S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Bazarin e-kirja, 2012
380 sivua
Suomentanut: Laura Beck
(Beford I Go to Sleep, 2008)
Luettu: 17.10.2020
Mistä: Ilmaiskappale
Miltä tuntuisi herätä aamulla tietämättä missä olet ja kuka nukkuu vieressäsi, tai herätä ja huomata, että et olekaan pikku tyttö tai parikymppinen opiskelija vaan 47-vuotias naimisissa oleva nainen? Tämä on Christinen arkea. Joka aamu Christinen täytyy heräämisen jälkeisen järkytyksen jälkeen kasata elämänsä valokuvien ja aviomiehensä Benin tarjoamien muistojen palasista ja joka ikinen yö Christinen muisti nollautuu, päivän tapahtumat ja henkilöt pyyhkiytyvät pois hänen mielestään. Kuka on Christinelle soittava tohtori Nash ja miten hän tietää Christinen kaapissa olevasta päiväkirjasta? Christine on valmis tekemään kaikkensa palauttaakseen muistinsa.
Nyt istun sängyssäni. Odotan aviomiestäni. Katselen valokuvaa lapsuudenkodistani. Se näyttää niin tavalliselta, niin jokapäiväiseltä. Ja niin tutulta.Miten olen päätynyt sieltä tänne? minä mietin. Mitä on tapahtunut? Millainen on minun tarinani?
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Koska minäkertoja Christine ei muista kuluvaa päivää vanhempia asioita hän on täysin muiden kertoman varassa eli hän on sikäli varsin epäluotettava kertoja. Christine on alkanut kirjoittaa päiväkirjaa, jonka avulla hän saa kiinni viime päivien tapahtumista, mutta entä jos häntä ei muistuteta päiväkirjan olemassaolosta? Entä jos väliin jäisikin päiviä ilman merkintöjä, kuinka Christine silloin voisi rakentaa ehjää kuvaa elämästään? Koska Christine joutuu päivittäin myös lukemaan päiväkirjansa palauttaakseen kirjoittamansa asiat mieleensä herää kysymys missä vaiheessa päivän tunnit eivät enää riitä elämiseen vaan pelkästään menneen kertaamiseen?
Koska kyseessä kuitenkin on fiktio, psykologinen trilleri, voisi edellä mainitut mietinnät jättää huomiotta, keskittyä lukemiseen ja odottaa milloin selviää mihin koira on haudattuna. Tarinaan keskittymistä kuitenkin häiritsi Christinelle toistuvasti esitettävät "muistatko...?" -kysymykset, joita ei muistisairaalle pitäisi esittää sekä ristiriitaisuudet ja epäuskottavat yksityiskohdat, joita tuli vastaan matkan varrella. Toki kaikki selviää lopulta, mutta kieltämättä odottaminen kävi hieman puuduttavaksi kun samoja asioita kerrataan, no, päivästä toiseen. En myöskään ollut kovin tyytyväinen loppukohtaukseen, se oli pitkän (pitkän pitkän!) pohjustamisen jälkeen hätäinen. Silti tarina onnistui koukuttamaan enkä missään vaiheessa miettinyt keskeyttämistä.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Kaipaan epätoivoisesti tukevaa maata, jotakin todellista, jotakin joka ei häviä nukkuessani. Haluan ankkuroitua johonkin.
Helmet 2020 -lukuhaaste: 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja
Tämä oli jännittävä. Olen katsonut myös jännitystä tihkuvan elokuvan. Pääosassa oli Nicole Kidman.
VastaaPoistaMai, tämä on helppo kuvitella elokuvaksi, tarina eteni jotenkin elokuvamaisesti. Voisin katsoa jos sattuu tulemaan vastaan.
PoistaHyviä huomioita. Muistelen, että itsekin saatoin miettiä kuinka paljon aikaa kuluu päiväkirjamerkintöjen lukemiseen ja tekemiseen ja mitä siinä sitten ehtii muuta tehdä. Silti kirja vei mennessään.
VastaaPoistaOlen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan: siinä ei ollut päiväkirjaa, vaan muistot oli videoitu. En kyllä muista elokuvasta enkä kirjastakaan enää paljon.
Elegia, tuo aika-asia alkoi rassata koko ajan enemmän, mutta yritin päästä siitä yli kun ajattelin, että ei sitä loputtomiin voi kestää. Kyllä tämän kanssa silti sai ajan mukavasti kulumaan. Elokuvankin voisin katsoa.
Poista