tag:blogger.com,1999:blog-67702150020828634282024-03-16T03:09:54.874+02:00Villasukka kirjahyllyssäVillis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.comBlogger581125tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-4501126595634070212024-02-18T19:48:00.000+02:002024-02-18T19:48:43.548+02:00J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFxnpR4u08ntWq1vsc4r2l3dGqKA40y_6sZlU5xL8BESplz_LNy7DiyDzrSL1_lHJXWcp1YTYkJC3xptoMlMT6KP8WS9mJlVg9lR2iLahG_ChWX6rYdj1atGrP7cVkbH6m8Fcz_Rfz5JDAjadG-G1p50bB4vkXwBR9MVEEjS7Rc753YYuB0aZj-y69czMk/s4608/20240212_184500.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFxnpR4u08ntWq1vsc4r2l3dGqKA40y_6sZlU5xL8BESplz_LNy7DiyDzrSL1_lHJXWcp1YTYkJC3xptoMlMT6KP8WS9mJlVg9lR2iLahG_ChWX6rYdj1atGrP7cVkbH6m8Fcz_Rfz5JDAjadG-G1p50bB4vkXwBR9MVEEjS7Rc753YYuB0aZj-y69czMk/s320/20240212_184500.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"> J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset</div><div style="text-align: center;">(Harry Potter #7)</div><div style="text-align: center;">Tammi, 2008</div><div style="text-align: center;">828 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta</div><div style="text-align: center;">(Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 3.12.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: oma ostos</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Harry Potter täyttää heinäkuun viimeisenä päivänä seitsemäntoista vuotta ja hänestä tulee täysi-ikäinen. Samalla häntä suojanneet taiat raukeavat ja lordi Voldemortin sekä tämän kannattajien on helpompi päästä Harryn jäljille ja kimppuun. Harryn elämä on muuttumassa, hän lähtee Likusteritieltä, mutta ei palatakseen Tylypahkaan seitsemännelle lukukaudelle vaan lähteäkseen kohti tuntematonta, toteuttamaan rehtori Dumbledorelta saamaansa tehtävää. Kukistaakseen lordi Voldemortin Harryn, Ronin ja Hermionen on tuhottava loput hirnyrkit, lordi Voldemortin sielun palaset, mutta tehtävä ei ole helppo sillä he eivät tiedä mitä loput hirnyrkit ovat tai mistä ne löytyvät. Matkan varrella ystävykset kuulevat tarinan kuoleman varjeluksista ja joutuvat miettimään kummat ovat tärkeämpiä, kuoleman varjelukset vai hirnyrkit?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Kuoleman varjeluksissa </i>mennään Taikaministeriön vallankaappauksen edetessä yhä synkempiin tunnelmiin. Uudet säännöt jästisyntyisten luetteloinnista ja velhojen verisäädystä, kyseenalaiset kuulustelukeinot sekä jästien katoamiset muistuttavat hyvin vahvasti toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia ja vainoja. Velhomaailmassa on siis vallalla paljon pahuutta, mutta myös Voldemortin vastustajat pitävät pintansa eivätkä antaudu pimeän voimille. Taistelut kovenevat ja lopussa vastapuolten uskollisuus ja rohkeus punnitaan. Pidän siitä, että Rowling ei ole kirjoittanut mustavalkoista loppua, jossa kaikki hyvien puolella olevat selviävät ja vain paha saa palkkansa. Molemmat osapuolet kärsivät tappioita, mutta tarinassa näytetään myös, että ihmiset -tai velhot- voivat muuttua, pimeyden puoleltakin voi kääntyä pois.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pidän kovasti pitkistä tarinoista, mutta suuri sivumäärä asettaa myös tiettyjä vaatimuksia sisällölle. <i>Kuoleman varjeluksissa</i> on hetkittäin turhaa joutokäyntiä, esimerkiksi Harryn, Ronin ja Hermionen piilossa Kalmanhanaukio 12:ssa viettämä aika tuntui jatkuvan pienen ikuisuuden. Pienellä tiivistämisellä tarina olisi vielä vetävämpi, tosin silloin olisi "vaarana", että tarina on luettava yhdellä istumalla. <i>Harry Potter ja kuoleman varjelukset</i> on loistava tarina ja hieno päätös sarjalle. Tosin ihan vielä Harrylle ja kumppaneille ei tarvitse sanoa hyvästejä sillä sarja on saanut jatkokseen vielä <i>Harry Potter ja kirottu lapsi </i>-näytelmän, josta on myös tehty kirja. Se odottaa vielä lukemistaan.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>"Siunattu olento", Ron sanoi hellästi, "ja minä kun joskus haaveilin, että katkaisen siltä kaulan ja ripustan pään seinälle."</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 15. Kirjan nimessä on ja-sana</div><div><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-21859716452198423692024-01-30T17:59:00.001+02:002024-01-30T17:59:31.212+02:00Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9_2nkdDY2uGbNtgwm4K39pZzFZfsN03JssSYceZNig_UBVecdxniUEHHD4j-mh9Jict719FvHl-ee6rIBx__9TnLmnk_FTg90Y7ZENdV4SXGUq996xD8InjnkZwVu9VrwVS58-_pTB4Nx70SZzqz2WWZHGUGyRwxenHvkOtg0PpdvFP42C_9CATJf9mg9/s4608/20240119_222207.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9_2nkdDY2uGbNtgwm4K39pZzFZfsN03JssSYceZNig_UBVecdxniUEHHD4j-mh9Jict719FvHl-ee6rIBx__9TnLmnk_FTg90Y7ZENdV4SXGUq996xD8InjnkZwVu9VrwVS58-_pTB4Nx70SZzqz2WWZHGUGyRwxenHvkOtg0PpdvFP42C_9CATJf9mg9/s320/20240119_222207.jpg" width="240" /></a></div></div><br /><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri</div><div style="text-align: center;">Aula & Co, 2023</div><div style="text-align: center;">344 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Anna-Mari Raaska</div><div style="text-align: center;">(The Air Raid Book Club)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 16.11.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: tarjottu arvostelukappale</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">On kulunut kaksi vuotta siitä kun Gertrude "Gertie" Binghamin rakas aviomies Harry menehtyi. Gertie on jatkanut heidän yhdessä perustamansa Binghamin kirjakaupan pitoa Hemingway-koira seuranaan, mutta elämä ei ole ennallaan, suru ja ikävä ovat jatkuvasti läsnä. Gertie kaipaa muutosta ja hän miettii jopa kirjakaupasta luopumista. Muutos tulee yllättäen Saksasta. Juutalaisperheiden lapsia lähetetään sodan jaloista turvaan muualle Eurooppaan ja yksi heistä, müncheniläisen Fischerin perheen teini-ikäinen tytär Hedy päätyy Lontoon laitamille Beechwoodiin Gertien luo. Kuinka 59-vuotiaan lapsettoman lesken ja 15-vuotiaan vieraaseen maahan matkustavan tytön yhteiselo alkaa sujua? Pääseekö Gertie vielä jaloilleen ja kuinka leviävä sota vaikuttaa kaikkeen?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Pommisuojan lukupiiri </i>on moniulotteinen romaani. Se on hyvän mielen romaani ja kuin tehty lukutoukille, yksi tapahtumapaikoista on kirjakauppa täynnä kirjoja, annetaan lukuvinkkejä ja osallistutaan lukupiiriin, lukujen alussa on kirjasitaatteja ja muutenkin tarina vilisee kirjaviittauksia, on ystävyyttä ja rakkautta. Samaan aikaan tarinassa on kuitenkin vakavampi, jopa surullinen puoli, menetetään rakkaita ja yritetään selviytyä menetyksistä, eletään sodan uhan alla ja lopulta sota vyöryy myös Lontooseen, on eripuraa ja epätoivoa. Tapahtumat ja ihmisten kohtalot koskettavat. Lukiessa takaraivossa kolkuttaa ajatus, että vaikka kirjan tapahtumat ajoittuvat menneisyyteen ja toiseen maailmansotaan niin tälläkin hetkellä Euroopassa soditaan. Lyonsin romaani onkin pelottavan ajankohtainen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mietin kirjan aloitettuani, että onkohan tarina makuuni liian romanttinen ja ennalta-arvattava, mutta onneksi ei. Lyons ei ole kuorruttanut tarinaansa liialla siirapilla ja hän tarjoilee juonessa myös yllätyksiä. Jotkut henkilöt ja tapahtumat jäävät hieman pinnallisiksi ja stereotyyppisiksi, mutta joukossa on myös helmiä, joten tasapaino säilyy. Pidin erityisesti Gertien ja Hedyn suhteen muodostumisen kuvauksesta sekä Billy Chambersista, Gertien naapurissa asuvasta pikkupojasta. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lyonsilla on taito pukea suuria asioita ja huomioita pieniin hetkiin, kuin sivusilmällä tehtyihin vilkaisuihin ja puolihuolimattomasti sanottuihin sivulauseisiin. Asioista ei tehdä suurta numeroa, mutta ne jäävät kuitenkin mieleen pyörimään, oli kyseessä sitten lapsen suusta kuultava tokaisu, jolla voikin olla tarkoitustaan syvempi merkitys tai Gertien kirjakauppaa pitävän Thomas-sedän idea käyttää Hitlerin <i>Taisteluni</i>-kirjaa myyntitarkoituksen sijasta katon suojaamiseen saksalaisten ilmaiskuilta. Vaikka tämä tapahtuma oli sivuseikka se oli kuin kirjallinen keskisormen nosto Hitlerille ja hänen kirjalleen. Sanoilla voi sivellä tai sivaltaa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vielä muutama sana lukupiireistä, tarinan tukipilarista. Gertien ja hänen edesmenneen puolisonsa kirjakaupassa lukupiirillä on pitkä historia, mutta kun sodan ja ilmahyökkäysten vuoksi julkisia kokoontumisia on vaikea järjestää päättää Gertie järjestää Binghamin lukupiiristä sota-ajan version, Pommisuojan lukupiirin, jossa kirjakaupan tiloissa olevaan pommisuojaan ilmahyökkäysten aikana kokoontuvat ihmiset voivat lukea ennalta sovittua kirjaa ja keskustella siitä. Loistava idea viedä ajatukset pois pommituksista. Ja koska Gertie on varsin topakka ja auttamisenhaluinen nainen hän ideoi vielä sotavankien lukupiirin, jossa sotavangeille lähetetään kirjapaketteja. Onkohan tällaista lukemista edistävää toimintaa oikeasti järjestetty sota-aikana vai onkohan tämä kirjailijan ideointia?</div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Pommisuojan lukupiiri </i>ei noussut lukuvuoteni helmiin, mutta luin sen juuri sopivalla hetkellä ja nautin tarinasta. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (valoisalle puolelle kurottava):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Kun mahdollisuus onneen tarjoutuu, niin siihen pitää tarrata, ottaa sitä raivelista kiinni, kun vielä voi.</i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sekä (synkkyyttä ja ehkä tämän ajan tuntojakin pelottavasti heijastava):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Maailma on jonkin aivan kauhean kynnyksellä. Kysymys kuuluukin, jäämmekö seuraamaan sitä toimettomina vierestä vai nousemmeko vastarintaan ja autamme niitä, jotka apua tarvitsevat.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 18. Kirja on julkaistu alunperin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)</div><div style="text-align: center;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-43537275837598494532024-01-10T23:54:00.001+02:002024-01-10T23:54:48.978+02:00Kalle Päätalo: Pato murtuu<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_-DlFgEwoho0MNLanDJeMbq2hQpApgaCtOwwCO3vIzGyL6YCpDNK7w-sbRa_MJTgtIclWZ8-mWKatPJcAT8T28LrjYlGNs79YnVzyGcgYexZVjDKbT25WlruspGInu6lAcmOX2w3RguUSup-H-_O4vfWENqGku0A55qi9C2C0uD3zzV_RDGEMTBkNMJDA/s4096/20240107_135022.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_-DlFgEwoho0MNLanDJeMbq2hQpApgaCtOwwCO3vIzGyL6YCpDNK7w-sbRa_MJTgtIclWZ8-mWKatPJcAT8T28LrjYlGNs79YnVzyGcgYexZVjDKbT25WlruspGInu6lAcmOX2w3RguUSup-H-_O4vfWENqGku0A55qi9C2C0uD3zzV_RDGEMTBkNMJDA/s320/20240107_135022.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Kalle Päätalo: Pato murtuu</div><div style="text-align: center;">(Iijoki #24)</div><div style="text-align: center;">Gummerus, 1994</div><div style="text-align: center;">685 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 13.11.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: lahja</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Syksyllä 1952 Kalle ja Laina ovat viimein päässeet asettumaan takaisin Tampereelle asumaan omaan taloon. Alakerran vuokralaisten poismuuton jälkeen asunto on remontin tarpeessa ja taloon pitää tehdä muutenkin parannuksia ja korjauksia, mutta nehän hoituvat. Kallella on viimein aikaa myös kirjoittamiselle, tosin yläkerrassa vuokralla asuvan perheen isä pistäytyy lähes joka ilta istumaan Päätaloille. Vuokralaisesta on muutakin harmia, niin myös asuntoremontista, jonka Kalle lupautuu kiltteyttään tekemään viraapelityönä samassa työpaikassa työskentelevälle neiti Lehtiselle ja tämän äidille. Remontin ja sen jälkipyykin seurauksena Kallen ja Lainan välit huononevat entisestään. Kun Kalle lähtee Vesilahden kirkonkylään johtamaan kansakoulun rakentamista saa pariskunnan välinen kireä tilanne hetken hengähdystauon. Tuolla reissutyöllä on lopulta varsin kauaskantoiset seuraukset.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tässä osassa tapahtuu todella paljon niin Tampereella, Vesilahdella kuin Taivalkoskella, että välillä oli vaikea malttaa laskea kirjaa käsistä. Päätalon perheessä tehdään suuria päätöksiä, joitakin näistä osasi odottaa, mutta osa pääsi yllättämään. Tunnekuohuilta ei voinut välttyä, etenkin eräs Kallen ja Tessu-koiran välinen kohtaus sai pyyhkimään silmäkulmia. Mielestäni yksi kirjan hienoimpia hetkiä on kun Kalle pääsee esittelemään Riitu-äidilleen työmaataan, Attilan kenkätehtaan laajennusurakkaa. Päätalo kuvaa hyvin äidin tunnetilaa, jossa sekoittuu jännitys ja hämmennys siitä osaako <i>maalaismuori</i> käyttäytyä kaupungin rakennustyömaalla, mutta myös ylpeys omasta pojasta. Äidin vierailu Tampereen työmaalla on tainnut olla tärkeä tapahtuma myös pojalle, vaikka kirjassa Kalle ei juuri hempeile tai tunnusta tunteitaan vaan ennemmin peittää lämpimät tunteensa vitsailuun sekä äitinsä puheliaisuuden ja piipun polton häpeilyyn.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i> - Minnua ujostuttaa sinne työmaallesi meno.</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Mitä tässä on ujostelemista! Sinähän olet minun äiti!</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Ossaanko käyttäytyäkkää. Tartteeko minun tervehtiä ja ketä?</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Mestarien kopissa esittelen sinut. Sillon tervehit.</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Käsipäivälläkö?</i></div><div style="text-align: left;"><i> Äiti kysyy tämän niin surkealla äänellä, että minulta pääsee nauru.</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Kättelet! Kämmenellä. Mutta elä ruppea leipomaan kaveriini olokapäihin jumalantervettä.</i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i> </i>(...)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"> - <i>Saanko minä siellä tupakoija?</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Et kait jaksa tupakoimatakkaa olla.</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i> </i>(...)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i> - Saanko ryyppiä kahvivailta?</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Kuka sen kieltää, naurahdan.</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Jos tämä herra ei tykkää, kun maalaismuori horii kahvevain laijalta, äiti sanoo ja nyökkää Laurisen suuntaan.</i></div><div style="text-align: left;"><i> Minä naurahdan ja lupaan:</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Särvihän vajin laijalta ja kastele nisupalasta kuppiiin!</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i> </i>(...)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Työmaalla on menoa ja meininkiä! Lautapoika Ositusvuori kantaa varsinaisen kellarikerroksen holville mahtavia taakkojaan ja kun pudottaa ne olkapäältään, muistaa hihkaista:</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Varokaa, alla kuolee!</i></div><div style="text-align: left;"><i> Äidin sormet hakeutuvat tämän tästä hypistelemään esiliinan taskua. Jossakin välissä äiti sanoo:</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Ja sinäkö olet tämän metelin ja sekasotkun ylin herra?</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Työnjohtajana. Vastaava mestari, niin kuin sanotaan.</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Miten sinä, herrajumala, nämä kaikki hommat ällyät?</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Ällyämistähi joskus on, naurahdan.</i></div><div style="text-align: left;"><i> - Osasitko kuvitella sillon kun lähit Kallioniemestä poikarepaleena savotoihin, että joskus olet tämmösen metelin päänaatikka?</i></div><div style="text-align: left;"><i> - En varmasti. Mutta eikö Kattila-Santeri sanonu, että onni se on, joka miestä tyyrää.</i></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Riitu Päätalo on ehdottomasti yksi suosikkihenkilöistäni sarjassa. Hänessä on yhtä aikaa herkkyyttä, lämpöä, karskiutta ja lujuutta. Pidän siitä kuinka avoimesti hän näyttää kaikki tunteensa, uskaltaa ilmaista mielipiteensä ja pitää omiensa puolta. Tätä osaa lukiessani tuskastuin ja ärsyynnyin moneen kertaan sekä Kallen että Lainan käytökseen (molemmista riittäisi jupinaa pitkät pätkät, mutta se menisi jo juonipaljasteluksi), mutta Riitun osuudet, joita tässä osassa on aika paljon, toivat muuten aika synkissä tunnelmissa kulkevaan tarinaan kaivattua iloa ja lämpöä, tosin myös ripauksen huolta ja surua. Tarinan lopussa esiintyvässä leskirouva Elsa Köpänvuoressa tunnistin jotain samaa kuin Riitussa. Ehkä Köpänvuori tavataan vielä seuraavassa osassa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Voi voi, kohta tämä sarja loppuu!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Sentään pidätyn laskemasta suustani sanoja, jotka siellä ovat vähintäänkin kyykkylähdössä.</i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 17. Vuotuisjuhlaan liittyvä romaani (kirjassa vietetään mm. joulua ja juhannusta)</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 12. Kirjan nimi liittyy veteen</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-52595280607730290942024-01-01T22:11:00.001+02:002024-01-01T22:11:56.828+02:00Antti Tuuri: Mies kuin pantteri - Wahlroosin elämä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiijhefGVISAld5-7SJiFdGiJ6nWZ57dt5c2YBVR5xwAeZCvs9bPcC6bSbhPtoBzsff0pIGwzoGslEKR827sYyqkPb4T2bQyxzJ0XkKRaGUUqE5vyyMkw9G3ngq8VKymh0bzN2J5dvzr6ocWjWWQg4XnP4B82fT8ZDo90hhG5IM8q6I6uPQURn1AxqKfjvK/s4096/20231230_225123.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiijhefGVISAld5-7SJiFdGiJ6nWZ57dt5c2YBVR5xwAeZCvs9bPcC6bSbhPtoBzsff0pIGwzoGslEKR827sYyqkPb4T2bQyxzJ0XkKRaGUUqE5vyyMkw9G3ngq8VKymh0bzN2J5dvzr6ocWjWWQg4XnP4B82fT8ZDo90hhG5IM8q6I6uPQURn1AxqKfjvK/s320/20231230_225123.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"> </div><div style="text-align: center;">Antti Tuuri:</div><div style="text-align: center;">Mies kuin pantteri - Wahlroosin elämä</div><div style="text-align: center;">Otava, 2022</div><div style="text-align: center;">158 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 31.10.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Olin hyvin vähällä jättää lainaamatta tämän lukupiirikirjan sen nimen ja oman virheoletukseni takia, luulin nimittäin nimen perusteella, että kirja kertoo Björn "Nalle" Wahlroosista. Katsoin kuitenkin kirjan tiedot Outi-kirjastosta, tajusin virheeni ja varasin kirjan. Onneksi, voi miten mielenkiintoisen kirjan luinkaan!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirjailija Antti Tuuri oli 20-vuotias tavatessaan ensimmäistä kertaa silloisen tyttöystävänsä 9-vuotiaan velipuolen, Jukka Wahlroosin, jolla on Downin oireyhtymä. Tuosta hetkestä alkoi monta vuosikymmentä kestänyt ystävyys, myöhemmin Tuurista tuli myös Wahlroosin edunvalvoja. <i>Mies kuin pantteri - Wahlroosin elämä</i> kertoo Tuurin sanoin hänen ystävänsä ja edunvalvottavansa elämästä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jukka Wahlroos syntyi vuonna 1955 aikana, jolloin Down-ihmisistä puhuttiin mongoloideina ja jolloin Down-ihmiset oli tapana sulkea laitoksiin. Synnytyssairaalan lääkäri suositteli Wahlroosien vastasyntyneen pojan luovuttamista kehitysvammalaitokseen, jotta hän ei pilaisi perheen elämää. Kuinka järkyttävältä tuo lääkärin kommentti tänä päivänä kuulostaakaan! Vanhemmat, Inkeri ja Arne Wahlroos, päättivät kuitenkin vastustaa lääkärin suositusta ja pitää lapsen luonaan kotona. Kuinka hienon elämän Wahlroos onkaan saanut elää, kiitos rohkeiden, ennakkoluulottomien ja aikaansa edellä olleiden vanhempien! Arvostan hyvin paljon myös Tuuria, joka on pysynyt vuosikymmenet ystävänsä elämässä (myös sen jälkeen kun Tuurin ja Wahlroosin sisarpuolen avioliitto päättyi) ja ottanut hoitaakseen edunvalvojan tehtävän.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Mies kuin pantteri - Wahlroosin elämä</i> on upea ja lämmin elämäkerta, josta huokuu kirjoittajan suhde Wahlroosiin. Tuuri ei puhu vain "päämiehestä" eli edunvalvottavasta vaan ystävästä, josta Tuuri on selvästi ylpeä ja jota kohtaan hänellä on suuria tunteita. Teksti harhautuu hetkittäin hieman kauemmas Wahlroosista, ikään kuin teksti olisi vuodatettu suoraan sydämestä ilman suurempia suunnitelmia tai jäsentelyjä. Kirja tuntuukin ehkä ennemmin Tuurin tunteenpurkaukselta kuin varsinaiselta elämäkerralta, kirjoitustyyli toimii ja sopii teokseen. Tuuri kirjoittaa myös kehitysvammaisten ja etenkin Down-ihmisten kohtelusta eri aikoina, siitä oli kiinnostava lukea, mutta pidin eniten Wahlroosiin keskittyvistä tarinoista. Kirjan nimessä olevalle pantterivertaukselle löytyy selitys, mutta ei sille miksi Tuuri puhuttelee kirjassa ystäväänsä sukunimellä. Tämä yksityiskohta jäi hieman vaivaamaan, etenkin kun tekstistä huokuu Tuurin ja Wahlroosin lämpimät ja läheiset välit.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yksi Wahlroosin monista harrastuksista on ollut lehtileikkeiden ja jopa kokonaisten kirjojen kopiointi ja Tuurin mukaan Wahlroos onkin kutsunut itseään kirjailijaksi. Wahlroos on myös lukenut kirjoja läheisilleen omalla, ei aina niin ymmärrettävällä tavallaan. Se, että Tuuri on ikuistanut Wahlroosin ja hänen tarinansa kirjaksi on varmasti hienoimpia kunnianosoituksia mitä kirjailija voisi teksteistä ja kirjoista pitävälle ystävälleen tehdä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (sitaatti, joka tiivistää loistavasti koko kirjan):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote> Kovin eri tavalla Wahlroos olisi elämäänsä varmasti elänyt, jos hänen vanhempansa vuonna 1955 olisivat suostuneet lääkärin neuvoon, että lapsi pitäisi jo synnytyslaitokselta antaa vajaamielislaitokseen, ettei hän pilaisi perheen elämää. Ja kovin erilainen ja monella tapaa köyhempi elämä olisi ollut meillä kaikilla, jotka Wahlroosin kuusikymmentävuotislounaalla hänelle maljan kohotimme.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 22. Kirjassa käydään saunassa</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste: 2023: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>- - -</b></div><div style="text-align: center;"><b><br /></b></div><div style="text-align: center;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;">Minulla on vielä muutama vuoden 2023 puolella luettu kirja odottamassa bloggaamista, mutta toivotan silti tässä vaiheessa oikein hyvää ja kirjarikasta uutta vuotta 2024!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMyv2V7yY1JsNGXxkvww7a7NYGWkJrOzNxcsyMxBhb7bhHpEM5lKeI_JigZaqifw8cLD9_O_6IzwQKED8-7dgVyttN2FnP4E-tHult6Ode5VWVn5TiYmaCvHH4SfcWOtPwU76pIUuWCHebB93AlmG4l2JSmGBkGoxVwESkgzM06l5OQ4z8CES7HFnFzp-j/s4056/20240101_000059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4056" data-original-width="3042" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMyv2V7yY1JsNGXxkvww7a7NYGWkJrOzNxcsyMxBhb7bhHpEM5lKeI_JigZaqifw8cLD9_O_6IzwQKED8-7dgVyttN2FnP4E-tHult6Ode5VWVn5TiYmaCvHH4SfcWOtPwU76pIUuWCHebB93AlmG4l2JSmGBkGoxVwESkgzM06l5OQ4z8CES7HFnFzp-j/s320/20240101_000059.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-69663626519670195872023-12-30T11:23:00.001+02:002023-12-30T11:23:08.764+02:00Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat sekä elokuiset Taiteiden illat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga1qUiG6b7NnU8ErlaDlK57YktaSkXBI3yFeucfN2sFi835XxXlMxO4Hgn5mB967N9-ATrrcA5U-DlkLRqNhjk9XAvLJWZ5w3K7gYIxPJZ_icJLucPZ5k-Lbj2YM3F_Jp5dVKGKWhXHrDBYe-j7IzMG4-7GC74gNwCZCsVmxdp-b8rGcemA6pmokAgOzYT/s4096/20231227_124040.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga1qUiG6b7NnU8ErlaDlK57YktaSkXBI3yFeucfN2sFi835XxXlMxO4Hgn5mB967N9-ATrrcA5U-DlkLRqNhjk9XAvLJWZ5w3K7gYIxPJZ_icJLucPZ5k-Lbj2YM3F_Jp5dVKGKWhXHrDBYe-j7IzMG4-7GC74gNwCZCsVmxdp-b8rGcemA6pmokAgOzYT/s320/20231227_124040.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat</div><div style="text-align: center;">Tammi, 2014</div><div style="text-align: center;">631 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Katriina Huttunen</div><div style="text-align: center;">(Profeterne i Evighedsfjorden, 2012)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 14.10.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">26-vuotias norjalainen Morten Pedersen haaveilee lääketieteen opinnoista, mutta hautaa haaveensa ja lähtee isänsä painostuksesta opiskelemaan papiksi. Matkalla pappisopintoihin Kööpenhaminaan Morten ottaa itselleen sukunimen Falck, joka on peräisin menestyneemmästä sukuhaarasta. Opintojen päätyttyä 31-vuotias Morten lähtee Kööpenhaminasta lähetystyöhön, papiksi Grönlantiin Sukkertoppenin siirtokuntaan. Siellä häntä odottaa erilainen ympäristö ja uudet tuttavuudet. Kumpi voittaa, uudet tuulet ja kristinusko vai villi Grönlanti asukkaiden vanhoine tapoineen ja jumalineen?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1700-luvun loppuun ja epilogin osalta 1800-luvun alkuun. Prologin ja epilogin välissä on kolme osaa, joista ensimmäinen ja kolmas osa on jaettu lukuihin ja toinen osa käskyihin. Lisäksi kertojat vaihtelevat, Morten Falckin eli tarinan päähenkilön lisäksi tapahtumia kuvataan niin leski Lydian, katekeetta Bertelin, harhaoppisten profeettapariskunta Maria Magdalenen ja Habakukin, kauppiaan rouva matami Haldora Kragstedtin kuin kauppakomppanian virkailija Rasmus Bjergin näkökulmasta. Useamman luvun alussa menikin hetki ennen kuin selvisi kenen silmin tapahtumia katsotaan. Monen kertojan käyttö on kuitenkin ihan hyvä ratkaisu sillä se tuo tarinaan moniulotteisuutta ja väriä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Grönlanti on minulle melko outo maaperä, olen lukenut hyvin vähän sinne sijoittuvia kirjoja eikä sen historia ole minulle kovinkaan tuttua. Olikin kiinnostavaa sukeltaa Morten Falckin matkassa menneisyyden Grönlantiin, seuraamaan isäntämaasta tulleiden ja paikallisten uskon, tapojen ja kulttuurin kohtaamista sekä ihmettelemään ja ihastelemaan Grönlannin luontoa, sen kasveja ja vuonoja, joita Leine kuvaa elävästi. Kristinuskon levittämisestä Leine näyttää vahvasti sen varjopuolen, pakottamisen ja hyväksikäytön.</div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Ikuisuusvuonon profeetat</i> on melkoinen tiiliskivi, jossa tapahtumat etenevät hitaasti. Silti kirjaan tarttui joka kerta innolla sillä vastaan tuli erikoisia ja yllättäviä henkilöitä ja tapahtumia, jotka pitivät kiinnostusta yllä. Tässäkin tapauksessa pätee vanha sanonta tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Mortenin matka onkin todella polveileva ja vaiherikas, sen varrella koetellaan Mortenin uskoa ja terveyttä, niin fyysistä kuin henkistä. Samalla saa muodostettua kuvan Grönlannin historiasta. Pidin Leinen kerronnasta, myös siellä täällä vilahtelevasta hieman synkästä ja kuivasta huumorista.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Ps. Suureen sivumäärään on ymmärrettävästi jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä. Yhdessä kohtaa kuitenkin vuosi 1795 vaihtui 1975:ksi, vaikka Mortenilla oli monia vaiheita ja sattumuksia ei hän ehkä sentään aikamatkaaja ollut.</span></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i><blockquote><i>Milloin se oli, </i><i>hän miettii, miksi hän toimi niin, ja onko olemassa anteeksiantoa sille vahingolle mitä ihminen tekee itselleen?</i></blockquote><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 1. Kirjassa on kartta</div><div style="text-align: left;">Kirjallinen maailmanvalloitus: Tanska</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>- - -</b></div><div style="text-align: center;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;">Palataanpa Leinen ja <i>Ikuisuusvuonon profeettojen </i>muodostaman aasinsillan kautta alkusyksyyn. Iissä järjestettiin 17.-18.8.2023 ensimmäistä kertaa Taiteiden illat (aiemmin muusajuhlien nimellä, nytkin kirjailijavierailujen osalta yhteistyössä Oulun muusajuhlien kanssa). Kim Leine ja Risto Isomäki olivat osana Taiteiden iltoja 18.8. vierailemassa KulttuuriKauppilassa, jonka idyllisellä pihalla heitä haastateltiin. Isomäeltä olen lukenut <i><a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2019/08/risto-isomaki-viiden-meren-kansa.html" target="_blank">Viiden meren kansan</a></i>, mutta Leineltä en mitään, joten Taiteiden iltojen kirjailijavierailu toimi sysäyksenä tutustua myös Leinen tuotantoon.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kim Leineä (kuvassa oikealla) haastatteli Tomi Kiilakoski ja oli todella mielenkiintoista kuulla Leinen taustoista. Vaikka <i>Ikuisuusvuonon profeetat</i> on fiktiota (tosin epilogin mukaan osalla tapahtumista ja henkilöistä voi olla vastineensa todellisuudessa) löytyy siitä tiettyjä yhtymäkohtia myös Leinen omaan elämään, ainakin uskonto, Tanska, Grönlanti ja päihteet. Leine on kasvanut Norjassa jehovantodistajien parissa, sieltä hän muutti Tanskaan isänsä luo ja myöhemmin hän asui pitkään Grönlannissa. Päihteidenkäyttö painoi Leinen pohjamutiin ja oli viedä häneltä kaiken henkeä myöten. Leine kuitenkin pääsi kuiville ja entinen sairaanhoitaja työskentelee nykyisin kirjailijana. <i>Ikuisuusvuonojen profeetasta</i> tuttu huumori pilkisti myös Leinen jutustelusta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4WTp7Q7whmekJFOQmvPBBHiDQfNmk0uhjoEFEdG36HAZranpNNw_zWaTmlm_JcxYTnYk4KPW-s57R4KOdjfi3rgA0FIJcbIqwwSzIb5EXdhimIK_ofK02YFImeUoUjOgOvhYNJ2C0dHOx9PSvgx8jABRL90-H95x6v6Qmsjsd32tBh9FZxKJWy-GAnTFs/s4608/20230818_174831.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4WTp7Q7whmekJFOQmvPBBHiDQfNmk0uhjoEFEdG36HAZranpNNw_zWaTmlm_JcxYTnYk4KPW-s57R4KOdjfi3rgA0FIJcbIqwwSzIb5EXdhimIK_ofK02YFImeUoUjOgOvhYNJ2C0dHOx9PSvgx8jABRL90-H95x6v6Qmsjsd32tBh9FZxKJWy-GAnTFs/s320/20230818_174831.jpg" width="240" /></a></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div>Risto Isomäen (kuvassa vasemmalla) haastattelijana toimi Jyri-Jussi Rekinen, tosin keskustelu kävi ympäristöasioista niin vilkkaana, että haastattelija ei ehtinyt esittää kovin monta kysymystä. Isomäen haastattelusta kävi myös ilmi hänen kytköksensä Iihin ja myös KulttuuriKauppilan "kotitaiteilija" Sanna Koivistoon, Isomäen <i>Gilgamešin tappio</i> -kirjan kannessa on nimittäin Sanna Koiviston maalaus <i>Juhlat tuulessa</i>. Isomäki tunnusti, että kirjan julkaisun yhteydessä Sanna Koiviston kappale kirjasta oli jäänyt toimittamatta Koivistolle.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIRSTxV4_OGbU5sfnuhusosEEi6ZbcDFIgYqyjmPbsaNS8BSUVLlh_lO3L73M1fiW0ObRsanlPsoY89uOLeVlEsIcJhgQ3SmpCkgd7dmzKQJgheSbncHIxBLlYzlAKjSnMj59Me0OP33CAhLIwiniGDDNonHvy-AtkecVYEdLNnrqiVXMIsnT_Bpnlm7Uf/s4608/20230818_180353.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIRSTxV4_OGbU5sfnuhusosEEi6ZbcDFIgYqyjmPbsaNS8BSUVLlh_lO3L73M1fiW0ObRsanlPsoY89uOLeVlEsIcJhgQ3SmpCkgd7dmzKQJgheSbncHIxBLlYzlAKjSnMj59Me0OP33CAhLIwiniGDDNonHvy-AtkecVYEdLNnrqiVXMIsnT_Bpnlm7Uf/s320/20230818_180353.jpg" width="240" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div>Haastattelupaikan vieressä oli Sanna Koiviston vuoden 2019 Iin IlmastoAreenaan valmistama norppa-taideteos, joka kurkistelee kesäisin ohikulkijoita Iijoella ja joka oli syksyn tullen nostettu pois vedestä Taiteiden iltojen yleisön iloksi. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifLSwws7pNr8yLz6iBGuTbTXFElVKIa3tNiogmIq3gxg7W_2KeO33WFz7A5cAE9_M96QSb7dsCcYZAt4uHKYCZFgS5weuYgVB5b0E3q1u-Lzup2RacraNOtYCM3JTBhw-Zji5oLgjNWcP3GD5N8S6TkqFKhPvv9DMDSCDDhtiyWaDoVHCOshuIWAdlvQ6z/s4608/20230818_190138.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifLSwws7pNr8yLz6iBGuTbTXFElVKIa3tNiogmIq3gxg7W_2KeO33WFz7A5cAE9_M96QSb7dsCcYZAt4uHKYCZFgS5weuYgVB5b0E3q1u-Lzup2RacraNOtYCM3JTBhw-Zji5oLgjNWcP3GD5N8S6TkqFKhPvv9DMDSCDDhtiyWaDoVHCOshuIWAdlvQ6z/s320/20230818_190138.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tässä vielä sama norppa kesäpaikassaan hieman eri paikoista kuvattuna.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0u8McrKN2CwQy3ImetdtnL0xFCCyvTXhHrpvh9mbi2x0GQM5pZBZ3oAnRrOYI9carYDkkpuJ5N8VOFI1_0cYmeJx7l6fhcnKI3c80S7c1iWmrKk4zesPu57XQnyZ-5yD-frcRwM0YAjNL137oL1FzgkO7dkxd78xTtJlV_iy3mPOaRKEKT47Sk-r_1dUD/s4608/20220729_194847.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0u8McrKN2CwQy3ImetdtnL0xFCCyvTXhHrpvh9mbi2x0GQM5pZBZ3oAnRrOYI9carYDkkpuJ5N8VOFI1_0cYmeJx7l6fhcnKI3c80S7c1iWmrKk4zesPu57XQnyZ-5yD-frcRwM0YAjNL137oL1FzgkO7dkxd78xTtJlV_iy3mPOaRKEKT47Sk-r_1dUD/s320/20220729_194847.jpg" width="240" /></a></div><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf91X845i1EfR4tF1DGV4N1n544zh4ZL-Vcqq3V1yGo6JeOjoGyWMFBfLjlWuZ0x0J0GXr2Vakc1c9lGkH8BHS7bu_rlkRS0aiJeMm03uPl1LTN6tub7XEPd-bgMDt7ldAfCq8WTgTJAm-tKUFgvFGAPweA0k7Nqg0Xc60dCKN36kgtn4QJ6IVd64PcFsi/s4608/20220729_194527.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf91X845i1EfR4tF1DGV4N1n544zh4ZL-Vcqq3V1yGo6JeOjoGyWMFBfLjlWuZ0x0J0GXr2Vakc1c9lGkH8BHS7bu_rlkRS0aiJeMm03uPl1LTN6tub7XEPd-bgMDt7ldAfCq8WTgTJAm-tKUFgvFGAPweA0k7Nqg0Xc60dCKN36kgtn4QJ6IVd64PcFsi/s320/20220729_194527.jpg" width="240" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: center;"><br /></div></blockquote>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-70401994429845935212023-12-20T00:06:00.002+02:002023-12-20T00:08:50.722+02:00Mary Shelley: Frankenstein<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicHPJ_Hm3sEIy8uwkf4voNenXV3GlXcXjozbTxZOc7q_OIJxoAEwOqXl7MjEjlIfrJarvJVNWSi05Om3dr8mAC8Yf8hS_CB0PaIZ1OaI3wZEhlzdi6jro8O9THnr9U8F_olfHoXRFvm-UbIbPmqPlhkRJLWuSPCS_8ke5bo3wUYjZnQe48nAkJ2sbwjkQh/s4608/20231129_212152.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicHPJ_Hm3sEIy8uwkf4voNenXV3GlXcXjozbTxZOc7q_OIJxoAEwOqXl7MjEjlIfrJarvJVNWSi05Om3dr8mAC8Yf8hS_CB0PaIZ1OaI3wZEhlzdi6jro8O9THnr9U8F_olfHoXRFvm-UbIbPmqPlhkRJLWuSPCS_8ke5bo3wUYjZnQe48nAkJ2sbwjkQh/s320/20231129_212152.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"> </div><div style="text-align: center;">Mary Shelley: Frankenstein</div><div style="text-align: center;">Basam Books, 2021</div><div style="text-align: center;">(ensimmäinen suomennos 1973)</div><div style="text-align: center;">335 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Hannu Poutiainen</div><div style="text-align: center;">(uusi ajanmukainen suomennos, perustuu v. 1831 editioon)</div><div style="text-align: center;">(Frankenstein; or the Modern Prometheus, 1818)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 4 10.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Rujo, pulttikaulainen, kädet eteen ojennettuna huojuen kävelevä hirviö on varmasti monelle tuttu hahmo, niin myös minulle. En kuitenkaan ole lukenut Mary Shelleyn <i>Frankenstein</i>-romaania aiemmin enkä ole mielestäni katsonut romaaniin perustuvia elokuviakaan, joten mielikuvani pohjautunee mediassa nähtyihin kuviin ja mahdollisesti johonkin animaatioversioihin. Siksi olikin hyvä tarttua viimein tähän klassikkoromaaniin ja saada mielikuva päivitettyä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Frankensteinin </i>taustatarina on lähes yhtä kiinnostava kuin romaani itse. Romaani on saanut alkunsa Sveitsissä kesällä 1816 Mary Shelleyn ja hänen tulevan aviomiehensä Percy Bysshe Shelleyn vierailulla lordi Byronin sekä Byronin henkilääkäri John Polidorin luona. Sään sulkiessa seurueen neljän seinän sisään Byron ehdotti leikkimielistä kilpailua, jossa jokaisen tulisi kirjoittaa pelottava, yliluonnollinen tarina. Mary Shelley ei keksinyt tarinaa heti, mutta kuunneltuaan Percy Bysshe Shelleyn ja lordi Byronin keskusteluja tieteellisistä kokeista hän koki nukkumaan mentyään unenomaisen näyn, jossa tiedemies herättää kokoamansa hirviön henkiin jonkinlaisen koneen ja sähköreaktion avulla. Koska näky säikäytti Mary Shelleyn hän ajatteli sen pelottavan myös muita ja niin hän alkoi kehittää tarinaansa tiedemies Victor Frankensteinista ja Frankensteinin hirvittävästä ideasta luoda elävä olento. Loppu onkin historiaa. Runoilijat Percy Bysshe Shelley ja lordi Byron eivät onnistuneet kirjoittamaan tarinoitaan valmiiksi, John Polidorin kirjoittama <i>The Vampyre </i>sai mainetta, mutta Mary Shelleyn tarina Frankensteinista hirviöineen elää ja pelottelee yhä edelleen. Nuori nainen peittosi kokeneemmat kirjailijamiehet ja tuli kirjoittaneeksi klassikoksi nousseen kauhutarinan, joka katsotaan myös olleen ensimmäinen tieteiskirjallisuuden teos. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Olen ollut siinä luulossa, että hirviö on nimeltään Frankenstein, mutta ei suinkaan, Victor Frankenstein on hirviön luoja eikä hirviö. Ensimmäinen yllätys tuli vastaan siis aivan romaanin alkumetreillä. Nuori sveitsiläinen Victor Frankenstein lähtee opiskelemaan ulkomaille ja innostuu luonnonfilosofiasta ja -tieteistä niin paljon, että uppoaa kiihkossaan täysin tutkimuksensa ja kokeensa pariin. Hän tuntuu menettävän kaiken suhteellisuudentajunsa ryhtyessään hankkimaan ruumiinosia niin anatomiansaleista, teurastamoista kuin hautausmailta rakentaakseen osista ihmisen ja saadakseen tämän kojeillaan elämään.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Niinhän siinä käy, että Frankenstein onnistuu tavoitteissaan kasata ruumis ja herättää luomansa olio henkiin. Frankensteinille käy hyvin nopeasti ilmi, että hyvä ajatus ja huolella toteutettu suunnitelma eivät takaa haluttua lopputulosta ja että ihminen on paljon muuta kuin osiensa summa. Frankenstein joutuu pohtimaan tekojensa seurauksia kun hänen luomansa olio ei vastaakaan sitä mielikuvaa, joka hänelle on projektinsa lopputuloksesta muodostunut. Haaveet murenevat hetki hetkeltä ja tilalle astuvat pelko ja kauhu. Vuodet vierivät, mutta olion varjo häilyy yhä Frankensteinin liepeillä, hetki hetkeltä lähempänä... Mitä Frankenstein tulikaan tehneeksi, kumpi lopulta onkaan tarinan hirviö, olio vai sen luoja?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Frankenstein</i> on kauhu- ja tieteiskirjallisuuden klassikko, mutta se ei ole kamalan pelottava eikä tiukan tieteellinen ja siksi kirja toimii hyvänä tutustuttajana molempiin genreihin, se on helposti lähestyttävä ja luettava. Tunnelma on hetkittäin tiheä ja jännittävä, mutta kumpi lopulta aiheuttaa enemmän pelkoa, se mitä Frankensteinin luoma olio tekee vai ajatus siitä kuinka pitkälle Frankenstein olisi valmis menemään ja mitä siitä seuraisi? Olio herättää toki pelkoa, mutta myös sääliä, se on lopulta vain yksinäinen, hyväksyntää hakeva olio. Tiede on tarinassa suuressa osassa sikäli, että Frankenstein saa olion eloon tieteen avulla, mutta lopulta luomisprosessiin ei juuri keskitytä vaan olio vain yhtäkkiä herää. Odotin, että tiedepuoleen ja olion henkiin herättämiseen olisi paneuduttu enemmän. Lisäksi ihmettelin olion kehittymisen ja oppimisen epäsuhtaa, muutaman sivun sisällä olio ihmettelee tulta ja keskustelua, mutta sitten kuitenkin tuntee kellon ajat. <i>Frankenstein </i>on silti hieno tarina, joka on kestänyt aikaa hyvin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Seuraavaksi voisin katsoa romaanin pohjalta tehdyn elokuvan. Vuonna 1994 julkaistu Robert De Niron tähdittämä <i>Mary Shelleyn Frankenstein</i> on kuulemma uskollinen romaanin juonelle. Kuulostaa hyvältä!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Eräänä kolkkona marrasyönä sain viimein katsella työni tulosta.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-24789393102168964402023-11-20T22:19:00.004+02:002023-11-20T22:22:15.179+02:00Laura Juntunen: Subutex-kaupungin kasvatit<div style="text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfA_eQwV1gad-OzJidMjBO1kw95JIt4alrtpCXXX5Pucny1zzkKFPxfgLDyutEj2cJzds5XZOqoa9SUwqSYLVY0JJahKG8fdT5zEJpgv3iUtdSz_bDwIpIKQG9Kv5_vRyGUWIZ1qxjH53smUj2ST_GBuoY9wwYsWGJxwTTzdGWGeSmdnUSYYNt2AlqjOd-/s4608/20230919_210548.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfA_eQwV1gad-OzJidMjBO1kw95JIt4alrtpCXXX5Pucny1zzkKFPxfgLDyutEj2cJzds5XZOqoa9SUwqSYLVY0JJahKG8fdT5zEJpgv3iUtdSz_bDwIpIKQG9Kv5_vRyGUWIZ1qxjH53smUj2ST_GBuoY9wwYsWGJxwTTzdGWGeSmdnUSYYNt2AlqjOd-/s320/20230919_210548.jpg" width="240" /></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Laura Juntunen: Subutex-kaupungin kasvatit</div><div style="text-align: center;">Into, 2022</div><div style="text-align: center;">286 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 16.9.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: joku lainasi minulle</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Laura Juntunen kuvaa <i>Subutex-kaupungin kasvatit </i>-kirjassaan kolmikymppisen, noin puolet elämästään huumeita käyttäneen Henkan tarinan. Minäkertojana toimiva Henkka kertoo kirjassa lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ajautumisestaan huumeiden pariin, yrityksistään päästä irti huumeista, ystävistään, perheestään, yleensä elämästään. Samalla kirjassa kuvataan Subutexin räjähdysmäistä leviämistä Raaheen 2000-luvun alussa sekä sen seurauksia, jotka näkyvät edelleen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Juntunen ei ole toiminut vain kirjansa kohdetta ja aihetta etäältä katsovana kirjailijana vaan hän on kulkenut yli kaksi vuotta Henkan ja muiden samaan porukkaan kuuluvien huumeiden käyttäjien mukana ja nähnyt heidän päihteiden värittämän arjen hyvin läheltä. Juntusella ja Henkalla on yhteinen tausta, he ovat molemmat Raahesta ja he ovat ystävystyneet teineinä, joten Juntunen ei ole mennyt täysin outoon ympäristöön ja outojen ihmisten joukkoon. Ehkä tutulle ihmiselle on helpompi puhua. Olihan Juntunen mukana myös sinä juhannusiltana, joka päättyi Juntusen aikaisempaan kotiinlähtöön ja Henkan ensimmäiseen piikkiin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Subutex-kaupungin kasvatit</i> on rehellinen ja raadollinen kuvaus huumeiden käyttäjän arjesta, siitä kuinka pienessä hetkessä tehdyillä valinnoilla on suuret ja kauaskantoiset seuraukset. Henkan kohdalla alamäen voi katsoa alkaneen jo ennen ensimmäistä piikkiä, mutta kuten Henkka itse sanoo <i>piikki on viimeinen raja-aita. </i>Silloin voi olla liian myöhäistä kääntyä takaisin. Henkan tarinassa näkee kuinka hetken mielihyvä vaihtuu nopeasti riippuvuuteen, rikoksiin, pahaan oloon ja kurjuuteen. Elämä ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuvat, ystävät ja perhe, jopa omat lapset jäävät toissijaisiksi, lopulta kaikki alkaa pyöriä päihteiden ympärillä. Lupaukset, jopa ne itselle annetut rikotaan ja ajatuksissa on vain mistä saisi seuraavan annoksen. Millään ei ole enää mitään väliä, huumeiden ote on käsittämättömän vahva.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i> Oon kuullu nämä jutut jo monta kertaa. Huumeiden käyttäjät puhuu mielellään tulevaisuudesta, jossa ne ei enää käytä aineita. Kaikilla on joku oma mantra, jota ne hokee vuodesta toiseen. Sitten kun oon kuivilla, menen kouluun. Sitten kun pääsen tästä irti, muutan Espanjaan. Sitten kun asiat on täysin toisin kuin nyt, sitten kun sitten kun sitten kun. Niitä juttuja kerrotaan varsinkin sellaisille ihmisille, jotka ei käytä aineita. Sanat kuulostaa kauniilta, mut ne ei tarkoita yhtään mitään.</i></div><div style="text-align: left;"><i> Vaikka toisaalta ihan hyvä kai se on, et tyypeillä on tuollaisia tarinoita. Jotain, mitä toistella, ja jotain, mistä haaveilla. Mää kun en ole haaveillu mistään enää pitkään aikaan.</i></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Henkka kuvaa yrityksiään päästä irti huumeista ja kertoo avoimesti mm. läpikäymistään vieroitus- ja korvaushoidoista, mutta vieroittautuminen on vaikeaa. Henkan lähipiirissäkin on useampi elämä päättynyt aivan liian aikaisin huumeiden takia. Henkka ottaa vastuun omista valinnoistaan, mutta myös kritisoi terveydenhuollon tarjoamia hoitokäytäntöjä sekä suhtautumista huumeiden käyttäjiin. Henkan kohtalo jää kirjan lopussa avoimeksi, mutta hänen tulevaisuutensa ei näyt kovin valoisalta. Toivottavasti tunnelin päässä on kuitenkin valoa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Juntusen paneutuminen kirjaprojektiin näkyy lopputuloksessa. Juntusen ja Henkan yhteistyönä on syntynyt hyvin kirjoitettu kirja, jossa ei kaunistella tai kauhistella vaan asiat kerrotaan niin kuin ne ovat, niin kuin Henkka on ne kokenut tai muistanut. Juntusen kirjaa varten ottamat valokuvat tukevat tätä tarinaa, osa valokuvista on todella pysäyttäviä. Kirjassa on mukana myös yksi Henkan ottama kuva.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Piikki on viimeinen raja-aita. Sen jälkeen on jäljellä enää pelkkiä pohjamutia, aina vaan uusia rimanalituksia.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 14. Kirja kertoo terveydenhuollosta (mm. vieroitus- ja korvaushoidot)</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-83571100886615067592023-11-02T17:35:00.002+02:002023-11-02T17:35:34.562+02:00Pajtim Statovci: Bolla<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiTb48WB_jqX1bZ2Frms-JCssvZSZBvs43ytYnbEL28GQPYKl1Hqj82RBJdDqbwbM9l7P6aAfj0cnGQDOWi3NfZ49UEZX34PFi4yTeHLhUjflus5roKUgj08qw_u8G_RQ_-hxuqPz-qXKCQE1yWo7doGkekJD3B3E9SlWmspNRgGYI25VTxDovnmoQFhX8/s320/20231016_182009.jpg" width="240" /></div><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Pajtim Statovci: Bolla</div><div style="text-align: center;">Otava, 2019</div><div style="text-align: center;">240 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 7.9.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div>Huhtikuu 1995, Pristina. Arsim näkee kahvilan terassilla istuessaan miehen, josta ei saa silmiään irti. Hän menee istumaan samaan pöytään tuon laihan, surusilmäisen miehen kanssa ja hyvin nopeasti kirjallisuutta, historiaa ja englantia opiskeleva kirjailijan urasta haaveileva 24-vuotias Arsim ja lääketiedettä opiskeleva 25-vuotias Miloš jakavat paljon muutakin kuin lyhyen hetken kahvilassa. Toinen on serbi, toinen on albaani ja lisäksi naimisssa, mutta millään näistä ei ole väliä, he aloittavat suhteen, joka kestää siihen asti kun Arsimin ja hänen perheensä on paettava maasta Kosovon sodan vuoksi. Mitä Arsimille ja Milošille tapahtui heidän jouduttuaan eroon toisistaan?</div><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Bolla</i> hyppäsi lukupinooni lukupiirin ansiosta enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Toki tiesin, että kirja herätti ilmestyttyään kovasti huomiota ja voitti Finlandia-palkinnon, mutta silti kirja oli jäänyt minulta vähän pimentoon, kirjatutkani ulkopuolelle. Ensimmäisenä ihmettelin kirjan nimeä, johon kuitenkin löytyi vastaus heti kirjan alusta:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><b><i><u></u></i></b></div><blockquote><div><b><i><u>bolla</u></i></b></div><div><i>1. haamu, näkymätön, peto, piru</i></div><div><i>2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento</i></div><div><i>3. ulkopuolinen</i></div></blockquote><div><i></i></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kauniiden kansien välistä paljastui järisyttävä tarina. <i>Bolla</i> on rakkaustarina, jossa näkyy vahvasti myös rakkauden varjopuoli, se kuinka vaikeaa rakkaus voi olla yhteiskunnan luomien paineiden alla. Ainakin Statovcin kuvaamassa 1990-luvun Pristinassa kahden miehen välinen rakkaus on parempi pitää piilossa. Samalla Statovci kuvaa kuinka Kosovon sota runtelee Pristinaa ja sen asukkaita, hajottaa perheitä ja saa ihmisistä esiin täysin uudenlaisia puolia. Mutta mikä lopulta on sodan aiheuttamaa käyttäytymistä ja mikä sellaista, joka vain jostain syystä puskee ulos jostain syvältä, ihmisestä itsestään?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tarina etenee 1990-luvulta 2000-luvun alkuun sekä Arsimin kuvaamana että Milošin päiväkirjamerkintöjen myötä. Lisäksi kuin sivujuonteena mukana on Arsimin kirjoittama tarina tytöstä ja käärmeestä, bollasta. Arsim ja Miloš kokevat sodan eri tavalla, toinen maanpaossa, toinen rintamalla, mutta heidän kokemuksissaan on myös jotain yhteistä, ikävä toisen luo, ahdistus vallitsevista olosuhteista ja viha. Molemmista myös huokuu ulkopuolisuus, he molemmat tuntuvat elävän jonkun muun elämää, ikään kuin seuraavansa elämäänsä sivusta. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Niin aika kului, vuodet kuin meistä luopuneina.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Bolla</i> on täynnä voimakkaita tunteita alusta aina kipeään loppuun saakka ja tarinan kieli on välillä riipaisevan kaunista, joten lukukokemus on hyvin vahva. Tarina jättää jälkeensä ajatuksen kiinni pitämisen ja irti päästämisen voimasta, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Statovci on todella taitava kirjailija, jonka tuotantoa aion lukea lisää.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Jospa olisikin niin, kysyn itseltäni toisinaan, ettei häntä koskaan ollutkaan, että hän oli taivas jonka rakensin, jumala palavan metsän keskellä.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla</div><div style="text-align: left;">Kirjallinen maailmanvalloitus: Kosovo</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-85114768765198272002023-10-09T23:19:00.000+03:002023-10-09T23:19:37.236+03:00Elina Rouhiainen: Uhanalainen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMFzhI5xXNWUpb7Sg4TZRdsVuyQD22RBfeSmWTkGDTqdAhu6bYOoJw6PyNMgMGtT3XJTnYu6mds7rW-B8cqk4i6edki_N6Wd745UfBSpzk3u9zlre4dS7Nk9nBFzce2IrxdUfMHt-p9-BIduzOe4nbUzSb7F_5f50Clu5XOVd544Mjqpv6_Q9QkEQy9DmE/s4096/20231009_182542.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMFzhI5xXNWUpb7Sg4TZRdsVuyQD22RBfeSmWTkGDTqdAhu6bYOoJw6PyNMgMGtT3XJTnYu6mds7rW-B8cqk4i6edki_N6Wd745UfBSpzk3u9zlre4dS7Nk9nBFzce2IrxdUfMHt-p9-BIduzOe4nbUzSb7F_5f50Clu5XOVd544Mjqpv6_Q9QkEQy9DmE/s320/20231009_182542.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;">Elina Rouhiainen: Uhanalainen</div><div style="text-align: center;">(Susiraja #2)</div><div style="text-align: center;">Tammi, 2013</div><div style="text-align: center;">446 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu 28.7 2023 (#11 lukumaratonilla)</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ystävykset Raisa ja Niko palaavat aamun ensi tunteina juhlimasta kun heidän kotioveltaan löytyy yllättävä vieras, Mikael, Raisan entinen poikaystävä ja Hukkavaaran ihmissusilauman johtajan poika. Mikaelilla on huolestuttavia uutisia, Hukkavaaran lauman valtasuhteita on koeteltu ja lauman johtaja, Mikaelin isä Daniel Sarri on haastettu, mutta ennen taistelua Daniel on kadonnut jäljettömiin. Miten lauman johtaja ja alfauros on jättänyt paikkansa puolustamatta asemaansa? Entä liittyykö Danielin Raisalle lähettämä kirja jotenkin Hukkavaaran tapahtumiin? Vaikka Raisan elämä on asettunut takaisin uomiinsa Helsingissä päättää hän vaaraa uhmaten palata Hukkavaaraan selvittämään mitä Danielille on tapahtunut, siitäkin huolimatta, että heidän välinsä eivät ole kovin ystävälliset ja mutkattomat.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Minun on kovin hankala kuvitella ihmissusia Helsinkiin kun taas Kainuussa sijaitsevaan kuvitteelliseen Hukkavaaran kylään ne sopivat oikein mainiosti. Siispä ilahduin kun tapahtumat siirtyivät melko nopeasti pääkaupungin sykkeestä syrjäisemmille metsämaille, tapahtumapaikalla vain on joissain tarinoissa suurempi merkitys kuin toisissa. Pidin kovasti myös tarinasta tarinan sisällä eli Hukkapoika-kansantarusta, tarkemmin sanottuna ihmissusikansantarusta. Suomalainen fantasia suomalaisilla mausteilla toimii! En voinut välttyä huomaamasta joitain yhtäläisyyksiä Stephenie Meyerin <i>Twilight</i>/<i>Houkutus</i>-sarjaan, mutta <i>Uhanalainen</i> on silti omaleimainen tarina ja seisoo vahvasti omilla tassuillaan.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luin Rouhiaisen <i>Susiraja</i>-sarjan ensimmäisen osan <i><a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2023/03/elina-rouhiainen-kesyton.html" target="_blank">Kesytön</a></i> tammikuussa enkä ymmärrä miksi odotin monta kuukautta ennen toiseen osaan tarttumista. Luin <i>Uhanalaisen</i> heinäkuisella 24 tunnin lukumaratonilla ja kirjan koukuttavuutta kuvannee se, että kun vuorokauden pituinen lukumaraton loppui en malttanut lopettaa lukemista vaan minun oli pakko lukea kirja yöllä loppuun. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>"Sinustahan on tullut aivan perhana."</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 25. Kotimainen nuorten aikuisten kirja</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-25922075217360251512023-10-05T22:33:00.000+03:002023-10-05T22:33:16.620+03:00Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEies6bfMwFEnsx_9FxeAgEwvq3U9ujcX1xAmilGqiu4c0INLsGMlrAVDExG4WmEnTFmp2FlLT5bnIzRO8VGIL4pIzy9XTBmFrV5gOr7xPbYFzedPvW6g1kNkH31z6Ig08k1xvV3SOy0TJAzK18mDiM-W4T2rQhjP-xdZJ-DPcjc9fbCijBqTUakylnmP2F-/s4096/20230924_145058.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEies6bfMwFEnsx_9FxeAgEwvq3U9ujcX1xAmilGqiu4c0INLsGMlrAVDExG4WmEnTFmp2FlLT5bnIzRO8VGIL4pIzy9XTBmFrV5gOr7xPbYFzedPvW6g1kNkH31z6Ig08k1xvV3SOy0TJAzK18mDiM-W4T2rQhjP-xdZJ-DPcjc9fbCijBqTUakylnmP2F-/s320/20230924_145058.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa</div><div style="text-align: center;">(Neiti Etsivä #2)</div><div style="text-align: center;">Tammi, 1997 (1955)</div><div style="text-align: center;">121 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Leena Uoti</div><div style="text-align: center;">(Nancy Drew Mystery Stories 2: The Hidden Staircase, 1930)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 27.7.2023 (#11 lukumaratonilla)</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Drewn perheen kotiin saapuu kutsumaton, uhkaavasti käyttäytyvä vieras, joka onnistuu säikäyttämään yksin kotona olevan Paulan. Kuka on tämä Natan Gilbert, joka syyttää Paulan isää asianajaja Carson Drewta petkuttajaksi ja joka on myös Paulan ystävän Alli Hornerin kokemuksen mukaan kovin epämiellyttävä mies? Päivät kuluvat ja Paula lähtee tapaamaan Abigail Rowenia, jonka luona Paulalle tarjotaan uutta tapausta selvitettäväksi. Cliffwoodissa asuvien Rosemary ja Floretta Turnbullin talossa tapahtuu kummia ja iäkkäät kaksossisaret ovat jo valmiita hylkäämään sukukartanonsa ja muuttamaan muualle. Paula päättää lähteä Turnbullien vieraaksi tutkimaan taloa ja selvittämään mistä voisi olla kyse.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirja on julkaistu alun perin vuonna 1930 ja tarinan etenemisen lomassa on mukava huomata kyseiseen aikaan ja tapahtumapaikkaan eli Yhdysvaltoihin liittyviä yksityiskohtia. Drewn perheellä on taloudenhoitaja, Paula ihastelee ystävänsä tuomia kananmunia sillä hänen mukaansa kaupasta on viime aikoina saanut tuoreiden kananmunien sijasta lähinnä yli-ikäisiä munia, Carson Drew antaa tyttärelleen pienen revolverin turvaksi kummitusjahtiin, Turnbullin talossa ei ole sähkövaloja eikä puhelinta ja Paula ja hänen työmatkalle lähtevä isänsä joutuisivat viestimään toisilleen sähkösanomien avulle. Mikä aikamatka!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Neiti Etsivä kummitustalossa</i> on erinomainen välipala, joka on helppo haukata yhdeltä istumalta. Alun tapahtumat vain paljastavat turhan paljon ja ainakin näin aikuislukijana osasin odottaa jo varhaisessa vaiheessa mihin suuntaan tarina etenee. Lapsena olen todennäköisesti ollut paljon enemmän tarinan pauloissa ja vähemmän selvillä kummituksesta. Vanha ränsistynyt kartano, kaksosteema (sekä kartano että sisarukset) ja tarinan tunnelma tarjoavat kuitenkin varttuneemmallekin lukijalle mukavan pienen ja nostalgisen jännityksen väristyksen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Siitä on melkein seitsemän vuotta kun <a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2016/12/carolyn-keene-neiti-etsiva-ja-kadonnut.html?m=0" target="_blank">palasin</a> <i>Neiti Etsivän</i> eli yhden lapsuuteni suosikkisarjan ja sen ensimmäisen osan pariin. Mietin tuolloin, että sarjan lukeminen jäänee ensimmäiseen osaan, mutta eipä jäänyt. Sarjan päähenkilö Paula Drew jäi kummittelemaan päähäni ja kun kirjastossa ei koskaan näkynyt tätä toista osaa tein lopulta varauksen ja luin tämän kesän lukumaratonilla. Nyt tuntuu siltä, että aion jatkaa sarjan parissa näin harvakseltaan luettuna.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><i><blockquote>– Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, ja keksin varmaan kyllä jotakin!</blockquote></i><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-57556837267650023442023-09-18T16:26:00.001+03:002023-09-18T16:26:22.860+03:00Riikka Sandberg: Ørja<div style="text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXIYCDa7JggXvYe6X3UxTtxx_Rel7LvadKRSRQ4s15hAvbPGjLZLdf7C4iDqYUYfk15UT0mB2Ngrb8-kGlwXn-bPXGnoYg55xVZ34X7GwMVHopKEFzswORGDlCBPts7XiTE2Ff2MNqoyS2c2tPX-8yyB38kUVdOPuzb-cgrT-6JKeusRW9_ixlZOWKmv4T/s4096/20230917_155935.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXIYCDa7JggXvYe6X3UxTtxx_Rel7LvadKRSRQ4s15hAvbPGjLZLdf7C4iDqYUYfk15UT0mB2Ngrb8-kGlwXn-bPXGnoYg55xVZ34X7GwMVHopKEFzswORGDlCBPts7XiTE2Ff2MNqoyS2c2tPX-8yyB38kUVdOPuzb-cgrT-6JKeusRW9_ixlZOWKmv4T/s320/20230917_155935.jpg" width="240" /></a><br /><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Riikka Sandberg: Ørja</div><div style="text-align: center;">Otava, 2023</div><div style="text-align: center;">395 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 27.7.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tine lähtee miehensä Runarin kanssa syrjäiselle Ørjan saarelle pystyttääkseen kiertävän elokuvateatterin. Saari on Runarille tuttu jo nuoruudesta, mutta Tine lähtee sinne ensimmäistä kertaa. Elokuvateatteri jää Tinen ajatuksissa taka-alalle kun hän löytää vajasta vanhan lankamagnetofonin ja äänitekeloja, jotka vievät Tinen menneisyyteen, vuoden 1950 toukokuuhun. Keloilta purkautuu ilmaan nuoren tytön tarina jolla on vaikutuksensa aina kirjan nykyhetkeen vuoteen 1976 ja Tinen elämään.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i> Tuijotin pysähtynyttä vastaanottokelaa ja paikoilleen jäänyttä ohutta lankaa kuin äänitteellä puhunut tyttö olisi ollut siinä. Kaikki nämä mekanismit ja kaikki tämä huolellinen vaiva sanoa jotain, maailman herkimmän ja tuntemattomimman instrumentin läpi, jotta ajatukset ja muistot jäisivät talteen, jotta joku kuulisi. Tässä se nyt oli, päivän aikana kuulemistani äänistä kiinnostavin.</i></div><div style="text-align: left;"><i> Pystyin kuvittelemaan tytön: miten hän oli äänittänyt yksinään, ehkä pienessä huoneessa, ikkunan äärellä lattialla, yläselästä hieman kyyryssä, keskittyneenä. Ääni ei ollut vielä öiden syömä vaan pehmeä ja nuori.</i></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kahdessa ajassa kulkeva tarina tempaisee mukaansa hitaasti, mutta varmasti. Tine, Runar, Lars ja hänen lokkinsa Urkki, kissapaitainen Sven, Isa, Aili, Liv, <i>Ørjassa</i> on monta kiinnostavaa henkilöä ja tarinaa. Pienessä kylässä on vuosien aikana tapahtunut paljon ja osa asioista on yritetty painaa pinnan alle ja pitää siellä, mutta kuten niin monesti ennenkin salaisuuksilla on tapana pulpahtaa pintaan. Tarinalinjat lähestyvät toisiaan, kela kelalta paljastuu uusia yksityiskohtia, palaset loksahtavat paikoilleen, ja tunnelma tiivistyy aina vahvaan loppuun asti. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirja kulki mukanani kesälomamatkalla Norjassa ja vaikka kirjan tapahtumapaikka Ørja on kuvitteellinen saari se olisi hyvin voinut olla yksi niistä saarista, joilla itse kävin. Autenttinen lukuympäristö toi tarinan ehkä vielä tehokkaammin lähelle, kuin iholle. Norjan jylhät maisemat, pienet saaret tiiviine kyläyhteisöineen, meri, vuorovesien vaihtelu, suolan tuoksu ja maku tuulessa, rantaan lyövät aallot ja niiden mukana kulkeutuva levä, Sandberg kuvaa kaiken verkkaisesti ja lumoavasti. Sanoilla on painoa ja niissä on kaunis sävy. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ørja jättää jälkeensä mielikuvat upeista maisemista ja etenkin merestä, ystävyydestä, yksinäisyydestä ja rakkaudesta, mutta myös ajatuksen siitä missä menee rakkauden ja pakkomielteen raja sekä siitä kuinka hyvin toisen voi lopulta tuntea.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (kesälomamatkamuistoihin vievä):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Vesi oli vetäytynyt ja jättänyt levät tänne haisemaan. Oikea meri hengitteli kauempana.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sekä:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Vedin painavan oven kiinni, sanat katkesivat ja ropisivat kynnykselle.</i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste: 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2023</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-82952079553453164952023-08-31T22:39:00.002+03:002023-08-31T22:39:50.894+03:00Jessie Burton: Onnen talo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6esjJZNrPXYmy0SC5rWuMc17Dj_Yt8kw-piwpNtCAyMZ4sCAZQuIgjChV69bflUwOlW_QC2h_sWPeRpV1tFGZ7hoxcc0P1iW7R0JXZ1waxhtwFNzpmBbNJIDt_SbawTT8i8810LCqZ6TJtSvsfatDGXWKH67N0f3de185rLPDaizJ1EKYSnjt6zDKtYsF/w240-h320/20230827_191527.jpg" width="240" /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Jessie Burton: Onnen talo</div><div style="text-align: center;">(Miniatyristi #2)</div><div style="text-align: center;">Otava, 2022</div><div style="text-align: center;">427 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Juha Ahokas</div><div style="text-align: center;">(The House of Fortune, 2022)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 29.6.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Brandtien talo Amsterdamissa on kaukana siirä loistosta mitä se on joskus ollut. Rahat ovat lopussa ja perheen maine on mennyt, tilanne ajaa Nellan ja Oton toistuviin riitoihin. Brandtin perheen nuorin jäsen, Marinin ja Oton avioton tytär Thea täyttää 18 vuotta ja Nella lataa kaikki odotukset ja toivon häneen, Thea on saatava hyviin naimisiin, pois köyhyydestä. Thealla on kuitenkin mielessään järkiliiton sijaan rakkaus ja Schouwburgin teatterin johtava lavastemaalari Walter Riebeck. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Thea ei halua pahoittaa heidän mieltään, mutta hän ei tiedä, miten irrottautua roolista, jonka he ovat valinneet hänelle, heidän yhteiselle lapselleen. Hänestä tulee nainen tänään, mutta tässä talossa iloa varjostaa aina menetyksen pelko.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;">Siinäpä se, kuinka tasapainotella omien haaveiden ja suunnitelmien sekä lähimmäisten odotusten välillä? Etenkin aikana (1700-luvulla), jolloin vanhemmilla on vahva valta nuoren naisen asioihin. Brandtin talossa ei ole ennenkään eletty vallalla olevien sääntöjen ja tapojen mukaan vaan he ovat kokeneet monenlaista kriisiä ja skandaalia, joten Thealla on sekä paineet suoriutua paremmin, palauttaa Brandtien nimi ja asema, mutta myös pelko ja vaara vajota samoille urille, tehdä vääriä valintoja ja jatkaa taloudellisessa syöksykierteessä yhdessä Oton, Nellan ja Cornelian kanssa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vuosia sitten Brandtien taloon saavuttuaan Nellan elämään asteli miniatyristi, joka tuntui tietävän talon asukkaista enemmän kuin sen asukkaat itse. Voiko miniatyristi olla vielä tuolla jossain, kulkea Amsterdamin katujen varjoissa, voisiko hänestä nukkeineen olla apua solmussa olevaan tilanteeseen? Ja niin ullakolla, Marinin vanhan tavara-arkun ja muistojen äärellä, Nella esittää pyynnön. <i>"Palaa luokseni"</i>...</div><div style="text-align: left;"><br /></div><i>Onnen talo</i> mainitaan <i>Nukkekaapin</i> itsenäiseksi jatko-osaksi, mutta mielestäni <i>Nukkekaappi</i> pitää olla luettuna ennen <i>Onnen taloa</i>, jotta Thean ja hänen perheensä tarina avautuu kunnolla. Kirjat muodostavat onnistuneen parin ja kuka tietää, ehkä tämä kasvaa vielä trilogiaksi?<br /><div><br /></div><div style="text-align: left;">Pidin kovasti<i> </i>1700-luvun ajan ja elämän kuvauksesta, Amsterdamin kaupunkilaiselämä, luokkaerot, teatteri kulisseineen, kosiskelu, eräs ränsistynyt maatalo villiintyneine puutarhoineen, kaikki on kuvattu elävästi. <i>Nukkekaapista</i> tuttu<i> </i>kannen tyyli toistuu <i>Onnen talossa</i>. Herkullisina yksityiskohtina <i>Onnen talon </i>kannessa ovat ananakset, joilla totta tosiaan ja hieman yllättäen oli osansa tarinassa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Mutta toisaalta: mitä kaikkea voi tapahtua, kun murtaa kahleensa?</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 2. Kirjan kannessa on kirjoja tai kirjat mainitaan takakansitekstissä</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on joku vaate</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-1163437869358429082023-08-21T18:20:00.004+03:002023-08-21T18:24:45.817+03:00J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4463" data-original-width="3183" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz4wDLQZjVPqqqg6tan8y8pybwsHZPYJ6PHnG49QSTezQjbEr9m5h_DPEZdGiW1xb4d4OLq9Ou0DdXlegJwJAl-auTqxep546SgXl_xxdT96l5etcdCfubNsaw5FJdxKgpL2nkQnTJ4qlehaZcOs2bz1NYvh1oT4RqS1twvw3AiBQHzJ2gJOYI2bJHQHJc/s320/20230813_134144.jpg" width="228" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;">J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi</div><div style="text-align: center;">(Harry Potter #6)</div><div style="text-align: center;">Tammi, 2006</div><div style="text-align: center;">698 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Jaana Kapari</div><div style="text-align: center;">(Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 23.5.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: oma ostos</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lordi Voldemort kannattajineen aiheuttavat sekasortoa ja tuhoa niin että taika- ja jästimaailman väliset rajat repeilevät, taikaministeri joutuu jopa käymään jästien pääministerin luona kertomassa vallitsevasta sotatilasta. Toinen yllättävä vierailu tapahtuu Likusteritiellä kun rehtori Dumbledore saapuu kesken kesäloman läksyttämään Dursleyjä ja saattamaan Harry Potterin pikaisen Umpula-Ipiston kylään tehdyn mutkan kautta loppulomaksi Kotikoloon, Weasleyn perheen kotiin. Harryllä ystävineen on edessä kuudes lukuvuosi Tylypahkassa. Draco Malfoyn käytös herättää kummastusta, kouluun saapuu uusi taikajuomien opettaja Horatius Kuhnusarvio Kuhnukerhoineen ja Dumbledore ilmoittaa osallistuvansa enemmän Harryn koulutukseen ja pitävänsä tälle yksityistunteja. Mitä yksityistunnit pitävät sisällään ja kuka on puoliverinen prinssi, jonka käytössä olleesta taikajuomien oppikirjasta Harry ammentaa vinkin jos toisenkin?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Aiempien vuosien tapaan myös kuudes kouluvuosi Tylypahkassa sujuu kaikkea muuta kuin rauhallisissa merkeissä. Opinnot vaikeutuvat, kuudesluokkalaiset harjoittelevat sanattomia taikoja ja 17 vuotta täyttävien on lupa aloittaa ilmiintymiskurssi, jossa on vaarana vaikkapa jonkun raajan jääminen lähtöpaikkaan muun vartalon siirtyessä toisaalle. Tässä osassa pureudutaan hieman lisää myös Voldemortin menneisyyteen. Ajatuseula eli eräänlainen muistojen tallennusastia on tähän tarkoitukseen mitä loistavin kerronnallinen välikappale, tästäkin pisteet Rowlingille!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tarina<i> </i>pitää sisällään myös aiempia osia enemmän romantiikkaa, koetaan orastavia ihastuksia, seurustelua, kolmiodraamaa ja tehdään häävalmisteluja eli monenlaista iloa, väristystä ja myös murhetta on ilmassa. Ja kun kyse on noidista ja velhoista täytyy huomioida myös monenlaiset lemmentaiat ja -juomat. Rohkeutta ja uskollisuutta koetellaan moneen kertaan niin rakkaus- kuin muullakin rintamalla ja on entistä tärkeämpää tietää kuka on ystävä ja liittolainen, kuka vihollinen. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua ja ymmärryksen hetkellä voi olla liian myöhäistä tehdä mitään.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">En tiedä kumpi oli pahempi ja parempi, lukea <i>Puoliverinen prinssi</i> ensimmäistä kertaa kun kaikki oli uutta vai toista kertaa kun tiesi mihin tarina on menossa. Joka tapauksessa kirja on hirveän hyvä, hirvittävä ja hyvä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>"Ja nyt, Harry, astukaamme yöhön ja tavoitelkaamme tuota huikentelevaista viettelijätärtä, seikkailua."</i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 21. Kirja, josta on tehty elokuva tai tv-sarja</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-81003278128070866172023-07-31T00:10:00.001+03:002023-07-31T00:10:43.387+03:00Eowyn Ivey: Lumilapsi<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWg8Wb9Spw6ruA2koSYElvoeVS2ZJhFh_YJkVcz2cSuclX_5z7TYSvHj4wnVVFMdOfPq8jTrWyk2pbYDIB2VntQMKNM5X7XQ-u3uealRFcEZceBwoyO5NlWzccUDl4IZP6wfsijWCL_3Mh2dWemFQohU1p121kskCf_rJ-V49c133naa7m2KEisAvBqmsU/s320/20230718_223028.jpg" width="240" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Eowyn Ivey: Lumilapsi</div><div style="text-align: center;">Bazar, 2014</div><div style="text-align: center;">415 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Marja Helanen</div><div style="text-align: center;">(The Snow Child, 2012)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 8.5.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: oma ostos</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Lumilapsi </i>ei ole mikään kesäisin kirja, mutta tämän vuoro oli nyt postausjonossa (johon on kertynyt useampi kirja jo ennen lukumaratonia). Toimikoon <i>Lumilapsi</i> muistutuksena menneestä tai tulevasta talvesta ja onhan tässä tarinassa muitakin vuodenaikoja.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Eletään 1920-lukua. Viittäkymmentä lähestyvät Jack ja Mabel ovat kokeneet kymmenisen vuotta sitten kipeän lapsenmenetyksen. Saadakseen uuden alun he ovat jättäneet taakseen kodin, sukulaiset ja koko entisen elämänsä ja muuttaneet Alaskan syrjäseudulle, jonne liittohallitus on etsinyt asukkaita territorioon tehdyn uuden junareitin varrelle. Elämä Wolverinejoella on aloitettava täysin tyhjästä, täytyy raivata paikka uudistilalle, kaataa puut, rakentaa niistä mökki ja navetta, viljellä maata ja metsästää riistaa. Eräänä ensilumen hetkenä Mabel ja Jack innostuvat tekemään lumiukon, tai siis lumitytön, eikä heidän elämänsä ole tuon illan jälkeen ennallaan. Lumityttö katoaa, mutta Mabel ja Jack saavat tilalle jotain muuta, luonnonlapsi Fainan, joka kulkee kuinka tahtoo. Mistä Faina on tullut, kenen lapsi hän on ja minne hän aina katoaa?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Lumilapsen </i>alun tunnelma on kipeän lohduton ja kaunis. Uusi alku uudisasukkaina ei ole ollut varsinainen menestys ja lapsen menetys on yhä läsnä, kiilana pariskunnan välissä. Alussa kerronnassa on sekavuutta mikä saa tarinaan uppoamisen takkuamaan. Mabel menee tuuliselle pihalle, kulkee tyyneen rantaan, jossa kuitenkin tuuli heiluttaa hänen helmojaan. Jack puolestaan valjastaa hevosen vankkureiden eteen, ratsastaa hevosella ja on sitten taas vankkureiden penkillä. Anteeksi vain, onko tuulista vai tyyntä ja onko hevosella perässään vankkurit vai ratsastetaanko sillä?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pienen haparoinnin jälkeen epäloogisuudet jäävät kuitenkin pois ja tarina nytkähtää liikkeelle. Tarinassa vuorottelevat ja tasapainottelevat tunteen (Mabel) ja järjen (Jack) äänet, jotka myös risteävät ja järkkyvät. Alun surullinen tunnelma saa lisää sävyjä, iloa, toivoa ja salaperäisyyttä. Onko Faina toiveiden, rakkauden ja lumen tuomaa taikuutta vai oikea lapsi, joka vain on luonnossa kuin kotonaan?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Alaskan villi ja karu luonto, uudisasukkaiden arki, tunteen ja järjen vuoropuhelu ja roima ripaus taikapölyä saivat minut ihastumaan kirjaan. Tarinan luettuani olin kuin sumussa tai lumimyrskyssä, missä meni toden ja tarun raja? Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, mutta rakkaudella on.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Sinä iltana heille syntyi lapsi jäästä, lumesta ja kaipauksesta.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-45917804359816945602023-07-27T00:00:00.007+03:002023-07-28T00:09:16.517+03:00Lukumaraton #11<div style="text-align: center;"> <img border="0" data-original-height="303" data-original-width="400" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgflJqcj4FrTrtrW1ZRmk3OkUyFIzyBVmoUYVYEzneZDoYk89OarwtvnxzGbHlHYiOv3NTxoNPQeJf9K0JvUesl7lMwCx3mdx4bodh84nrUIUvUitO4vX5LqxUtmrWFgkfzUIZWH49W_KvDNC7Jh21mgagXVYqKnNgAABkavgWYENKCR63XTDtDTCp8X2ny/s320/P7201547.JPG" width="320" /><br /><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Viime vuosi jäi lukumaratonien osalta välistä, mutta viimein on sopiva hetki pyhittää vuorokausi lukemiselle. Aloitan nyt vuorokauden vaihtuessa ja pyhitän koko toivottavasti aurinkoisen torstain (jotta voin lukea myös ulkona) lukemiselle. Suuntaa-antava kirjapino on kasattuna ja ruokaa sekä herkkuja on varattuna. Tarkoitus olisi myös päivittää lukemisiani tähän postaukseen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyg31ZpuYGQtHHhWszzW4IIzQu-7jOZfbnGqsYCrIJ6QJMbfl5MrDbO8ssRu10DXD2eqAbwc_ZE2j754ILGTA7jnwgByAEgtAQuJFCjpf5y_ATYwaDrtAV2OUL-AmQPEc0Osj3aYI21whLGevLdWgepLar8BNYWjas1kv5SW5elKvpimJbJUM5PAdq6aQp/s320/20230727_000439.jpg" width="240" /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b>Klo 02.36 / 102 luettua sivua</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Riikka Sandbergin <i>Ørja</i> oli minulla kesken, joten aloitin lukumaratonini sillä, sivulta 246. Haluaisin tietää kuinka Tinen, Runarin ja Isan tarina päättyy, mutta on pakko laittaa nukkumaan ja jatkaa lukemista aamulla.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b>Klo 10.27 / 148 luettua sivua</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Heräsin yhdeksän jälkeen, söin aamupalaa, join kahvia ja luin <i>Ørjan</i> loppuun. Huh. Vahva lopetus vahvalle tarinalle. Jos olisin jatkanut lukemista yöllä olisi tarinan ja sen saariryhmän viimeisen saaren tapahtumat saattaneet luikerrella uniini... Nyt on käytävä suihkussa ja valittava seuraava kirja. Ehkä jotain kevyttä?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both;"><b>Klo 13.52 / 268 luettua sivua</b></div><div class="separator" style="clear: both;">Kevyemmäksi kirjaksi valikoitui Carolyn Keenen <i>Neiti Etsivä kummitustalossa. </i>Oi mikä nostalgiamatka lapsuuteen, tämän sarjan parissa vierähti aikoinaan tunti jos toinenkin! Toive aurinkoisesta lukusäästäkin toteutui, onpa ihanaa lukea pihalla! Jos keittäisin kahvit samalla kun mietin seuraavaa kirjavalintaa... </div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;"><b>Klo 00.00 / 695 luettua sivua</b></div><div class="separator" style="clear: both;">Kahvin jälkeen aloitin Elina Rouhiaisen <i>Susiraja</i>-sarjan toisen osan <i>Uhanalainen</i>, jonka parissa viihdyin loppupäivän. Pääsin kirjassa sivulle 427 eli en aivan päässyt tarinan loppuun lukumaratonini aikana. Saatanpa silti lukea viimeiset sivut ennen nukkumaan menoa. Olipa kiva lukumaraton!</div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-89718202662605039132023-06-27T23:28:00.001+03:002023-06-27T23:28:59.567+03:00Mikael Niemi: Karhun keitto<div style="text-align: center;"> <img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBC5o60hc2E2TDiX4bWFofkACIdzV18nHTnJ37eytxL6KRL-ZcKyyDnmRJ9emSIIAE2zjcWrIKQjxU0QJ5R_YRWDWJh6ekzzi_CrxiUq8VeTlPhzzya6JCgcRBeJ8ce3NSdfvGPS7ty5VTeNS7HHprooTjpHyBsbzBr5kA5Nx9N0kgR36G9qH37bVhBDi5/s320/20230622_151810.jpg" width="240" /><br /><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Mikael Niemi: Karhun keitto</div><div style="text-align: center;">Like, 2018</div><div style="text-align: center;">409 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Jaana Nikula</div><div style="text-align: center;">(Koka björn, 2017)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 11.4.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Rovasti Lars Levi Laestadius kohtaa ojanpientareella huonossa kunnossa olevan noin kymmenvuotiaan pojan, ottaa hänet hoiviinsa, antaa hänelle nimen ja syntymäajan sekä kastaa ja kirjaa Johan Sieppisen kirkon kirjoihin. Ajan kuluessa vähäpuheisesta Johanista eli Jussista tulee rovastille jotain ottopojan, apulaisen ja rengin väliltä, rovasti opettaa Jussin kirjoittamaan ja lukemaan, sivistää ja kasvattaa Jussia sekä pitää hänen puoltaan. Kylän arki järkkyy kun yksi Köngäksen kylän piioista, Hilda Fredrikintytär, katoaa. Paikalle kutsuttu rovasti ryhtyy Jussi apunaan selvittämään mitä on tapahtunut, nimismies Brahea tai hänen apulaistaan neljännesmies Michelssonia tapaus ei tunnu kiinnostavan. Yhden piian katoaminen on helppo laittaa tappajakarhun piikkiin, mutta kulkeeko kylässä karhu vai joku muu peto?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Karhun keitto </i>on erikoinen yhdistelmä Jumalan sanaa ja sen levittämistä, historian ja luonnon kuvausta sekä rikosten selvittämistä. Ja kyllä, romaanin päähenkilönä tosiaan on Lars Levi Laestadius, 1800-luvulla elänyt todellinen henkilö, joka on tunnettu lestadiolaisuuden "isänä". Papin ja kasvitieteilijän roolien lisäksi Laestadius esittäytyy tässä romaanissa rikosten selvittäjänä ja tässä roolissa hän onkin melko mainio tapaus, tarkkasilmäinen johtopäätösten tekijä ja eri mahdollisuuksiin avoimesti suhtautuva järkeilijä. Myös oppipoika Jussi osoittautuu oivalliseksi johtolankojen seuraajaksi, toisin kuin nimismies Brahe, jonka Niemi kuvaa tarinassaan työhönsä välinpitämättömästi suhtautuvaksi epäpäteväksi vallantavoittelijaksi, jota kiinnostaa enemmän viina ja hauskanpito kuin rikosten selvittely.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">1800-luvun puolivälin Torniojokilaaksoon sijoittuvasta tarinasta löytyy paitsi useita mielenkiintoisia henkilöhahmoja myös jännittäviä tapahtumia, mutta niitä täytyy malttaa jaksaa odottaa. Tarina nimittäin etenee verkkaisesti, rikosten selvittelyn lomassa ehditään tutkia kasveja, perehtyä maalaus- ja valokuvaustekniikoihin sekä ihmetellä ja maistella uutta <i>Jumalaisen makuista</i> (sic) makuelämystä, perunaa. Hitaudesta huolimatta tarina pitää otteessaan sillä Niemi solauttaa lukijan sujuvasti keskelle 1800-lukua, ihmettelemään sen ajan ihmisiä, tapahtumia ja tapoja. Loppujen lopuksi syyllinenkin selviää, mutta rikosten ratkaisua enemmän <i>Karhun keitto</i> sai ajattelemaan anteeksiantoa ja armoa, isoja ja tärkeitä asioita.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Aluksi syksy oli vain loiva rinne, joka alkoi vähitellen viettää alaspäin yhä jyrkemmin, kunnes syöksyi valkeaan pimeyteen. Kaikessa elollisessa oli kiireen tuntua, kaipuuta pois.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 6. Torniojokilaaksoon sijoittuva romaani</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 29. Kirjassa on minä-kertoja</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-37418483792047059682023-05-28T23:54:00.002+03:002023-05-28T23:55:13.059+03:00Rosa Liksom: Everstinna<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1hlgqdK2qBCRCXrHKMiTGecGY-J7icxLF7PtDR5mjL5G_54PphP1eD0wQRZlwC4gan7GPFSA5lHynoSzWRgndIOus8pHeIJ2UDU6QLqt5cROYHH52DpKBiJXEXmR34DgRnoxwuLEitxSkissDDNcaEAVSktKq1c0qZbaTxAqbvCc5A3WoV7dTcKNNzA/s320/20230508_215551.jpg" width="240" /></div><br /> </div><div style="text-align: center;">Rosa Liksom: Everstinna</div><div style="text-align: center;">Like, 2017</div><div style="text-align: center;">194 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 29.3.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pakkasen hiipiessä öiseen hirsipirttiin vanha nainen muistelee elämäänsä ja etenkin kahta suurta rakkautta, sitä joka vei nuorelta tytöltä jalat alta ja oli kaikessa huumaavuudessaan raastava ja sitä joka iski kypsemmällä iällä, kesti ja kukoisti sekä muutti muotoaan vuosien saatossa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Everstinna</i> on melko ohut kirja, mutta siihen mahtuu hirvittävän (ihan kirjaimellisestikin) paljon. Päähenkilön, everstinnan, elämän myötä käsitellään myös Suomen ja laajemminkin Euroopan oloja ja sotia. Everstinna kokee taisteluja henkilökohtaisella tasolla etenkin toisessa avioliitossaan, kansallisella tasolla talvisodassa Neuvostoliiton tykistötulituksen alla ja jopa Euroopan tai ehkä koko maailman tasolla todistaessaan toista maailmansotaa. Everstinna oppii natsismin aatetta jo isältään ja näkee sen aiheuttamia konkreettisia kauheuksia aikuisena Puolan vierailullaan. Everstinnan suhtautuminen natsismiin on hätkähdyttävä, en muista lukeneeni näin myönteistä suhtautumista natsismiin, ainakaan suomalaisen naisen näkökulmasta</div><div style="text-align: left;"><br /><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin.</i></div><div style="text-align: left;"><i><br />En häpeä kumpaakhaan.<br /></i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Everstinna</i> onnistui hämmentämään. Minulla oli aluksi vaikeuksia päästä kirjan imuun, tapahtumien sijoittaminen aikajanalle tuntui vaikealta ja onnistuin myös sekoittamaan alussa pari henkilöä. Pätkissä lukeminen teki hallaa lukukokemukselle enkä ehkä keskittynyt tarinaan tarpeeksi. En ehtinyt osallistua kirjaa käsittelevään lukupiiriin, mutta onneksi pääsin vaihtamaan yhden lukupiiriläisen kanssa ajatuksia kirjasta ja sain kipinän aloittaa kirjan alusta. Tällä kerralla keskityin tarinaan pitempiä pätkiä kerrallaan ja se kannatti. Everstinnan tarina alkoi avautua aivan eri tavalla, aikajana ja henkilöt selkeytyivät ja pystyin keskittymään Liksomin taitavaan kielenkäyttöön ja kuvaukseen. </div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Everstinna</i> on elinvoimainen, se tunkee iholle ja uppoaa sen alle. Everstinnan tarina on rankka, mutta ei retosteleva, runsas, mutta silti pelkistetty. Meän kieli tuo tarinaan oman lisämausteensa ja everstinnaan henkilönä ihan oman ulottuvuutensa. Sanat ja kieli luovat voimaa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tarinan everstinnan taustalta löytyy todellinen henkilö, Annikki Kariniemi, joka oli ensimmäisiä suomalaisia naiseräkirjailijoita. Vaikka Liksomin everstinnan ja Kariniemen tarinoista löytyy yhtymäkohtia ei <i>Everstinna</i> kuitenkaan ole elämäkerta vaan romaani. En ole lukenut Kariniemen teoksia, mutta kiinnostukseni heräsi. Annikki Kariniemelle on pystytetty patsas Aavasaksan jylhiin maisemiin, kävin katsomassa sitä viime syksynä ja Kariniemen nimi jäi tuolloin mieleeni.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhojhiz6UU58eHQkjqG3kVaj3mcF9eS2iQm7C0Eiyla57oi8GZGB501JBUo5GsjgXjZr3C80B5H0ipOIc2wwta_TpXF269hW41zN1cMy_7CPaBNT8mZKoNkPqOCk2_arZMWvjpX2JzlrEz8dtUGTTy9NcHLG-EI2fyFCjcNdHciITPho0zGKurw57p_eg/s320/20230528_232455.jpg" width="240" /></div><br /><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (lause, joka on kuin hyvästit talvelle):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Palavan koivupuun pauhu nousee savupiippua pitkin ja tiivistyy valkoiseksi paadeksi pakkastaivaalle.</i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 15. Kirja, jossa on kielletty romanssi</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-90738509041160249542023-04-30T18:32:00.001+03:002023-04-30T18:32:23.747+03:00Stephen King: Satumaa<div style="text-align: center;"> <img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhW7iTsN1nSauMNNAEy8wzrI9FGoO6aJ__c0eMMfUDWtSkxD54VBDLV5kuDwUAcEt7sry6msWU0xxxFWT5NQTz3C8evEfomc4jXSod7_IFXc9FsGX8Cz4bSS6qvNpR0fcRfL13vL2jNvv7voN1MKchclsRYNUEWVmPpWs8s3iu6k--FoPdd_LtLOswwQ/s320/20230423_131002.jpg" width="240" /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Stephen King: Satumaa</div><div style="text-align: center;">Tammi, 2023</div><div style="text-align: center;">656 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: ilkka Rekiaro</div><div style="text-align: center;">(Fairy Tale, 2022)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 9.3.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: oma ostos</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Maaliskuisella hiihtolomalla oli kovista aamupakkasista huolimatta päivällä niin aurinkoista ja lämmintä, että ulkona tarkeni lukea. Satumaista (sic)! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Olipa kerran <span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 14.85px;">– </span>niin kuin saduissa sanotaan <span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 14.85px;">–</span> teinipoika Charlie Reade, joka asui kahdestaan isänsä kanssa äidin kuoltua. Eräänä päivänä Charlie tutustuu lähistöllä itsekseen asuvaan ikämieheen Howard Bowditchiin ja hänen niin ikään iäkkääseen koiraan Radariin. Kolmikko ystävystyy ja kun Howard kuolee hän jättää Charlielle kaiken, myös c-kasetin, joka johdattaa Charlien pihan laidalla sijaitsevaan lukittuun liiteriin ja liiterissä olevaan kaivoon, josta pääsee toiseen maailmaan, Empisiin, maailmaan jossa leviää kirous ja jota hallitsee julma Parventappaja, maailmaan joka Charlien on pelastettava ennen kuin kirous leviää muihin maailmoihin. Samalla Charlien on suojeltava Empisiä meidän maailmaltamme.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Osaatko kuvitella mitä tapahtuisi, jos tulisi julki, että meidän ulottuvillamme on toinen maailma? Jonne pääsee niinkin helposti kuin laskeutumalla 185 kiviaskelmaa ja kävelemällä käytävää, joka ei ole juuri puoltatoista kilometriä pitempi? Jos vallanpitäjät tajuaisivat, että ovat löytäneet uuden maailman, jota riistää, nyt kun tämän maailman luonnonvarat on kulutettu lähes loppuun. Pelkäisivätkö he Parventappajaa tai herättäisivätkö he siellä asuvan kamalan jumalan pitkästä unestaan? Kykenisivätkö he ymmärtämään, millaiset järkyttävät seuraukset olisi sillä jos...</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><i>Satumaassa</i> on satumainen rakenne. Tarinan sankarin ja prinssin, siis Charlien täytyy ratkaista ongelma tai ongelmien ketju, päästyään maailmojen kaivon kautta toiseen maailmaan Charlie kohtaa kuninkaallisia, satuolentoja ja oudosti käyttäytyviä tai puhuvia eläimiä ja Charlieta ohjataan talolta toiselle viestien ja ohjeiden kera kuin saduissa konsanaan. <i>Satumaassa </i>monet asiat toistuvat pareittain, on kaksi maailmaa, jossa molemmissa on kuin hieman vääristyneinä peilikuvina kaivot, ilkimykset, hyväntekijät jne. Lisäksi tarinassa on paljon tarinapareja, viittauksia ja yhtymäkohtia paitsi vanhoihin satuihin kuten <i>Tittelintuureen</i>, <i>Hanhityttöön</i> tai <i>Kolmeen pieneen porsaaseen</i> myös Kingin omiin tarinoihin, Charliessa on kaikuja <i>Talismaanin</i> Jack Sawyeristä, Empisin unikot veivät ajatukset <i>Liseyn tarinan </i>lupiineihin ja Syvän-Maleenin vanginvartija Pursey/Percival toi mieleen <i>Kuoleman käytävän</i> Percy Wetmoren. Osa viittauksista meni minulla varmasti ohi, mutta viittaukset Kingin <i>Musta torni </i>-sarjaan saivat minut hymyilemään, aivan kuin olisin törmännyt vanhoihin tuttuihin.</div><div><br /></div><div>Vaikka <i>Satumaa</i> on maailman (maailmojen) pelastustarina on myös ystävyydellä valtavan suuri rooli kirjassa. Nuoren urheilullisen ja sosiaalisen Charlien ja käytännössä erakkona elävän iäkkään herra Bowditchin ystävyys on kuvattu taitavasti. Alussa he molemmat omalla tavallaan hyötyvät toistensa auttamisesta, mutta huomaavat myös viihtyvänsä toistensa seurassa. He tekevät toisistaan tarkkoja havaintoja, oppivat toisiltaan ja kunnioittavat toisiaan. Myös Charlie ja Radar-koira ovat upea parivaljakko, millaista uhrautumista ja uskollisuutta he osoittavat toisiaan kohtaan!</div><div><br /></div><div>King pohjustaa tarinaa huolella ennen kuin saattelee lukijan Empisiin. Joku saattaa ärsyyntyä Kingin perusteellisesta ja hetkittäin hitaasta kerronnasta, mutta minä pidän näistä tempon vaihteluista, etenkin kun tarinassa on vastapainoksi myös vauhtia. Alun lisäksi myös juonen keskivaiheilla Syvän-Maleenin tyrmässä on hitaampi suvantokohta, jossa aika ikään kuin venyy ja hidastuu paitsi Charliella myös lukijalla. Hidastaminen istuu tarinaan ja toimii tehokeinona.</div><div><br /></div><div>Olin valmis hyppäämään <i>Satumaahan</i> silmät kiinni ja pää edellä. King voi viedä todella syviin vesiin ja tummiin maailmoihin, mutta luotan siihen, että hän kuljettaa mukanaan ja nostaa pintaan. Niin kävi tälläkin kertaa. <i>Satumaassa</i> on vanhojen King-romaanien tunnelmaa, kauhun kuninkaan kynä ei todellakaan ole tylsynyt.</div><div><br /></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Tässä on yksi asia, jonka Empisissä opin: synkkinä aikoina hyvät ihmiset loistavat kirkkaimmin.</i></div><div style="text-align: left;"></div></blockquote><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 14. Fantasia tai dystopia</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 5. Kirjassa ollaan maan alla</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-6540442120407527682023-04-11T18:53:00.004+03:002023-04-11T18:53:58.109+03:00Steinunn Sigurðardóttir: Heiða - lammaspaimen maailman laidalta<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqpL_30EQlfh7h8SInKt_G_UAqN0e_kwadpGG6I7JB-wtvwjASozJs_GbT8dDXl612EJBj1t2PhAGYspWB2xrf5dVu4nDRoArbGSyEetmRaObhp8r4GiBWZ9cGBlqAn-OZApxlC2_Xd_qegCpDYwCajctYRFf8FFL5d4NAnTdX3R7SoFRTXF0g_DYKQg/s320/20230330_211717.jpg" width="240" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Steinunn Sigur<span style="text-align: start;">ð</span>ardóttir:</div><div style="text-align: center;">Hei<span style="text-align: start;">ð</span>a - lammaspaimen maailman laidalta</div><div style="text-align: center;">Like, 2020</div><div style="text-align: center;">294 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Maarit Kalliokoski</div><div style="text-align: center;">(Hei<span style="text-align: left;">ð</span>a - fjalldalabóndinn, 2016)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 9.2.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div>Heiða Āsgeirsdóttir jättää New Yorkin ja mallimaailman taakseen, palaa kotimaahansa Islantiin, opiskelee maatalousoppilaitoksessa ja ottaa 23-vuotiaana vastuulleen sukutilan ja noin viisisataapäisen lammaskatraan. Heiða saa Ljótarstaðirin maatilan kehittämisen, maanviljelyn ja lampaiden hoidon lisäksi muuta ajateltavaa kun Suðurorkan energiayhtiö kaavailee valjastavansa ison osan Skaftártungan aluetta ja samalla myös Heiðan viljelys- ja laidunmaita vesivoimalan alle. Islantilainen maaseutu, elämäntapa ja luonto ovat vaarassa ja Heiðan on pakko nousta vastustamaan hanketta, vaikka se tarkoittaisi lukemattomia työtunteja, hyppäämistä politiikkaan ja asettumista ehdolle vaaleissa Etelä-Islannin vaalipiirissä.<div style="text-align: left;"><br /></div>Kirja on luokiteltu elämäkerraksi/muistelmaksi, mutta se on hyvin päiväkirjamainen ja kuin Heiðan itsensä kirjoittama. Kirjan kirjoittaja Steinunn Sigurðardóttir mainitseekin alkusanoissa halunneensa tuoda kirjaan Heiðan äänen. Kirja on jaettu vuodenaikoihin ja luvut ovat lyhyitä, tämä rakenne vielä korostaa päiväkirjamaisuutta. Vuodenaikarakenteesta huolimatta tapahtumat eivät etene aikajärjestyksessä, kerronnassa hypähdetään välillä muistelemaan vanhoja tapahtumia ja asioita. <div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>a on kiinnostava ja moniulotteinen persoona sekä </span><span style="text-align: center;">hieno roolimalli tytöille ja naisille</span><span style="text-align: center;">. Hän on kuin islantilaiseen maisemaan istutettu uuden ajan Disney-prinsessa, näyttävä, itsenäinen ja rohkea oman tiensä kulkija. </span><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>a</span><span style="text-align: center;"> tutkii, perehtyy ja yrittää, hän osaa ottaa apua vastaan ja myös auttaa muita, hän ei kumartele turhia vaan ottaa paikkansa niin maatilalla kuin politiikassa. </span><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>a on tottunut tekemään myös raskaimmat ja likaisimmat työt, kiitos isän, joka</span><span style="text-align: center;"> otti tyttärensä pienestä pitäen mukaan maatilan töihin</span><span style="text-align: center;">. </span><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>a ei ymmärrä jaottelua </span><span style="text-align: center;">miesten ja naisten töihin, on vain töitä, ja niitä </span><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>a tekee riuskasti, luontoa kunnioittaen, usein yhdessä koiransa Fífillin ja muiden eläinten kanssa.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"></span></div><blockquote><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><i>Sehän tiedetään, että tällä tilalla ei koskaan voi tehdä mitään ilman että joku eläimistä yrittää osallistua. Koira, kissa tai kilipukki.</i></span></div></blockquote><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><i></i></span></div><div style="text-align: left;"><br /></div></span></div><div style="text-align: left;">Hämmästelin <span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>an tarinaa lukiessani kuinka monessa hän on ehtinyt olla mukana melko nuoresta iästään ja koulutustaustastaan huolimatta. Kirjassa mainitaan </span><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>an käyneen Klaustrin sisäoppilaitoksen ja Hvanneyrin maatalouskoulun, uran osalta kirjasta selviää </span><span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>an </span><span style="text-align: center;">työskennelleen kotitilan lisäksi hevosten kouluttajana, teurastamolla, mallina, liikunnan opettajana ja luokanvalvojana, lampaiden ultraäänitutkimusten tekijänä, keritsijänä sekä poliisina Itä-Islannissa muutaman</span><span style="text-align: center;"> vuoden ajan. </span>Islannin opiskelu- ja työkulttuuri on minulle vieras, mutta ihmettelin hieman poliisina työskentelyä ilman koulutusta, <span style="text-align: center;">Hei</span><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">ð</span>a nimittäin kertoo kirjassa, että hän ei mennyt poliisikouluun isänsä sairastumisen vuoksi. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">Vajaassa kolmessasadassa sivussa ehditään kuvata </span><span>Hei</span><span><span style="text-align: left;">ð</span>an elämää, mutta kuvauksessa ei mennä kovin syvälle. Olisin kaivannut enemmän Islannin luonnon ja miljöön kuvausta sekä lammastilan arkea, ne olivat kirjan parasta ja kiinnostavinta antia. Myös kuvaliite olisi toiminut kirjassa hyvin. Nyt kirja jäi kovin pintapuoliseksi ja </span><span style="text-align: left;">tuntui hetkittäin Hei</span><span style="text-align: left;">ð</span><span style="text-align: left;">an vaalimainokselta ja puheelta vesivoimaa vastaan. Oli kuitenkin kiinnostavaa lukea tästä runoilevasta, laulavasta ja tanssivasta lammastilallisesta. En juurikaan ihastunut </span></span>Heiðan runoihin, joita kirjasta löytyy muutamia, mutta hänen sanoissaan on silti voimaa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Me ihmiset olemme kuolevaisia, mutta maa jatkaa elämäänsä. Tulee uusia ihmisiä, uusia lampaita, uusia lintuja ja niin edelleen, mutta maa jokineen ja järvineen, kasveineen ja karuine erämaineen pysyy, muuttuu joiltain osin vuosisatojen vaihtuessa, mutta pysyy.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></div>Juuri näin ♥<div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 14.85px;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 14.85px;"><br /></span></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i style="text-align: center;"><blockquote style="text-align: left;">Minä en omista maata. Maa omistaa minut. Kun maa omistaa minut, minulla on suuri vastuu.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><i style="text-align: center;"><br /></i></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 16. Kirjaa käsitellään jossakin lukupiirissä</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-63650613115425409832023-03-28T00:04:00.000+03:002023-03-28T00:04:06.884+03:00Charlotte McConaghy: Täällä oli susia<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwwMdUVTXeGbtrtp6IAayak97nKLyB1WMpgqBH83SDsfojlT09zjLq-_qwj3WNhJXqgl0vttJPWHaMuAaqZ7LQXjj4IzY9IaBXyRAB-MepyaUJiCQwO34dpQUcl5mFIoP_cULOHpIV0Cpcs4lcpSk1MpvaUOudh4f004VSU-jwONcjZAGalQDxcCdozQ/s320/20230326_160659.jpg" width="240" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div> </div><div style="text-align: center;">Charlotte McConaghy: Täällä oli susia</div><div style="text-align: center;">WSOY, 2022</div><div style="text-align: center;">358 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut Saara Pääkkönen</div><div style="text-align: center;">(Once There Were Wolves, 2021)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 21.1.2023</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Inti Flynnin johtama kolmen biologin ja yhden eläinlääkärin tutkimusryhmä vapauttaa neljätoista sutta Skotlannin Cairngormsin kansallispuiston alueelle, jossa susia on ollut satoja vuosia sitten ennen kuin ne metsästettiin sukupuuttoon. Ryhmän tavoitteena on luonnon villiinnyttäminen susien avulla, susien on tarkoitus pitää kasvinsyöjäkannat maltillisena, tasapainottaa ekosysteemiä ja pitkällä aikavälillä edesauttaa ilmastonmuutoksen hidastumista. Susiprojekti herättää paikallisissa lähinnä suurta vastustusta, kyläläiset pelkäävät lastensa ja karjansa puolesta, heidän mielestään sudet uhkaavat koko ylämaalaista karjankasvatuskulttuuria. Päivien kuluessa sudet rohkaistuvat tutkimaan uutta aluettaan ja muodostamaan omia reviirejään mikä osaltaan ilahduttaa, mutta myös lisää Intin huolta. Intin ajatukset pyörivät myös mökissä pysyttelevässä henkisesti pahoinvoivassa kaksoissisaressa Aggiessä. Myös Intin ja Aggien olisi sopeuduttava uuteen paikkaan ja jätettävä mennyt taakse. Sitten koittaa ensimmäinen yhteenotto. Pystyykö edes poliisipäällikkö Duncan MacTavish ylläpitämään rauhan kylässä vai repeääkö susiviha täyteen raivoon? </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Kun me olimme kahdeksan vanhat, isä viilsi minut auki kurkusta vatsanpohjaan.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;">Näin alkaa Charlotte McConaghyn <i>Täällä oli susia</i>. Ensimmäinen lause hätkähdyttää rajuudellaan ja koukuttaa välittömästi. Ei, kyseessä ei ole murhaajaisä vaan kirjan päähenkilö Inti Flynnillä on erikoinen kosketuksentajuun liittyvä neurologinen ominaisuus, peilikosketussynestesia, jossa Intin aivot toistavat hänen näkemänsä elävien olentojen kokemat tuntoaistimukset, yksinkertaistettuna hän tuntee mitä muut tuntevat. Jos Inti näkee jonkun viiltävän sormeensa Intin sormeen sattuu, jos Inti näkee parin suutelevan Inti kokee suudelman itse. Kirous ja siunaus, riippuen hetkestä. Inti on joutunut koko ikänsä opettelemaan suojamuurin kasvattamista pystyäkseen pitämään itsensä ja muiden tuntemukset erillään, mutta kaikelta ei voi suojautua. Peilikosketussynestesia tekee Intistä äärettömän kiinnostavan hahmon.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Peilikosketussynestesian avulla sudet, nuo pelottavat, arvaamattomat ja villit eläimet tulevat todella lähelle lukijaa. Intin silmin -kaikin aistein!- susien seuraaminen ja havainnointi on kuin olisin yhtä aikaa susi ja niiden tarkkailija. Tässä kirjassa sudet ovat susia, niissä ei ole mitään yliluonnollista (toisin kuin toisessa tammikuussa eli ns. susiteemakuussa lukemassani Elina Rouhiaisen <a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2023/03/elina-rouhiainen-kesyton.html" target="_blank"><i>Kesytön</i>-kirjassa</a>), ei mitään inhimillistettyä, ne ovat puhtaasti eläimiä ja hyvä niin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Myös Intin ja hänen kaksoissisarensa Aggien lähes symbioottinen suhde on kuvattu kiinnostavasti, he ovat kuin yksi elävä, hengittävä, toisiaan tukeva ja lukeva kokonaisuus. Heidän yhteistä menneisyyttään kuvataan susiprojektin rinnalla ja nämä kaksi tarinalinjaa yhdistyvät lopussa. McConaghyn kuvaus on todella moniulotteista ja elävää. <i>Täällä oli susia </i>on vakuuttava ja vaikuttava tarina, vaikka lopussa hieman koetellaan uskottavuuden rajoja.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa kaksi tunneskaalan ääripäätä,</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">viha:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote> Lakkaan olemasta nainen, ihminen, eläin, tai mitä olinkaan. Minä olen ihoon verhoutunut raivo.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">ja rakkaus:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i>Tyttö avaa silmänsä.</i></div><div style="text-align: left;"><i> Ja katsoo minua.</i></div><div style="text-align: left;"><i> Minä puolitun ja kaksinkertaistun yhtä aikaa.</i></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 24. Kirjan nimi on lause</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin (hieman löyhästi tulkittuna)</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-91457591565367542482023-03-12T23:55:00.000+02:002023-03-12T23:55:26.615+02:00Elina Rouhiainen: Kesytön<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRSsog10RzYL3V3B4KPl6BQc5tRKemlRWP4t4AU4Zvg6aoiDvFbyQem7elAyk03ksxu_I8VpAgqzxiCz5sn-WPkqZNma11M76P-Ld6PzoJVcMP6gQmuVYH2uDFRVL15TGcsyuNkjAigXLnfBg33pJvcSdRqMDpPUqDpmbMX7JQydgFfiH-qHpwG260tg/s4096/20230305_125241.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRSsog10RzYL3V3B4KPl6BQc5tRKemlRWP4t4AU4Zvg6aoiDvFbyQem7elAyk03ksxu_I8VpAgqzxiCz5sn-WPkqZNma11M76P-Ld6PzoJVcMP6gQmuVYH2uDFRVL15TGcsyuNkjAigXLnfBg33pJvcSdRqMDpPUqDpmbMX7JQydgFfiH-qHpwG260tg/s320/20230305_125241.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Elina Rouhiainen: Kesytön</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">(Susiraja #1)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tammi, 2013 (2012)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">426 sivua</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Luettu: 8.1.2023</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Raisa Ojan äiti kuolee ja Raisa muuttaa Helsingistä Kajaanin itäpuolelle Hukkavaaraan enonsa luokse. Suurkaupunki vaihtuu pikkukylään, josta Raisa ei tunne ketään, ei edes enoaan. Miksi äiti jätti nuorena Hukkavaaran ja perheensä ja miksi Raisa tutustuu enoonsa Jaskaan vasta nyt? Entä miksi susi, jonka Raisa näkee heti ensimmäisenä iltana lähimetsässä, tulee niin lähelle asutusta ja käyttäytyy muutenkin oudosti? Hukkavaarassa tuntuu olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta Raisa aikoo selvittää mistä kaikessa on kyse. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>Kesytön </i>aloittaa Rouhiaisen <i>Susiraja</i>-sarjan, jossa tutustutaan lukiolaiseen taidetta harrastavaan Raisaan, Hukkavaarassa asuvaan tiiviiseen ihmissusiyhteisöön ja etenkin sen laumanjohtajan poikaan Mikaeliin sekä omaa tietään kulkevaan muodista kiinnostuneeseen Nikoon.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vaikka tarina on aika tyypillinen ja perinteinen genrensä (paranormaalin romantiikan) edustaja vie <i>Kesytön</i> mukanaan ja tyydyttää loistavasti viihdenälkäni, onhan lukutoukan sydämessäni oma erityinen paikkansa ihmissusille ja vampyyreille. Ihmissusia tässä tarinassa riittää kokonaisen lauman verran, mutta on mukana myös yksi varsin mielenkiintoinen vampyyri, johon toivottavasti palataan vielä myöhemmissä osissa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Rouhiainen kirjoittaa konstailematonta, vetävää ja nopealukuista tekstiä. Juoni etenee muuten sujuvasti, mutta Raisan epäily äitinsä suhteen tuntuu heräävän ilman erityisempää pohjustusta ja Mikaelin käytös erään tatuointiin liittyvän kohtauksen yhteydessä sekä tunnelma muuttuvat yhtäkkiä täysin toisenlaiseksi, näihin jäin kaipaamaan selitystä, mutta jospa nämä selviävät myöhemmin. Hukkavaara vaikuttaa kiinnostavalta paikalta, mutta siitä samoin kuin tarinan henkilöistä saa vasta pintaraapaisun, mutta juuri sopivasti sellaisen, että kirjan luettua on koukussa. Seuraava osa odottaa jo lukupinossa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i></i><blockquote><i>"</i>(...) <i>Se, mikä sinä olet, ei ole läheskään niin tärkeää kuin se, kuka sinä olet. Muista se, Raisa. Sinun ei tarvitse muuttua."</i></blockquote><i></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2023: 19. Kirjassa on tunturi tai vaara</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2023: 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-80644152715378441192023-03-02T19:39:00.002+02:002023-03-02T19:39:32.626+02:00Kirjavuosi 2022<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGlUpO66_2tCXlwmhKho910hoErd1x9aal6Eei6JGcCbEpth_DPxeRM9CWookkiRsZ40eG-30Tb_yOvnbTiW-9Lbok094BN6PwHcnmlZqED6WnwqpAqM92A0FY3xkwWYoUZfVq36xbQSSUHdZtbcZ0IsoyvbbIH4BnzH0ir4PTBdu4i4db8ndLEFUX7A/s320/20230219_121311.jpg" width="240" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vuoden 2022 kirjavuosikooste odotteli todella kauan vuoden viimeisten luettujen postauksia. Mietin jo kannattaako koko koostetta enää tässä vaiheessa uutta vuotta edes kirjoittaa, mutta olen tapojeni orja, kooste on tehtävä ennen uuden vuoden luettuihin siirtymistä. Tässä siis vuoden 2022 luetut yhteen niputettuna ja tilastoituna.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><ul style="text-align: left;"><li>Luin vain 21 kirjaa, mikä on vähemmän kuin aikoihin. </li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Vuodelta 2022 on vielä kesken kolme kirjaa, yksi painettu kirja, yksi äänikirja ja yksi e-kirja. Itse asiassa nuo kaksi jälkimmäistä ovat ne samat kuin edellisessä kirjakoosteessa, voi apua...</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Goodreadsin mukaan luin 9025 sivua.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Luetuista ulkomaisia oli 10 ja kotimaisia 11, aika tasaista.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Kirjailijoiden sukupuolijakauman merkkaaminen mietityttää, onko sillä jotain väliä? Joka tapauksessa laskin, että lukemistani naisten kirjoittamia oli 12, miesten kirjoittamia 9.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Luetuista faktaa oli 4, fiktiota 15 ja autofiktiota 2. Tähän joukkoon mahtui romaaneja, matkakuvauksia, novellikoelma, sarjakuvapäiväkirja, runokokoelma ja teos jossa yhdistyy omaelämäkerta ja rikostietokirja.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Luin kaikki kirjat suomeksi.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Luetuista kirjastosta lainattuja oli 13, lahjana saatuja 4 ja itse ostettuja 4.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Vanhin lukemani kirja, Teuvo Pakkalan <i>Lapsia</i> on julkaistu alunperin vuonna 1895 (samassa teoksessa oli myös Pakkalan <i>Pikku ihmisiä</i> vuodelta 1913). Tuoreimmat lukukokemukset tarjosi Stephen King, sekä <i>Billy Summers </i>että <i>Myöhemmin </i>on julkaistu suomennoksina vuonna 2022. </li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Luin ensimmäistä kertaa Pirkko Arstilan, Eeva Klingbergin, Paolo Giordanon, Jenny Offillin, Aino Huilajan, Jenny Colganin, Jukka Itkosen, Kate Atkinsonin, Anni Kytömäen, Teuvo Pakkalan, Benedict Wellsin ja Michelle McNamaran teoksia.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Palasin uudelleen Milla Paloniemen, Kalle Päätalon, Stephen Kingin, Matti Rämön, J. R. Wardin, Terhi Tarkiaisen ja J. K. Rowlingin kirjojen pariin.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Vuoden 2022 Pohjoisen lukuhaasteeseen luin 11 kirjaa 25:stä. Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeseen luin 21 kirjaa 50:stä. Kirjallinen maailmanvalloitus ja TBR100-listan lukeminen eivät edenneet lainkaan. Sekä 24 tunnin lukumaraton että marraskuun lukuhaaste (vähintään 30 sivua päivässä) jäivät välistä, mikä osaltaan vähensi vuoden lukusaldoani. </li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Osallistuin vuoden 2022 aikana kahdeksan kertaa lukupiiriin. Lukupiirin myötä pääsen paitsi lukemaan sellaisia kirjoja joihin ei välttämättä tulisi muuten tartuttua, mutta myös keskustelemaan lukemastani kirjasta. Parhautta! </li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Kävimme kesälomalla Tampereella ja suuntasimme ltakävelyllä Messukylän hautausmaalle, Kalle ja Leena Päätalon haudalle. Tunnelma haudan äärellä oli samaan aikaa harras, hämmentävä ja hieno.</li></ul><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4096" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiieUV1yK_FrHKW5Lxe4yn-uKhO0VlgxWab6JcUhSYUEz3ymanIokQ8uYeB98SRR0Mff1JIswl1aSqPipcmItA3NnhmXDnyNxzwTBP3T5VoTsVw6QAG-gkvcsBb8-NbI3dSryVMMc6L3fpZc7EiS3kXD63l9DPUH1NfmRv1eIX3uxhW5gkgK0JejuLffw/s320/20230226_123626.jpg" width="320" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><ul><li>Kävin myös Muusajuhlilla kuuntelemassa Anni Kytömäkeä. Oli mielenkiintoista kuulla niin hänen kirjailijan työstään kuin metsien suojelustaan.</li></ul><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3940" data-original-width="3038" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8VhWoILVcj3DAy1feY9X79XOTcQooCPXsnfIntaJGv7ibZZ0Lfqo2EgelB8lPtFat5P4OA5ziryYFLWh9_9sZn2PxBzQAogkxzPzuHjFnIhHOmhWjLImktxcz7AnE5lsoJxNz1zWl71Bq4P7KytG87HbTNbjdlPtvqpBZHA9VXuMUnrCgiLz-8ol8bw/s320/20230302_192652.jpg" width="247" /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><ul><li>Tässä yhteydessä on mainittava myös kirjastomme omatoimiasiointi. Kirjastoon pääsy helpottui kun kirjastoon pääsee varsinaisen aukioloajan ulkopuolella iltaisin ja viikonloppuisin. Mahtavaa! </li></ul></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Entä miltä näyttää vuoden 2022 luettujen top 5 -lista? Parhaimman kirjan kisa käytiin Stephen Kingin ja Anni Kytömäen kirjojen välillä. Koska minun valtakunnassani (blogissani) ei tässä kisassa jaettua ykkössijaa tunneta on pakko sanoa vain toinen, tällä hetkellä (ja antamieni Goodreads-tähtien mukaan) voiton vie ikisuosikkini Stephen Kingin <i>Billy Summers</i>, tarina erilaisesta palkkamurhaajasta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2022/04/stephen-king-billy-summers.html" target="_blank"><img alt="" data-original-height="320" data-original-width="240" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-hcHCGVVpOBjR8ELKUbImAbgPTKxVqIgxBsAunB3coxzjwF5KsEJEA0wEd6qBoZJPcdbZU1a_njhFbpZaFfKERHfP9ui_O_Ujsyat9NrhUv23tFk2A1OU0TVfWVqWIUGTlpOf-ZjvE-6xP4yqkQA-Pbcyo21ibUQayohNXDTqEaE4nrDgXOqM_mrjbA" width="180" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">2.-5. sijoille ylsivät seuraavat kirjat, kuvia klikkaamalla pääsee kyseisen kirjan arvioon:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2023/01/anni-kytomaki-kultarinta.html" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="240" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsX2CImvBOqAXTQeJbwpBTfNEfkZtIjaa_DWbdSfs94hfcDJ8bJV7z7SaQVDAs1E63mZooS60HDzhdhaYDA2FVocpqad4j8r5n2DPzuirOw59luLYKqjnM_ByYrTuaHSgQ2234znzfmnC67iZESDQ82uk7jR4iEBVuyvAgllP4fP3Hf2qyuGtY1kZlOQ/w150-h200/20230101_180058.jpg" width="150" /></a><a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2022/04/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="240" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdUBV_xIXT-Wg3kJ50maplL8ZuWkeaIR9RzarbbjdRjpe183x0noytbZdn6naZM6GB5x0j9eM3UTAukoHU_b7SXM8kTOvng2pWSke0KjHHRRZYHiDeo6aPsmhejEJ4f5H-awYce8ytfDUVVTWvzShhvuNodsWpf2Hdt_XN8eb8YUrnlCerIzj4l3j1NA/w150-h200/20220414_125128.jpg" width="150" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2022/03/kalle-paatalo-epatietoisuuden-talvi.html" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="240" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJJWTp8qp6jXu8kNUuR-j2zrYPe9tUzo_gcb-lcE6zGIo6kw-hOuTm5rUoO7keKNhsBrbe7Ynkbg5VFIV9cxiKGCb5DLEyK9Gr7_ozNoTaBNDyyP8KjRk4XkOwgf1UUs_ZtzRmcBsKawSm9CwJBylWZl_fs6p3nnn6lrO-4VGQGYcxJkF3A1spg-OKZA/w150-h200/20220313_165744.jpg" width="150" /></a> <a href="https://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.com/2022/12/j-k-rowling-harry-potter-ja-feeniksin.html" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="240" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVXyCXYqiLLm42EFE1CPoSL2WqY1O_2uYei2NulWbqmsHIadRT6Q_PJWIXGqEH24gq4sAyvZXYsXioar5TrA1Y3tHYHQdVyIeNoMzDjV-jpULAKH3hSlcGVV0wkXdeuuTAQpr1_OMWAiDiosGaz5dv3GzEeMFx4H9nLlv31cfsyInc5_pNN2wZlExAig/w150-h200/20221114_175107.jpg" width="150" /></a><br /><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Nyt voin siirtyä vuoden 2023 luettujen pariin, muutama kirja odottaakin jo postausta. Näin maaliskuun alkumetreillä tuntuu hassulta toivottaa hyvää alkanutta vuotta, joten toivotan ihanaa ja aurinkoista kevättä!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div></div></div></div></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-22163133594487626162023-02-13T21:12:00.007+02:002023-03-31T14:17:27.950+03:00Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen - Tositarina yhden naisen pakkomielteestä jäljittää Golden State Killer<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX1SSWzooI4a2jbqmAzSGoyevTtI4ISzYQ8iO_xBAEuvMt_6HEPNe2_-9zT6aD4UieNzf7m3U30eSMZzqPn3OO-KQY8TJ-bnuMLSeBUf0wP6YbMRg3xAuJJJBLcjh_XSgHmCis47HmzGX6MLzKWbdxckMuYZtQujOjN2lYxlFNPnyCzZUFPyeMckzj7Q/s320/20230125_221121.jpg" width="240" /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"> </div><div style="text-align: center;">Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen -</div><div style="text-align: center;">Tositarina yhden naisen pakkomielteestä jäljittää Golden State Killer</div><div style="text-align: center;">Atena, 2019</div><div style="text-align: center;">413 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Aura Nurmi</div><div style="text-align: center;">(I'll be Gone in the Dark -</div><div style="text-align: center;">One Woman's Obsessive Search for the Golden State Killer, 2018)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 26.12.2022</div><div style="text-align: center;">Mistä: lahja</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Michelle McNamaran ollessa 14-vuotias heidän naapurustossaan murhattiin nuori nainen eikä tekijää saatu kiinni. Tapaus jäi kummittelemaan McNamaran mieleen ja sai hänet kiinnostumaan selvittämättömistä rikoksista. Internetistä tuli myöhemmin hänelle suuri apu ja työkalu, jolla pystyi tekemään loputtoman määrän hakuja, yhdistämään tietoja ja irtonaisia langanpätkiä, tutkimaan ja selvittämään. Vuonna 2006 McNamara perusti <i>True Crime Diary</i> -blogin, jonka myötä hän pystyi jakamaan kiinnostuksen kohteensa muiden samanhenkisten kanssa, kertomaan vinkkejä ja keskustelemaan eri teorioista. McNamaran suurimmaksi kiinnostuksen kohteeksi nousi Golden State Killer, viisikymmentä seksuaalirikosta ja kymmenen murhaa Kaliforniassa 1970- ja 1980-luvuilla tehnyt rikollinen. Kirja kertoo Golden State Killeristä ja siitä työstä, jota toimittaja, käsikirjoittaja ja kirjailija McNamara teki selvittääkseen Golden State Killerin henkilöllisyyden.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Katoan yön pimeyteen</i> on jäsennelty hyvin. Erityisesti kirjan alussa oleva kartta ja aikajana Golden State Killerin tekemistä rikoksista sekä henkilölistaus helpottavat lukemista ja näihin tulee palattua useampaan kertaan. (Erään uhrin kohdalla mainitaan aikajanassa, että hänen nimensä on muutettu, mutta myöhemmin tämän tapauksen kohdalla tekstissä uhrista kerrotaan eri nimellä. Onko itse tekstiin lipsahtanut uhrin oikea nimi?) Rikoskuvaukset ja McNamaran tutkimukset kulkevat sujuvasti rinnakkain. Kirjan lopussa oleva McNamaran <i>kirje vanhalle miehelle</i> tiivistää kirjan hienosti, siinä on aistittavissa inhoa Golden State Killerin tekemiä rikoksia kohtaan, päättäväisyyttä ja paloa selvittää hänen henkilöllisyytensä, mutta ehkä myös pientä turhautumista siitä, että tutkimukset eivät ole vielä tuottaneet läpimurtoa. Kirje pysäyttää. Jälkisanoista vastaa McNamaran näyttelijä-käsikirjoittajapuoliso Patton Oswalt. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Toimivan rakenteen lisäksi kirja on myös todella vetävästi kirjoitettu. Lukija imaistaan mukaan tarinaan ja on jopa hieman hämmentävää kuinka elävästi ja todentuntuisesti tapahtumia kuvataan molemmista, täysin vastakkaisista näkökulmista, tuntuu kuin tapahtumia seuraisi ensin rikollisen, sitten hänen jahtaajiensa silmin. Kohtaukset ovat lähes elokuvamaisia, kuitenkin kunnioittaen Golden State Killerin uhreja, kaikkea ei ole kuvattu yksityiskohtaisesti. Teoksella on kaksoisrooli tietokirjana ja omaelämäkertana, mutta hetkittäin teksti on kovin väritettyä ja maalailevaa, tuntuu kuin olisi hypännyt lukemaan romaania. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote> Useimmat väkivaltarikolliset murjovat tiensä läpi elämän kuin ihmishahmoiset moukarit, Heidän kätensä ovat jatkuvasti nyrkissä, eivätkä he osaa suunnitella nenäänsä pidemmälle. He jäävät helposti kiinni. He puhuvat liikaa. He palaavat rikospaikalle ja herättävät siellä huomiota kuin auton puskuriin sidotut peltitölkit. Mutta joskus sekaan sattuu poikkeus, harvinainen kuin verikuu. Lumileopardi, joka luikahtaa äänettömästi ohitse.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pakkomielle, joksi McNamaran tekemä työ kirjan nimessäkin mainitaan, kuvaa hyvin McNamaran suhtautumista Golden State Killerin henkilöllisyyden selvittämiseen. Kirjan lukemisen jälkeen olo on hieman surullinen, MacNamara teki valtavasti työtä projektinsa eteen, mutta millä hinnalla? Hän tinki yöunistaan työskennellessään silloin kun hänen miehensä ja tyttärensä nukkuivat, käytti lukemattomia tunteja seuratakseen jälkiä ja vinkkejä, hankki todistusaineistoa, kävi läpi arkistoja ja raportteja, haastatteli rikoksiin ja niiden tutkintaan liittyviä ihmisiä, upposi yhä syvemmälle Golden State Killerin luomaan synkkään maailmaan. Michelle McNamara menehtyi 21.4.2016 kesken kirjaprojektinsa, mutta kirja saatiin valmiiksi McNamaran Golden State Killer -jäljittäjäkollega Paul Haynesin ja journalisti-ystävä Billy Jensenin avustuksella. Kaksi vuotta myöhemmin, 24.4.2018 Golden State Killerin henkilöllisyys selvisi ja Joseph De Angelo pidätettiin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (selvennyksenä, että Golden State Killeriä kutsuttiin aluksi, ennen murhia, Itäiseksi Raiskaajaksi):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Itäinen raiskaaja oli kuin painajaisten pahantahtoinen haamu, outo ilmestys, joka tiesi liikaa: huonejärjestyksen, lasten lukumäärän, työaikataulut.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2022: 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-75351238938972354792023-01-19T21:39:00.003+02:002023-01-19T21:39:54.614+02:00Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen<div style="text-align: center;"> <img border="0" data-original-height="4158" data-original-width="3118" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB8vb9jvBU3xngWaKoLOSTHs81jfjthRY7UmmvdSAPI22ck-Zmz_H7dje3ULBSF0oEokp5CPPMMSKwJ2xdjlJGd8UwaCoeO4JEm60WoCoOkGx233XnUbtms4qWMUB3ni2-Weajb93nMRvFTg_mfL_bKQD7p8dntSoWdCRQ3DiRGFn_XOqOaP6BOJPkdQ/s320/20230115_184149.jpg" width="240" /><br /><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen</div><div style="text-align: center;">Aula & Co, 2021</div><div style="text-align: center;">321 sivua</div><div style="text-align: center;">Suomentanut: Raimo Salminen</div><div style="text-align: center;">(Vom Ende der Einsamkeit, 2016)</div><div style="text-align: center;">Luettu: 1.12.2022</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><br />Jules Moreau herää sairaalasta, jossa hän on ollut moottoripyöräonnettomuuden jäljiltä kaksi päivää koomassa. Hän muistaa hetken ennen onnettomuutta, mutta mitä tapahtui ennen sitä? Jules ei uskalla – tai halua – muistaa vaan muistelee sen sijaan lapsuuttaan, lomia mummin luona Etelä-Ranskassa Berdillacissa, sisaruksiaan, vanhempiensa kuolemaa, opiskelua sisäoppilaitoksessa, tutustumista Alvaan, aikuistumista. Isoja ja pieniä muistoja, kunnes on viimein aika muistaa kaikki, myös ne kipeimmät ja kauneimmat hetket.<div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Julesin, Lizin ja Martyn vanhemmat menehtyvät auto-onnettomuudessa sisarusten ollessa teini-iässä tai sen kynnyksellä ja tuo hetki muuttaa kaiken. Vaikka trauma on sisaruksilla sama he käsittelevät sitä kukin omalla tavallaan. Yksi sulkeutuu itseensä ja yksinäisyyteen, toinen kapinoi ja käyttäytyy holtittomasti, kolmas keskittää kaiken tarmonsa tietokoneisiin. Yhteinen kokemus ei myöskään välttämättä yhdistä ja lähennä osapuolia vaan voi myös syystä tai toisesta erottaa, ainakin väliaikaisesti. Wells kuvaa lapsuuden traumoja sekä niiden kauaskantoisia ja moninaisia vaikutuksia osuvasti ja hienovaraisesti. Tuska, ikävä, muistot ja mitä jos -kysymykset ovat läsnä, mutta tilaa jää myös muulle, ystävyydelle, rakkaudelle, oppimiselle ja oivalluksille. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pidin kovasti Moreaun sisaruksista, heidän muuttuvasta suhteestaan toisiinsa, heidän ystävistään, rohkeasta ja sinnikkäästä Tonista ja omien traumojensa kanssa kamppailevasta Alvasta, vain Elena jäi hieman etäisemmäksi. Pidin myös tarinan rakenteesta, pienten yksityiskohtien toistumisesta, ympyröistä jotka sulkeutuvat. Näitä kehiä ja ympyröitä oli ilahduttava löytää sieltä täältä. Tarina etenee tasaisesti ja sujuvasti, ilman suurempaa tapahtumien dramatisointia, mutta myös ilman tarinan taantumista tylsäksi. Elämä kulkee eteenpäin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Kaikki oli kuin ennen, paitsi ettei mikään enää ollut kuin ennen.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (edellisen lisäksi):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Vain yhdessä voimme voittaa meissä asuvan yksinäisyyden.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pohjoinen lukuhaaste 2022: 17. Kirjan kannessa tai takakannen tekstissä on kello (rannekello pienessä kuvassa)</div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2022: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6770215002082863428.post-10893079664332376102023-01-10T00:03:00.000+02:002023-01-10T00:03:25.257+02:00Teuvo Pakkala: Lapsia & Pikku ihmisiä<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGEuGN5Fvc2aykIGPtDr-m9_9pIRhG-wCNHGNN6mAEC4x5-DJHisA1iRfZelrr53QCsntCEPNdQWDGn-xV_IGHIHWwgzUWa5c-UPUwF7RtFga4_NE-lNlmVXhlRv6aj5FLNdezrVSK3zKaOZorVBHlmAXbzafNFRg_-2sjzLw1MMTQmxRXMc1PRkQfpg/s320/20230108_153742.jpg" width="240" /></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Teuvo Pakkala: Lapsia & Pikku ihmisiä</div><div style="text-align: center;">SKS, 1999 (Lapsia 1895, Pikku ihmisiä 1913)</div><div style="text-align: center;">187 sivua</div><div style="text-align: center;">Luettu: 3.11.2022</div><div style="text-align: center;">Mistä: kirjastosta</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">SKS:n <i>Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita </i>-sarjassa vuonna 1999 julkaistu yhteisnide pitää sisällään kaksi Teuvo Pakkalan novellikokoelmaa, vuonna 1895 julkaistun <i>Lapsia</i> sekä vuonna 1913 julkaistun <i>Pikku ihmisiä.</i> Näiden novellien pääosassa ovat lapset ja maailmaa katsotaan heidän silmin. Lapset leikkivät hautajais- nukke- ja hevosleikkejä, kilpailevat keskenään, laskevat mäkeä, käyttävät mahtisanoja, keräävät jumalmarjoja, esittelevät hienoja asuja, unohtelevat, sairastavat, oppivat, potevat huonoa omatuntoa ja koti-ikävää, kokevat iloja ja suruja.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Novelleista mieleenpainuvin on <i>Veli</i>, joka tuntuu lähentelevän kauhutarinaa. Se kertoo Laura-tytöstä, joka yllättäen kiinnostuu kaupan ikkunassa näkemästään nukesta. Laura nimeää nuken Kirstiksi ja leikki, johon Lauran lisäksi osallistuvat äiti, isä ja kyökkipiika Leena, saa yhä erikoisempia käänteitä. Tässä leikissä toden ja kuvitellun rajat häilyvät ja tunnelma on Kirsti-nuken ja hymyilevän, kuolemaa julistavan Lauran ansiosta kammottava.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Novelleissa esiintyvien lasten äänet ovat uskottavia, Pakkala kuvaa taitavasti lasten tunne- ja ajatusmaailmaa. Vaikka novellit ovat yli satavuotiaita ovat monet niistä edelleen ajankohtaisia niin hyvässä mitä moninaisempien yhteisten leikkien kuin pahassa syrjimisen tai kiusaamisen suhteen. Aika näkyy osassa novelleista, mutta hyvällä tavalla, novellit ovat kuin pieniä aikakapseleita menneisyyden tapoihin, oloihin ja myös kieleen. Pakkalan kielessä on ihastuttavia piirteitä ja sanoja. Esimerkiksi useammassa novellissa toistuva <i>hauska</i>-sana, jota Pakkala käyttää kiinnostavalla tavalla, asiat eivät ole hauskaa vaan hauska, kuten tässä <i>Häiritty joulu-ilo</i> -novellissa:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: left;"><i> Hävetti niin kovasti ja hän oli vihassa itselleen. Tuntui, että kaikki siellä sisällä vain nauravat hänelle. Hän ei mene sisään koko iltana. Olkoot ja nakatkoon lahjansa. Ei heillä kuitenkaan ole niin hauska, kuin olisi ollut!</i></div><div style="text-align: left;"><i> Mutta kun hän oli ja tuumaili jonkun aikaa, niin tuntui hänen lahjansa sittekin </i>(sic) <i>arvokkaammalta kuin muiden, ja että hauska olisi se nakata.</i></div></blockquote><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitaattikunniamaininnan saa (lause, joka on kuin runo):</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>Pieniltä yppylöiltä hyppi hän ja huprahti syvälle pehmään lumeen.</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Helmet-lukuhaaste 2022: 39. Novellikokoelma</div><div style="text-align: left;"><br /></div>Villis / Villasukka kirjahyllyssähttp://www.blogger.com/profile/14451475187214304543noreply@blogger.com0