On iso... hetkinen... olen tainnut tehdä suuren erehdyksen... Perkele.

Epäilen vahvasti, että mikäli Twin Peaks -tv-sarja ei ole ennestään tuttu ei näistä kirjoista välttämättä saa kovin paljoa irti, niin selkeästi ne ovat tv-sarjan kylkiäistuotteita, varsinaisia fanikarkkeja. TP-fanille nämä kirjat taas ovat fiilistely- ja muistelumatka tv-sarjan tapahtumiin ja olipa taas melkoinen matka! Olen katsonut sarjan ehkä pari-kolme kertaa eikä viimeisimmästä kerrasta ole kuin pari vuotta, mutta silti kirjat luettuani tunnen palavaa halua aloittaa taas uusi matka Twin Peaksiin.

Harmillisesti Laura Palmerin salainen päiväkirja tuntuu hieman hätäisesti tehdyltä. Siihen on jäänyt useita kirjoitusvirheitä, sanoja on vaihtunut toisiksi (Takista lähtiessä Leo sitoi silmäni - ei, kyse ei ole taksista, olisikohan talosta?) ja nimien suomennoskäytännössä on vaihtelua: osa nimistä on suomennettu ja osa ei (Rikotun Ympyrän talleille, Helmijärvien rannalla, Double R:ssä, Great Northernissa, Book Houseen, Yksisilmä-Jack). Dale Cooperin omaelämäkerta on tässä suhteessa paljon luettavampi. Ilmeisesti suomennokset ovat samat kuin 90-luvun kirjoissa ja virheet ovat siis vain siirtyneet pokkariversioon. Jonkinlainen oikolukukierros olisi ollut paikallaan ainakin Laura Palmerin salaiseen päiväkirjaan.

Molemmat kirjat onnistuvat kuitenkin siinä tärkeimmässä eli sekä Laura Palmerin päiväkirjamerkinnät että Dale Cooperin nauhuritallenteet ovat sujuva jatke tv-sarjalle ja niistä heijastuu tv-sarjan Lauraa ja "Coopia" vastaavat persoonat. Lauran päiväkirja oli mukana myös tv-sarjassa, mutta en muista Dale Cooperin omaelämäkerrasta mainittavan sarjassa mitään. Tästä syystä Dalea koskevan kirjan lukeminen antoi enemmän lisätietoa kun taas Lauraa koskeva kirja tuntui tutummalta. Päällimmäisenä Lauran päiväkirjasta jää mieleen ahdistus kun taas Coopin omaelämäkerrasta välittyi kuiva huumori. Naurahdin monta kertaa Dalen kommenteille.


Sitaattikunniamaininnan saa Laura Palmerista:

Ehkä uneni eivät ole yhtä synkkiä, jos taivas on valoisa, kun nukun. 

 Ja Dale Cooperista:

Menneisyyden pitäisi antaa jäädä sikseen. Nykyisyys on jo sinällään tarpeeksi hankalaa.

 

J. R. Ward: Paljastettu rakastaja

J. R. Ward: Paljastettu rakastaja

(Mustan tikarin veljeskunta #4)

Basam Books, 2011

527 sivua

Suomentanut: Maria Sjövik

(Lover Revealed, 2007)

Luettu: 8.9.2016

Mistä: kirjastosta

Onnea on notkuvat kirjapinot kun on kipeänä. Vuorotellen kuumaa juotavaa, lukemista ja torkkuja sohvalla. Villasukat ja torkkupeitto. Kurkkupastilleja. Kuumeisena ja tukkoisena ei jaksa lukea ihan mitä tahansa, mutta Mustan tikarin veljeskunnan seikkailut sopivat sairastupaan kuin nenä päähän (tai kuumemittari kainaloon).

Butch O´Neal, entinen New Yorkin Caldwellin poliisi, liikkuu Mustan tikarin veljeskunnan jäsenten kanssa, asuu ja taistelee heidän kanssaan, syö heidän ruokiaan, juo heidän juomiaan ja pukeutuu heidän maksamiinsa kalliisiin vaatteisiin, on kuin yksi heistä. Paitsi että hän ei ole yksi veljeksistä eikä edes vampyyri vaan ihminen. Butch on auttamattomasti rakastunut Marissaan, mutta suhteesta on turha haaveillä sillä kuolevainen ex-jepari on kovin kaukana ylhäisen vampyyrinaaraan ihannekumppanista. Kun lesserit, veljeskunnan ja koko vampyyrirodun viholliset kaappaavat Butchin saadakseen tietoja veljeskunnasta käynnistyvät oudot tapahtumat, joiden seurauksena Butch on epävarma mikä hän on tai mikä hänestä on tulossa.

     Oliko hän vasikoinut Veljeskunnasta? Pettänyt heidät? Oliko hän antanut ilmi lähimpänsä ja rakkaimpansa?
     Ja mitä helvettiä hänen vatsalleen oli tehty? Luoja, tuntui siltä kuin hänen verisuonissaan olisi virrannut liejua, kiitos sen ties minkä olennon, joka hänen sisällään loisi. 

Butch on tähän mennessä ollut minusta sarjan vähiten kiinnostavia hahmoja, mutta niin vain hänestäkin sai oivallisen osan sarjaan. Myös tähän mennessä siloisena ja värittömänä esiintynyt Marissa pääsi jos nyt ei revittelemään niin ainakin näyttämään kyntensä ja luonteensa. Vampyyrit ja vauhdikas kerronta imaisivat minut mukaansa, otin torkut sohvalla ja sitten oli taas päästävä lukemaan. Flunssainen olo ei häirinnyt sillä tarina pysyi sopivan simppelinä ja ahmittavana alusta loppuun.

Tässä osassa niin kuin aiemmissakin on suomennokseen jäänyt virheitä. Lisäksi yhdessä kohdassa tarinaa tuntui kuin kaksi tapahtumaa, tapaaminen ja puhelu, olisivat vaihtaneet paikkaa. Kirja sisältää useita seksikohtauksia, joista osa lähinnä huvitti korniudellaan. Mikäpä siinä, ei mene lukeminen liian vakavaksi kun saa välissä pyöritellä silmiään ja naureskella huvittaville sanavalinnoille. Myös asioiden mittasuhteet mietityttivät. Kirjassa toistetaan moneen otteeseen kuinka suuria veljeskunnan jäsenet ovat, mutta kummasti Escaladen takapenkillä mahtuu tekemään erinäisiä suorituksia... Valtavien voimien lisäksi heissä taitaa olla myös ripaus akrobaattia.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Seurasi ilahtunut "hyvä luoja, nythän on joulu"-tyyppinen hiljaisuus.

Kalle Päätalo: Liekkejä laulumailla

Kalle Päätalo: Liekkejä laulumailla

(Iijoki #10)

Gummerus, 1980

639 sivua

Luettu: 5.9.2016

Mistä: lahja

Liekkejä laulumailla on ollut minulla pitkään kesken kun muut kirjat ovat kiilanneet edelle. Sairastupaa pitäessäni Päätalo tuntui juuri sopivalta lukemiselta ja pääsin taas hyvään lukuvauhtiin. Kirja tuntui jopa loppuvan kesken, mutta ei hätää, onneksi jatkoa on vielä luvassa 16 osan verran. 10 osaa on jo takana eikä minkäänlaista kyllääntymistä ole havaittavissa!

Kalle on joutunut nielemään pettymyksensä ja unohtamaan haaveensa armeijasta kotiutumisestaan sillä Suomi on jälleen sodassa ja miehet tarvitaan taistelemaan rintamalle. Odotukset sodan pikaisesta loppumisesta ja voitosta ovat korkealla, ovathan suomalaisten lisäksi myös saksalaiset työntymässä valloittamaan Neuvostoliittoa. Kallen rykmentti etenee Kuusamosta rajan yli Karjalaan kohti Kiestinkiä. Kalle hoitaa muonittajan ja talousaliupseerin tehtäviä kauempana taisteluista, mutta lopulta koittaa myös se hetki kun myös Kalle joutuu etulinjaan, jonne vie myös monen Kallen tuttavan ja ystävän tie, joidenkin viimeistä kertaa. Tapaapa Kalle matkallaan myös "uuden isänsä" Hiltu-Jakin.

     Jakki paineli rouheita piipunkoppaan, nakkasi katseen ympärilleen ja jatkoi. - Tämmösessä savotassa sitä nyt, Kassu, ollaan!
     - Niin ollaan...
     - On liika rummaa jäläkeä, Jakki sanoi, ja kun hän jatkoi, oli äänessä jo siviiliaikojen möyhäisyä: - Tämä tästä tuli, kun ne helevetin Hitleri ja Talliinin Joopi rupesivat veljeilemään! Vaikka senhän tiesi alusta lähtiin, että perhosparralla oli pirut mielessä... 

Historia oli yksi suosikkiaineistani koulussa, mutta jotenkin Suomen sodat ovat jääneet minulle huonommin mieleen. En ole tainnut Tuntemattoman sotilaan lisäksi lukea muita sotaromaaneja, joten Liekkejä laulumailla oli erittäin kiinnostavaa luettavaa varsinkin kun se pohjautuu yksittäisen todellisen henkilön omiin kokemuksiin. Tapahtumat tulevat lähemmäs. Arki sodan keskellä metsässä, kauempaa kuuluva tykkien jyminä, päältä lentävät pommikoneet ja epävarmuus siitä milloin on oma vuoro ottaa osaa taisteluihin on kuvattu kirjassa elävästi. Kiinnostavaa oli lukea myös esimerkiksi tiedotuskomppanian työstä heidän haastatellessaan ja valokuvatessaan sotavankeja. Päätalon mukaan [t]ouhussa oli ollut petoksen makua ja minullekin jäi mielikuva kovin laskelmoidusta viestinvälityksestä sotarintamalta.

Jos kirja odottaa vielä lukemistaan niin tässä välissä stop! Aion nimittäin mainita muutamia Kallelle tärkeitä yksittäisiä tapahtumia kirjasta.Olen vältellyt lukemasta kirjan ulkopuolelta Päätalon elämän vaiheista, mutta en ollut välttynyt siltä tiedolta, että hän haavoittuu sodassa. Varsinaiset taistelut jäivät yllättävän lyhyeen kun Kalle haavoittuu kahdesti samassa hyökkäyksessä ja joutuu ensin Kuusamoon ja sittemmin Ouluun hoidettavaksi. Toipuessaan Kalle pääsee jälleen seurustelemaan tyttöjen kanssa - sairastuvalle ehtii tulla monta vierasta - myös lukemisen makuun, sillä naapuritalosta löytyy kirjastohuone. Kalle myös innostuu kirjoittamaan muutakin kuin kirjeitä, nimittäin henkilökuvauksia sairastupatovereistaan. Lisäksi Kalle kokee eräänlaisen valaistumisen sillä vuosikaudet huonosta näöstä kärsittyään hän saa silmälasit ja näkee ensimmäistä kertaa kunnolla. - Nyt, kaverit, valkeni vasta Päätalon poijan maalima. Kaksikymmentä ja kaksivuotijaana...

Sitaattikunniamaininnan saa:

     Suljin silmäni ja yritin kuvitella istuvani kotirannassa nuotion äärellä, kuulevani Tyrälammilta kuikan uikutusta samalla kun idässä, jossakin Tyräjärven takana, jyrisee ukkonen... Ei, en pystynyt siirtämään itseäni Kokkosalmen kankaalta enkä eksyttämään mielestäni tykkien jylyä.

Iin kirjaston lukuhaaste: 2. Kirja, joka on julkaistu vähintään 25 vuotta sitten