24 heinäkuuta 2018

Kyllikki Villa: Pakomatkalla - Toinen lokikirja



Kyllikki Villa: Pakomatkalla - Toinen lokikirja
Like, 2007
187 sivua
Luettu: 9.7.2018 (#5 lukumaratonilla)
Mistä: kirjastosta


Pidin kovasti Villan Vanhan rouvan lokikirjasta äänikirjana ja halusin palata uudelleen hänen matkojensa pariin, tällä kertaa perinteisen kirjan muodossa.

"Pakoja nuo sinun matkasi", sanoi kerran eräs ystäväni. Niinpä kyllä, mutta biologina hänen täytyi tietää, että pako on usein viisas reaktio.

Näillä alkusanoilla Villa aloittaa kirjansa. Ennen varsinaista matkapäiväkirjaosuutta Villa kertoo matkansa taustoista, siitä kuinka hän 1990-luvun alussa koki yksinäisyyttä ystävien loitottua hänestä ja siitä kuinka hän eläkeiän saavuttaneena halusi edelleen jatkaa työskentelyä, mutta hänelle ei enää tarjottu käännöstöitä samaan tahtiin kuin ennen. Kun viimeisin sovittu käännöstyö tulee valmiiksi päättää Villa, että on aika lähteä matkalle. Joulukuun 1991 lopussa Villa nousee rahtilaivaan Kotkassa kohteenaan Lissabon, sieltä Villa suunnittelee suuntaavansa isänsä lapsuudenmaisemiin Afrikkaan tai vaihtoehtoisesti Itävaltaan kylpylään, matkan loppuosuus varmistuisi matkan edetessä.

Yksi matkaan mahdollisesti johtanut syy, minkä Villa jättää suurimmaksi osaksi lauseiden lomaan ja rivien väliin lukijan tulkittavaksi on päättynyt parisuhde. Se tuntuu olevan Villalle kipeä ja edelleen käsittelemistä vaativa asia ja sen aiheuttamiin tunteisiin hän palaa matkapäiväkirjassaan useaan otteeseen. Villa ei kuitenkaan ryve erossa vaan koettelee rajojaan, toteuttaa unelmiaan, iloitsee, pettyy, pelkää ja nauttii, elää hetkessä. Matkan edetessä Villa päättää toteuttaa Afrikan unelmansa, mutta sitä ennen viikon pituiseksi suunniteltu pysähdys St. Helenan saarella venyy kahdeksi antoisaksi ja hyvää tekeväksi kuukaudeksi.

     Katselin valtamerta, kun aurinko oli laskenut. Voisiko siihen väsyä? Se vaihtelee aina.

Oli kiinnostavaa seurata minkälaisia rutiineja Villalle muodostuu hänen viettäessään kauemman aikaa samassa paikassa, miten hän pohtii matkan eri vaihtoehtoja ja millaisia ratkaisuja hän tekee. Elämään, (yksin) vanhenemiseen ja ihmissuhteisiin liittyvää pohdiskelua oli myös kiinnostava lukea. Välillä Villan merkinnät ovat hyvinkin arkisia, minkälainen sää on lämpöasteineen, mitä hän on syönyt, paljonko rahaa on mennyt mihinkin tai montako liuskaa hän on kääntänyt (Villalla on mukanaan käännöstöitä, joista ei ole vielä tehty kustannuspäätöstä, hän tekee siis työtä ikään kuin varalta, omaksi ilokseen). Välillä taas Villan merkinnät yltyvät kuin runoksi, rehelliseksi, tunteelliseksi ryöpsähdykseksi, joka paljastaa pinnan alla tapahtuvan kuohunnan.

Illalla. Voi olla että tänään on vähän ikävä – tiedän että voi tulla enemmänkin.
      Kuinka antaa anteeksi sellaiselle, joka ei ole koskaan pyytänytkään. Ei hän sitä tarvitse vaan minä itse.
     Alakuu ja auringonpilkkuja. 

Pidin ehkä hieman enemmän Vanhan rouvan lokikirjasta, jossa oli enemmän etenevää matkaamista (vaikka siinä kulkuvälineet eli rahtilaivat asettavatkin tietyllä tapaa rajat matkustamiselle) kuin tässä Pakomatkalla -matkapäiväkirjassa, jossa iso osa merkinnöistä sijoittuu St. Helenan saarelle. Vaikka Vanhan rouvan lokikirja oli miellyttävä kuunnella äänikirjana oli tämän perinteisenä painettuna kirjana luetun Pakomatkallan etuna se, että ajan kulussa pysyi paremmin mukana kun päivämäärät olivat näkyvissä. Painetun kirjan eduksi on laskettava myös kartat ja valokuvat, jotka tuovat matkan lähemmäksi lukijaa ja joihin voi palata missä tahansa lukemisen vaiheessa.

Lukumaraton ei tuntunut olevan paras mahdollinen lukuhetki matkapäiväkirjalle, kirja olisi ollut mukavampi lukea pienemmissä pätkissä kuin kerralla alusta loppuun, paikoista ja hetkistä olisi voinut nauttia eri tavalla, nyt lukemista vaivasi pieni kiireen tuntu. Silti Villan teksti on jotenkin rauhoittavaa, nautinnollista luettavaa ja hänen puolen vuoden matkaansa oli miellyttävä seurata.


Sitaattikunniamaininnan saa:

 Tämä on kai minun vanhuuteni: kirja, juusto, viini, suklaa, aikaisin sängyssä.

Helmet lukuhaaste 2018: 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

Kirjankansibingo kesä 2018:  Aurinko

Kirjallinen maailmanvalloitus: Namibia
 

8 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. En ole tätä lukenut, vaikka minulle on monikin suositellut tätä kirjaa. Mm kun menimme ensimmäistä kertaa Kap Verdelle, niin eräs ystäväni suositteli tätä kirjaa luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kannattaa tutustua näihin Villan matkakirjoihin, ovat mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa.

      Oi, Kap Verde kuulostaa kiinnostavalta paikalta.

      Poista
  2. Kyllikki Villan kirjat kuulostavat ihastuttavilta. En ole vielä lukenut, mutta aion kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, nämä tosiaan ovat ihastuttavia. Toivottavasti innostut lukemaan.

      Poista
  3. "Vanhan rouva lokikirja" oli sekä ihastuttava että mukanaanvievä, mutta Kyllikki Villan omanoloinen ja rauhaisa tyyli toimi tässä toisessakin hyvin. Seesteistä ja elämää ymmärtäväistä jälkeä:)

    VastaaPoista
  4. Kirja vaikuttaa hurmaavan rauhaisalta pakomatkalta. Ehdottomasti lukulistalle! Kiitos kirjan esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helen A., sellainen tämä juuri on, nautinnollisia lukuhetkiä mikäli tartut tähän! Ja kiitos itsellesi kommentista :)

      Poista