18 toukokuuta 2016

Stephen King: 22.11.63



Stephen King: 22.11.63
Tammi, 2013
869 sivua
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
(11/22/63, 2011)
Luettu: 14.5.2016
Mistä: lahja


Seurasin innolla päivityksiä Kingin 22.11.63-romaaniin perustuvan tv-sarjan valmistumisesta, mutta en tajunnut kuinka nopeasti se saisi ensi-iltansa Suomessa. Tarkoitukseni oli lukea kirja ennen tv-sarjan alkua, mutta kun se alkoi Foxilla 16.4. oli kirja minulla vielä pahasti kesken. Katsoin kyllä aloitusosan, mutta kakkososan jaksokuvauksen perusteella tapahtumissa hypättiin melko roimasti eteenpäin ja päätin lukea kirjan rauhassa loppuun. Onneksi on tallentava digiboksi.

Jake Epping, Lisbonin lukion äidinkielen opettaja on korjaamassa viimeisiä aineita ennen lukuvuoden päättymistä kun hän saa puhelun Al Templetonilta, läheisen lounaskuppilan omistajalta. Alin aika on vähissä ja hänellä on Jakelle tehtävä, jonka ensimmäinen etappi on kuppilan ruokavaraston perällä. "Katsele hiukan ympärillesi ja tule sitten takaisin." Muutamalla askeleella vuosi 2011 häipyy tulevaisuuteen ja Jake astuu kaninkolon, aikaportin kautta menneisyyteen, vuoden 1958 syyskuuhun.

Mieleeni tuli, miten silmiin jää jälkikuva, kun ne ummistaa kirkkaassa auringonpaisteessa. Kun katsoin jalkaani, näin sen lattialla, mutta kun räpäytin silmiäni, joko tuhannesosasekunti ennen tai jäkeen luomieni sulkeutumisen, näin vilaukselta jalkani portaalla. Mutta en kuudenkymmenen watin hehkulampun heikossa valossa vaan kirkkaassa päivänpaisteessa. 
   Jähmetyin.
     "Siitä vain", Al sanoi. "Ei sinun kuinkaan käy. Jatka pois." Hän yskäisi rajusti ja sanoi sitten epätoivoisesti kähisten: "Tee tämä minun tähteni."
     Niin minä tein.
     Herra paratkoon minä tein. 

Mitä jos voisit muuttaa historiaa, olisitko valmis siihen? Entä jos John F. Kennedy ei olisikaan kuollut vuonna 1963 salamurhaajan luoteihin vaan hän olisi selvinnyt tapahtumasta hengissä? Jake päättää ottaa tehtävän vastaan ja estää Yhdysvaltain presidentin murhan, mutta se ei käy noin vain, sillä menneisyys on täynnä kaikuja ja se pistää vastaan. Jaken matkalle mennneisyyteen mahtuu perhetragedioita, salaliittoteorioita, yhteensattumia, uusia tuttavuuksia ja vaaroja sekä tietenkin Lee Harvey Oswald. Onnistuuko Jake tehtävässään ja jos onnistuu niin miten historian kulun muuttaminen muuttaa nykyhetkeä vai muuttaako mitenkään?

Tunnustan, että minulla oli ennakkoluuloni kirjan aihetta kohtaan. John F. Kennedyn salamurha on toki minulle pääpiirteiltään tuttu, mutta pelkäsin, että tietäisin kuitenkin aiheesta liian vähän pystyäkseni nauttimaan kirjasta täysillä. Pelkäsin myös, että aihe huomioon ottaen tarina sisältäisi pakostakin jonkin verran politiikkaa, joka ei suoraan sanottuna ole minulle se vahvin saati kiinnostavin aihe. Helpotuksekseni pysyin hyvin historian ja tarinan käänteissä mukana enkä myöskään ehtinyt tuskastua pahemmin 50- ja 60-luvun politiikkaan.

Toistan itseäni, mutta Kingillä on taito napata lukija mukaansa tarkasti luoduilla kulisseilla sekä hyvin pohjustetuilla ja elävillä henkilöhahmoillaan. Lähdin siis mielelläni Jake Eppingin, alias George Ambersonin mukaan hänen matkalleen kohti Dallasia. Hyppy menneisyyteen oli sulava, nautin 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun leppoisesta tunnelmasta ja matkaseura oli mitä mainiointa. Ilahduin kun George pysähtyi matkallaan Derryyn, erään pellen terrorisoimaan kauhujen kaupunkiin, missä todellisuus on ohut jääkerros syvän, synkän järven pinnassa ja suorastaan riemastuin kun George törmäsi vanhoihin ystäviini Richie Tozieriin ("Piip-piip, Richie!") ja Beverly Marshiin. Pikkuisen jopa harmitti kun George jatkoi matkaansa, mutta reitin varrelle mahtui niin monta muuta kiinnostavaa etappia, että ikävä jäi taustalle. Viihdyin varsinkin Jodiessa, tuossa idyllisessä pikkukaupungissa, josta puuttui Derryä ja Dallasia vaivaava pahan löyhkä.

Kirjan idea on hyvä. King kuvaa kiinnostavalla tavalla perhosvaikutusta, sitä miten pienikin yksityiskohta tai tapahtuma voi saada aikaan käsittämättömän suuria vaikutuksia. Kerronta menee kuitenkin vähän liian laveaksi, kirjassa olisi paikka paikoin ollut tiivistämisen varaa. Kingin tapa tarjota lukijalle ennakkokurkistus tulevista tapahtumista ärsytti välillä, samoin juuttuminen turhiin yksityiskohtiin muutamissa kohdissa (mitä sitten, vaikka Mike sanoo toistuvasti oman nimensä ennen tyttöystävänsä Bobbi Jillin nimeä, ei sillä ole tarinan kannalta mitään merkitystä). Myös suomennoksessa oli muutama ihmetystä herättänyt kohta, esimerkiksi drugstore ja Mr. oli jätetty suomentamatta, vaikka näille kuitenkin on suomenkieliset vastineensa ja yksi elin ehti muuttua toiseksi ja takaisin muutaman sivun sisällä (perna, haima, mitä näitä nyt on, vatsassa kuitenkin molemmat). Suurimmaksi osaksi Rekiaron suomennos oli kuitenkin onnistunut. Sivut (joita oli paljon!) kääntyivät kuin itsestään, Kingin tuotantoon on aina nautinto tarttua!

Runsas, täyteläinen, vain miedosti yliluonnollinen (aikaporttia lukuunottamatta), nautitaan mielellään (yksin, kuinkas muuten) suurina siemauksina. Mukava jälkimaku.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Menneisyys puree, kun sitä yrittää muuttaa. Se repii kurkun auki, jos sille antaa tilaisuuden.

12 kommenttia:

  1. Mullakin odottaa tämä hyllyssä! Sarjaa en ole katsonut, koska minäkin haluan lukea kirjan ensin... En tosin ole tallentanutkaan sarjaa, mutta ehkä se tulee vielä joskus uusintana. :) Ihana kuulla että tykkäsit tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, 22.11.63 ei missään nimessä yllä top Kingit -listalleni, mutta hyvä tämä oli :) Toivottavasti sinäkin tykkäät ja eiköhän tuo sarja tule uusintana jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Tämä on niin hyvä kirja!
    En nyt muista montako jaksoa olen sarjaa katsonut, mutta kyllä kirja taas vie voiton. (Vaikka toki sarja on toteutettu laadukkaasti, ei sillä.)
    Minuakin vähän pelotti, että kirjassa olisi liikaa politikointia, mutta jälkikäteen mieleen jäi vahvimpina ne rauhalliset (tai ainakin näennäisesti rauhalliset ja idylliset) vuodet Jodiessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, on se vain jännä miten King onnistuu kerran toisensa jälkeen :) Tämä oli taas jotenkin ihan erilaista Kingiä, mutta silti niin tuttua. Kiva päästä nyt sarjan pariin ja nähdä kuinka uskollinen/uskoton se on kirjalle. Onneksi politiikka solahti muun tarinan sivussa eikä noussut liikaa esille. Hyvä kirja, mutta ei suosikki-Kingini.

      Poista
  3. Tähän voisi kyllä tutustua. Itselläni menossa juuri Kingin Tervetuloa Joylandiin -teos Mp3-äänikirjana.

    P.S.
    Blogissani on sinulle haaste =)
    http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/05/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minäkin pääsen pian Tervetuloa Joylandiin -kirjan pariin, sitä ennen on vielä Tohtori Uni ja Herääminen vuorossa. Sitten on tarkoitus ottaa Musta torni -sarjakin uudelleen luettavaksi (sarjasta on vain Tuulen avain lukematta).

      Voi kiitos, yritän ottaa haasteen vastaan :) Olen ollut viime aikoina vähän retuperällä haasteiden suhteen.

      Poista
  4. Hauskaa, että olet päässyt Kingeissä jo näihin tuoreimpiin! =D Tämä ei ole lempi-Kingejäni, ihan ok ja hyvä idea, mutta kuten itsekin mainitset, jopa minun makuuni tässä kirjassa on hivenen liikaa jaarittelua, vaikka yleensä Kingin jaarittelusta tykkäänkin. Suvantovaiheita on liikaa - itse muistelen hieman kyllästyneeni siihen Jake-Sadie pikkukaupunkitouhuun.

    Olen seurannut sarjaa, totta kai, ja vaikka se on hienosti toteutettu ja hyvät näyttelijät ja kaikki, valitettavasti sarjaa vaivaa sama kuin itse alkuperäistarinaa: liikaa suvantoa ja hidastempoisuutta. Kirja menee toki tässäkin tapauksessa tv-sarjan edelle, vaikka JFK-kirja ei tod.näk. mahtuisi edes top 20:een suosikkiKingeissäni. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ei ole enää monta lukematta :)

      Pienellä tiivistämisellä tämä olisi ollut parempi. Pidän silti enemmän puhtaasti fiktioon keskittyvistä Kingeistä, niistä joissa saa oikeasti pelätä. Mutta kuten monesti on tullut todettua huonompikin Kingin kirja on parempi kuin jonkun muun kirjailijan hyvä kirja :)

      Jännä nähdä miten tv-sarja maistuu!

      Poista
  5. Tähän olen monesti tarttunut kirjastossa, mutta jäänyt hyllyyn aina. Ehkä se kun tämä on niin paksu, kirjan pitää olla todella hyvä että sen jaksaa lukea loppuun. :) ehkäpä kuitenkin seuraavalla kerralla nappaan mukaan. Mielenkiinto heräsi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, tässä tosiaan riittää lukemista :) Kyllä tämä on kiinnostava ja hyvä, vaikka ei suosikikseni Kingin tuotannossa ylläkään.

      Poista
  6. Katsoin muutaman jakson tätä sarjaa telkusta, mutten jotenkin innostunut, koska yliluonnollisuutta on liian vähän minun makuuni :) pst. Mun blogissa on sulle haaste: http://adelheid79.blogspot.fi/2016/05/blogihaaste-unpopular-bookish-opinions.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi P, kieltämättä kirjaa lukiessa kaipasi lisää yliluonnollisuutta :D Kiitos kiinnostavasta haasteesta, yritän vastata jossain vaiheessa :)

      Poista