sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Enid Blyton: Viisikko ja linnan aarre



Enid Blyton: Viisikko ja linnan aarre (#18)
Tammi, 1979
144 sivua
Suomentanut: Lea Karvonen
(Five on Finniston Farm, 1960)
Luettu: 27.5.2016
Mistä: kirjastosta


Kun kesä kolkuttelee ovella niin Viisikko huutelee lukupinossa. Tämän jälkeen sarjasta on enää kolme osaa lukematta, loppusuoralla siis mennään.

Leo, Dick, Anne, Pauli ja Tim menevät kesälomallaan Paulin äidin tuttavan omistamalle Finnistonin tilalle. Tilan omistavilla Philpoteilla on rahavaikeuksia ja he majoittavat vieraita saadakseen lisätuloja. Viisikko ihastuu heti perheen äitiin, mutta perheen kaksos-Harrit, Henry eli Harri ja Harriet tuntuvat kovin epäkohteliailta. Serkusten lisäksi tilalla on majoittuneena myös amerikkalainen herra Henning sekä hänen hemmoteltu poikansa Junior. Kylällä käydessään serkukset kuulevat, että Finnistonin tilalla on aikoinaan ollut linna, joka on palanut. Viisikko ja kaksoset päättävät etsiä linnan jäänteet ennen kuin vanhoista tavaroista kiinnostunut herra Henning saa vainun salaisuudesta. Ehkä raunioista löytyisi jotain arvokasta, mikä turvaisi tilan tulevaisuuden.

     – Linnassa oli kellareita – ja vankityrmiä, vanhus kertoi. – Tuli poltti linnan pohjakerrosta myöten, ja sen lattia oli kovaksi poljettua maata, ei puuta, joten se ei palanut. Kellarit ja tyrmät eivät voineet tuhoutua – ovatko ne vielä olemassa, vahingoittumattomina? Sitä juuri olen ajatellut monet pitkät vuodet. Mitä noissa kellareissa oli – ja onko se vielä siellä?

Kirja käynnistyy rauhallisesti, Blyton kuvaa kaunista maalaismaisemaa ja maatilaa huolella ja paikoitellen lähes hartaudella. Ja tietysti ruokia. Teetä, skonsseja, jäätelöjä, luumuja, kakkuja, kinkkua... Tarinassa korostuu rakkaus ja kunnioitus isänmaata ja sen historiaa kohtaan ja varsinkin Philpotien ärhäkkä isoisä pitää kovasti oman maansa puolia ahneita amerikkalaisia vastaan. Isoisän letkautukset ja riemukas riehaantuminen tarinan lopussa tarjosi hyvät naurut. Loistava hahmo!

Viisikko ja linnan aarre on loistavaa riippumattolukemista kesäiseen päivään. Ehkä hieman häiritsi se kuinka helposti lapset pääsevät salaisuuden jäljille, mutta lapsilukijalle jännitystä varmasti riittää tarpeeksi. Ei minullakaan missään nimessä ollut tylsää tätä lukiessani. Lapsuuden nostalgia on yhä edelleen vahvasti läsnä. Myös kirjan kannella oli lukemisen kannalta merkitystä, nämä valokuvakannet ovat minulle ne ainoat oikeat.


Sitaattikunniamaininnan saa:

He sanoivat hyvästit ja kävelivät takaisin taloon kankeina ja kipeinä tärisyttävästä ja töksäyttelevästä matkasta, mutta mieli tulvillaan ihania kukkularinteitä, sinistä etäisyyttä, aaltoilevaa viljaa ja maaseudun tuntua.

11 kommenttia:

  1. Viisikot ovat kyllä mukavia lukea. Luin YLE:n sivuilta taannoin, että Viisikoista on tulossa kaksi uutta käännöstä kääntäjäryhmän työnä en nyt muista, mitkä kaksi kirjaa ne sarjassa ovat, mutta odotan kovasti, että saisin ne sitten käsiini, kun ilmestyvät. Siinä jutussa mainittiin, että viisikkojen kääntämäistä aikoinaan hävettiin ja se tehtiin siksi salanimellä. Minä ainakaan en häpeä sitä, että luen Viisikkoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, minustakin Viisikot ovat mukavia lukea, mahtavaa miten näissä edelleen saavuttaa melkein saman fiiliksen kuin lapsena lukiessa!

      Tammi julkaisee ensimmäisestä Viisikosta uusintapainoksen ja toisesta sekä kolmannesta uudet käännökset, tarkemmin asiasta voi lukea täältä: http://www.tammi.fi/uutiset/viisikko-on-seikkaillut-suomeksi-jo-60-vuotta/

      Minustakin tuntuu hassulta, että suomennokset on tehty salanimellä. Hieman eri juttu, mutta tästä tulee mieleen suosikkini Stephen King, joka kirjoitti osan kirjoista salanimellä Richard Bachman, kustannusalalla kun oltiin sitä mieltä ettei kirjailijan kannata julkaista vuodessa yhtä kirjaa enempää. Kaikkea sitä... Minäkään en häpeile Viisikoiden lukemista :)

      Poista
  2. Luin jo lapsena Viisikoita posket innosta punottaen ja nyt taas ! Ihanaa huomata että on muistakin aikuisia Enid Blyton - faneja. Sain juuri luetuksi ekan osan ja nyt luen toista. Ne ovat Tammen uudelleen julkaisemaa sarjaa. Blogistani löytyy muistiinpanoja aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita A, minä ehdottomasti tunnustaudun Viisikko-faniksi :) Ihanaa miten vielä aikuisenakin sarjaa lukiessa pääsee lähes samaan tunnelmaan kuin lapsena! Kävinkin kurkkaamassa tekstiäsi, kiitos vinkistä.

      Poista
  3. Jei, Viisikot! Minäkin olen saanut tämän vuoden puolella luettua kaksi ekaa Viisikkoa, ihan mukavia molemmat. =D Niin pitkään niiden perään haikailin, että pakkohan se oli vihdoin toteuttaa. Nyt minulla on pari Salaisuus-kirjaa lainassa (luitko muuten niitä muksuna?), joista toisen olen jo lukenut, toinen on ollut monta viikkoa kesken. "Oikeiden" kirjojen lomassa näitä pikkukirjoja on hauska silloin tällöin lukaista muutama sivu, siksi saattaa vähän kestää... =D Jotenkin muistelen että pidin mukulana Salaisuuksista enemmän kuin Viisikoista, mutta nyt mitä noita olen lukenut niin Viisikko tuntuu vetävämmältä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, jei tosiaankin :D Mahtavaa, että sinäkin innostuit Viisikoiden pariin. En muista olenko lukenut Salaisuus-kirjoja, todennäköisesti olen jonkun niistä lukenut, mutta en samalla intensiteetillä ja innolla kuin Viisikoita! Nämä ovat tosiaan mukavia välipaloja, kiva ahmaista isompien -kuten Kingien- välissä.

      Poista
  4. Viisikkoihin pitäisi kyllä tutustua, ovathan ne tietyiltä osin toimineet esikuvina muun muassa Harry Potter -kirjoille =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, etkö siis ole lukenut Viisikkoja lapsena? Nyt pikapikaa korjaamaan asia :) Nämä ovat loistavia välipaloja, juuri sopivia kesäpäiviin! Harry Pottereilla on ollut loistav(i)a esikuv(i)a, ja onhan HP-sarjakin loistava.

      Poista
  5. Ojensin Sinulle palkintohaasteen kuin kesäisen kukkakimpun: http://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Takkutukka :) Katsotaan kuinka onnistun tarttumaan haasteeseen!

      Poista
  6. Ja minä toisen haasteen. Tämä on toki saattanut jo tiensä tänne aiemminkin löytää. Tämä viisikkopostauksesi kumoaa jo heti omien vastauksieni olettamuksen siitä, etteivät muut niin lukisi omia lasten- ja nuortenkirjasuosikkejaan. Vaikea haaste siis :) http://rinkkajanojatuoli.blogspot.fi/2016/06/unpopular-bookish-opinions.html

    VastaaPoista