maanantai 3. lokakuuta 2016

Stephen King: Hohto



Stephen King: Hohto
WSOY, 1993
512 sivua
Suomentanut: Pentti Isomursu
(The Shining, 1977)
Luettu: 29.9.2016
Mistä: oma ostos


King-lukujärjestyksessäni olisi ollut vuorossa Tohtori Uni, Hohdon jatko-osa, mutta koska Hohdon viimeisimmästä lukukerrasta on jo aikaa päätin lukea sen ensin. Sitä paitsi Stanley Kubrickin ohjaama ja Jack Nicholsonin tähdittämä samanniminen elokuva (josta muuten King itse ei pitänyt) on sekoittanut muistikuvani kirjasta, joten uudelleenluku oli paikallaan.

Torrancen perheessä ollaan tiukilla. Perheen isä Jack on menettänyt opettajan virkansa Vermontissa ja melkein myös perheensä. Viime hetkellä Jack tekee korjausliikkeen ja saa vaimoltaan Wendyltä vielä mahdollisuuden ja ystävänsä avustuksella uuden työpaikan kun Coloradon vuoristossa sijaitsevaan hotelli Overlookiin tarvitaan talvikaudeksi talonmiestä. Hotelli on suljettu lokakuusta toukokuuhun ja vieläpä eristyksissä osan aikaa lumen vuoksi. Siellä Jackin on hyvä rauhoittaa tilanne, kirjoittaa loppuun keskeneräinen näytelmä ja saada perhe-elämänsä taas raiteilleen. Niin Torrancen perhe pakkaa tavaransa ja matkustaa Overlookiin.

     Ja sittiäisestä joka kulki nyt varmemmin kun nousu oli loivennut, hän katseli isän ja äidin välistä tielle joka alkoi oieta ja tuon tuosta vilautti näkyviin Overlook-hotellin, sen lännenpuolen ikkunoiden jyhkeät rivistöt joista aurinko heijastui. Tuo oli se paikka jonka hän oli nähnyt lumeen hautaavassa myrskyssä, se hämärä ja kumahteleva paikka jossa joku iljettävän tuttu olento väijyi häntä loputtomilla käytävillä joiden lattiamatosta ojentui viidakko. Se paikka josta Tony oli varoittanut häntä. Tuossa se oli. Mitä A-H-R-U-M sitten olikin, se oli täällä.

Jackin ja Wendyn viisivuotias poika Danny ei ole ihan varma onko Overlookiin lähteminen hyvä idea. Dannyllä, joka kuulee ääneen lausumattomia ajatuksia ja tietää asioita ennalta on näkymätön ystävä Tony. Viime aikoina Tony on näyttänyt hänelle kamalia asioita, mutta eihän kaiken Tonyn näyttämän tarvitse välttämättä toteutua... Ennen kuin hotelli sulkee ovensa kesäkauden päätteeksi Danny tapaa hotellin kokin Dick Hallorannin ja saa nimen oudolle kyvylleen. Hallorannin mukaan Danny hohtaa. Hallorann myös ohjeistaa Dannyä pitkän talven ja hotellin varalle. Jos näet jotain outoa katso muualle.

Paluu vanhan tutun kauhuklassikon pariin oli yllättävän kuoppainen. Viime aikoina Kingin romaaneja on suomentanut Ilkka Rekiaro, mutta Hohdon suomennos on Pentti Isomursun käsialaa. Käytän kuulemma itse erikoisia sanoja, mutta jopa minusta tässä suomennoksessa oli niin outoja sanavalintoja, että ne häiritsivät lukemista todella paljon. Unnuttavaa lämpöä? Ne haaltuivat? Kaahinut kokoon? Puhkavassa kuplassa? Nutistaakseen äijän? Närkki? Haamivansa? Anteeksi mitä!?! Samoin minua häiritsi hän ja se -pronominien epälooginen käyttö. Välillä oli vaikea tietää kuka puhui tai mitä ajatteli ja kenestä kun samassa lauseessa vilisi molempia pronomineja. Myös sanajärjestyksessä olisi ollut siellä täällä tarkistamisen varaa (Nyt lumi ne pian peitti.). Ärsytti suunnattomasti kun en pystynyt vain nauttimaan tarinasta, siinä itsessään kun ei ollut moitteen sijaa.

Jack Torrancen hahmo on kammottavuudessaan huikea. Jo yksistään eristäytyminen muusta maailmasta yhdistettynä Jackin kosteaan ja ailahtelevaan historiaan riittäisi lataamaan tarinalle jännitystä, mutta King lisää tarinaan vielä hotellin oman historian painolastin. King venyttää jälleen kerran todellisuuden ja yliluonnollisuuden rajoja, leikittelee ja pelottelee. Pallottelee pakkomielteiden, mielikuvituksen, mielisairauden, hallusinaatioiden ja kauhukuvien välillä. Löytyykö pahuus oman pään sisältä vai jostain ulkopuolelta? Voiko vain henkilö olla paha vai myös joku asia tai esine? Jättääkö pahuus jäljen? Jos jättää niin minkälaisen, kuka sen voi nähdä ja voiko se satuttaa?

King ainakin jättää jäljen. Hohto on mahtava, pelottava ja kierolla tavalla todentuntuinen kirja. Se saa kammoamaan suihkuverhoja ja topiaarioita sekä välttämään mökkihöperyyttä.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Luultavasti kaikki äidit hohtavat vähän, no ainakin siihen asti että niiden lapset kasvavat ja alkavat huolehtia itsestään.

19 kommenttia:

  1. Hohdon olen haaveillut lukevani, mutta jos siinä on noin outoja sanoja, niin saatan olla pihalla, ainakin hetkellisesti. Enhän mä edes tollasista ymmärrä puoliakaan. :D
    No, en kuitenkaan säikähtänyt siitä, vaan eiköhän kirja joskus tule luettua.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ota ihmeessä Hohto luettavaksesi! Vaikka noita sanoja ei näin asiayhteydestä irrotettuna välttämättä ymmärtäisi niin lauseessa niistä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen tai tunnelman.

      Poista
  2. Voi että tämä oli kamala. Siis kamalan hyvä ja kamalan ihana. Nautin kirjasta mutta itsekin kiinnitin huomiota noihin hieman sanavalintoihin... Mutta King on aina King <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, melkein tekisi mieli hankkia alkukielinen versio käsiini ja lukea se. Olisi kiinnostava tietää Kingin omat sanavalinnat kohdissa joissa suomenns tökkii. Kingin kirjoja lukiessa antaa silti anteeksi jopa vähän ontuvan suomennoksen <3

      Poista
  3. Yksi lempikirjoistani kaameasta suomennoksesta huolimatta. <3

    VastaaPoista
  4. Huikea Hohto! Mutta oletko lukenut Tukikohtaa? Mulla jäi kirja kesken, koska suomennos oli semmoista kuraa, etten voinut olla nauramatta... Harmi, itse tarina kiehtoisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on Tukikohta parhaillaan kesken! Tarina on ihan huikea, mutta suomennos tosiaan paikoitellen ihan ihmeellinen. Kingin kirjat tuntuvat usein kärsivän kääntämisestä. :/

      Poista
    2. Minut taisi Tukikohdan tarina viedä niin mukanaan etten edes huomannut kökköä suomennosta... =D

      Poista
    3. Annika, olen lukenut Tukikohdan, mutta sen lukemisesta on niin kauan aikaa, että en enää yhtään muista suomennoksen ongelmia. Tarinasta tykkäsin kyllä kovasti ja aion ehdottomasti lukea sen taas jossain vaiheessa uudelleen! Harmi jos siinäkin suomennos tökkii.

      Henni, kiva kuulla, että Tukikohta on luvussa! Pitäisi joskus lukea Kingiä alkukielellä, jokunen suomentamaton kirja löytyykin hyllystä....

      Irene, mahtavaa :D

      Poista
    4. Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin! :D

      Poista
  5. Kiva oli muistella Hohtoa kanssasi!

    Minullahan Hohto tökki ja pahasti ja se kuuluu ihan häntäpäähän Kingeistä omalla listallani. Muistelen, että teksti oli jollain tavalla raskasta (ja hidasta) , mutta en muista yhdistinkö sitä lainkaan suomennokseen... ?? Minäkin luin tuon vanhan painoksen. =D Katsoin elokuvan (olin toki sen nähnyt ennenkin, mutta siitä oli aikaa) kirjan lukemisen jälkeen melko piakkoin ja vaikka leffa on kohtuullisen hyvä, niin se avasi silmiäni mm. Kingin hienoiselle närkästykselle elokuvan suhteen - elokuva on loppujen lopuksi aika pinnallinen, kirja on paljon syvällisempi kokonaisuus. Silti, vaikka kirjan arvostus nousikin jonkin verran, ei se todellakaan kuulu lemppariKingeihini. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, hauskaa miten mielipiteet eriävät näin King-fanien keskenkin :) Minusta Hohdon teksti ei ollut raskasta/hidasta muuten kuin suomennoksen outouksien vuoksi.

      Elokuva on sinänsä hieno, Jack Nicholson tekee hienon roolisuorituksen, mutta ei elokuva tosiaan pääse samoihin sfääreihin kuin kirja.

      Poista
  6. Tämä pitäisi kyllä ehdottomasti lukea. Pidin elokuvasta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Minna! Elokuvakin on hyvä, vaikkakin siinä on muutamia olennaisia eroavaisuuksia kirjaan nähden.

      Poista
  7. En ole lukenut Hohtoa, vaikka olen nähnyt siitä tehdyn elokuvan. Tekisi kyllä mieleni lukea Hohto ihan kirjanakin, sillä olen ymmärtänyt, että siitä saa periaatteessa enemmän irti kuin elokuvasta. Voisin kyllä lukea enkuksi, sillä minulla on huonoja kokemuksia Kingin suomennoksista: ne vanhemmathan ovat ihan järkyttävää shittiä ja kaiken lisäksi täynnä lyöntivirheitä sun muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kirjana Hohdosta tosiaan saa enemmän irti kuin elokuvasta. Kirjassa on enemmän tasoja ja syvyyttä kuin elokuvassa. Minun pitäisi lukea Kingiä englanniksi, kunhan vain sopiva hetki koittaisi. Jännä miten nuo vanhojen suomennosten virheet kuitenkin ovat unohtuneet vuosien saatossa. Hohdostakaan en muistanut mitään tökkimisiä :D

      Poista
  8. Olen lukenut ja katsonut elokuvan. Minä tykkäsin enemmän surrealistisen vaikutelman antamasta elokuvasta ja Jack Nicholsonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, elokuva on kyllä hieno ja hirvittävän pelottava :) Nicholson on kuin luotu tuohon rooliin!

      Poista