30 lokakuuta 2015

Susan Hill: The Woman in Black



Susan Hill: The Woman in Black
Vintage Books, 2011 (1983)
164 sivua
Luettu: 27.10.2015
Mistä: oma ostos


Taisi olla ihanan Saran postaus, josta bongasin tämän Susan Hillin kirjan lukupinooni. Hankin teoksen omaan hyllyyn odottamaan ja nappasin sen nyt luettavakseni kun kaipasin kunnon kummitustarinaa kauhujen ja kummajaisten kuukauden päätteeksi. Hah, ketä yritän huijata, lukupinossani on jatkossakin kauhua ja kummajaisia!

On jouluaatto ja Arthur Kipps perheineen istuu olohuoneessa kertomassa kummitusjuttuja. Kun Arthuria pyydetään osallistumaan tarinointiin hän ei lähde leikkiin mukaan. Hänellä olisi kyllä tarina kerrottavanaan, mutta se on liian kauhea ja ennen kaikkea tosi. Paperille sen voi kuitenkin kirjoittaa, sylkäistä sen muisto ulos vainoamasta mielen perukoilta. Seuraavana päivänä Arthur tarttuu toimeen ja palaa mielessään ajassa vuosia taaksepäin, nuorena asianajajana saamansa tehtävän pariin. Hänen on selviteltävä työnantajansa edesmenneen asiakkaan, rouva Drablown jäämistö. Matka Crythin Giffordiin ja Eel Marsh Houseen muuttuu rutiinitehtävästä joksikin ihan muuksi kun Arthur kohtaa mustapukuiseen naisen...

I could not run away from that place, I would have to go back to it, not now, but soon, I had fallen under some sort of spell of the kind that certain places exude and it drew me, my imaginings, my longings, my curiosity, my whole spirit, toward itself.

Mitähän tästä nyt sanoisi. Odotin piinaavaa jännitystä ja varsinkin elokuvatrailerin (Daniel Radcliffe Arthurina, minun on kovin vaikea suhtautua hänen ei-Harry-Potter-rooleihinsa) nähtyäni mietin uskaltaako kirjaa lukea illalla ollenkaan. Kyllä uskaltaa. Elokuvan katsomisesta en ole niin varma.

Tarina on yleistunnelmaltaan hyvin perinteinen kummitustarina. Mennyt aika majataloineen ja ponikärryineen ihastuttaa. Kylän laidalla sijaitseva vetisen marskimaan ympäröimä synkkä kartano, silmänräpäyksessä nouseva sumu ja vanhat tarinat luovat salaperäisen ja hieman uhkaavan tunnelman. Lukija pääsee jatkuvasti kulkemaan askeleen edellä Arthuria, tai ainakin juonenkäänteet voi arvata ennen kuin ne todella tapahtuvat.

Tarina ei juurikaan pelottanut, mutta sehän ei ole kauhukirjallisuuden itsetarkoitus, kuten Marko Hautala toimittamassaan novellikokoelmassa muistutti. Minulle kirjan parasta antia oli jännityksen sijaan tunne siirtymisestä kirjan sivuilla ajassa taaksepäin ja se mahtava tunnelma, jonka Hill loi Crythin Giffordin kylään ja Eel Marsh Housen ympärille. Hyvin luodut puitteet korvasivat jopa pienet kömpelyydet kuten muutamat toistuvat kuvaukset ja sen, että Arthur sattuu löytämään oleelliset paperit niin pian, vaikka on juuri hämmästellyt kuinka valtavan määrän enimmäkseen turhaa paperia Alice Drablow on säilyttänyt.

Tarinaan olisi siis mielestäni mahtunut muutama mutka lisää, mutta toisaalta näin alle 200-sivuisena kirja oli sopivan tiivis ja toimiva. Jos kauhua olisi ollut enemmän olisi upea ympäristö ja tunnelma saattanut jäädä liiaksi jännityksen jalkoihin. Tämähän taisi olla oikeastaan todella hyvä, kun ensin selvisin ennakko-odotusten karisemisesta!

Upeaakin upeampi kansi ansaitsee omat kehut, juuri sopiva kirjan henkeen!


Sitaattikunniamaininnan saa:

I must have a candle, some light, however faint and frail, to keep me company.

8 kommenttia:

  1. Tämä on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Koska tarina alkaa jouluaatosta, voisin lukea tämän joulunalusaikaan. Vaikuttaa kaikkinensa kiehtovalta!

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä voisi tosiaan olla sopivaa joululukemista! Tämä on kiehtova, jotenkin sellaisella vanhanaikaisella tavalla.

      Poista
  2. Voi kun sulla on kaunis painos tästä! Minä lainasin kirjastosta ja sieltä löytyi vain tosi ruma :D

    Minusta tässä oli tosi hyytävä tunnelma ja muistaakseni pelottikin ihan riittävästi. Elokuvasta tykkäsin: se oli hyvin tehty ja pelottava, mutta Radcliffen läsnäolo "lievensi" pelkojakin. Usein tuntui vain oudolta, kun Harry Potter on väärässä ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tämä painos on minustakin uskomattoman kaunis, varsinkin kun vertaa muutamiin muihin :D

      Minä en juurikaan pelännyt lukiessa, mutta se ei lopulta lukukokemusta häirinnyt. Ehkä katson elokuvan jos se tulee esim. kirjastossa vastaan. Kiva kuulla, että muillakin on ongelmia suhtautua Radcliffen muihin rooleihin ;)

      Poista
  3. Ihanaa kun luit tämän ja pidit! <3 Minulle tästä on tullut ajan myötä jotenkin tosi rakas omassa genressään, ja ihan kuten sanot, parasta kirjassa ovat sen tunnelma, ihastuttava brittiläisyys sekä matka menneeseen maailmaan. Minulle tässä tosin oli sellaistakin, joka nostatti niskavillat pystyyn - tosin taidan olla kauhun lukijana melkoinen noviisi sinuun verrattuna. :D Nautin kyllä kauhusta, ja kaipaan yleensä syksyisin hyvää kauhukirjaa. Ja kauhuleffoja rakastan! Sinulta voisi saada varmasti liudan hyviä kauhukirjavinkkejä?

    Hieno kansi tässä sinun kappaleessasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, yllätyin hieman itsekin kuinka paljon tästä lopulta pidin! Siis juurikin siitä syystä, että oletin pelkääväni oikein kunnolla. Tunnelma oli niin hieno, että se vei mukanaan. Ja olen oikein iloinen, että omistan juuri kyseisellä kannella varustetun kirjan, se on upea!

      Minä katsoin ennen kauhuelokuvia enemmän kuin nykyään. Vaikka pidän kauhukirjoista olen elokuvien suhteen melkoinen arkajalka. Haluan katsoa niitä, vaikka olenkin sitten kunnon kauhuleffan katsottuani lähes hysteerisessä paniikissa ;)

      Vai kauhukirjavinkkejä, hmmm...Oma suosikkinihan on Stephen King (yllätys!), hänen vanhemmassa tuotannossa on useita oikeasti pelottavia kirjoja (esim. klassikot Se ja Uinu uinu lemmikkini), uudemmassa tuotannossa kauhu on vähän vaivihkaisempaa (kuten Liseyn tarina). Sitten esim. Patrick Süskindin Parfyymi - Erään murhaajan tarina on usomattoman karmea, vaikka en tiedä meneekö se varsinaisesti kauhugenreen. Suosittelen :)

      Poista
  4. Minulla tämä lojuu edelleen hyllyssä eli hyvä, kun tuli nyt sinulla esille. Jospa ottaisi lukuun joskus pian. Siis vielä tänä vuonna. :D

    Olen lukenut muutamia Susan Hillin "kauhukirjoja" vai olisivatkohan nämä kummitustarinoita tmv.? Lukemani (The Small Hand ja Dolly) eivät ole olleet mitenkään erityisen kauheita eivätkä oikeastaan edes jännittäviä, mutta jokin taika niissä on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, pian on hyvin suhteellinen käsite, varsinkin kun kyseessä on luettavien kirjojen listat :D Minäkin ajattelin lukea tämän heti kun tästä kuulin, mutta...

      Minä en ole tainnut lukea Hillin muuta tuotanta aeb (aikaan ennen blogia), tai en ainakaan muista. Jotain taikaa tässäkin kirjassa oli kun se ihastutti jännityksen vähäisyydestä huolimatta.

      Poista