tiistai 4. elokuuta 2015

Charles M. Schulz: Täydelliset Tenavat - Päivästripit & sunnuntaistripit 1950-1952



Charles M. Schulz: Täydelliset Tenavat - Päivästripit & sunnuntaistripit 1950-1952
(lisäksi mukana tekstiä seuraavilta henkilöiltä:
Juhani Tolvanen, Rick Marschall, Gary Groth ja David Michaelis)
Egmont, 2007
343 sivua
Suomentanut: Juhani Tolvanen
(The Complete Peanuts, 2007)
Luettu: 23.7.2015
Mistä: kirjastosta


Kaikkihan tuntevat Tenavat, eikö? Pyöreäpäinen Jaska Jokunen, maailman tunnetuin beagle Ressu, pieni keltainen lintu Kaustinen (jota puhuttelin lapsena vahingossa Koistiseksi), pölypilveä mukanaan kuljettava Rapa-Ripa, pulpetin ääreen nukahteleva Piparminttu-Pipsa, musikaalisuuden lapsinero Amadeus, terapiaa tarjoava Tellu ja muut hahmot ovat ikimuistoisia ja kulkeneet jossain muodossa mukanani pienestä asti. Sarjakuvat, animaatioelokuvat ja oheistuotteet ovat yhtä suurta menestystarinaa, jotka puhuttelevat sekä aikuisia että lapsia. Nappasin Täydelliset tenavat mukaani kirjastosta ja lueskelin sitä hiljalleen muutama strippi kerrallaan.

     Tenavia edeltänyt sukupolvi parodioi maailmaa. Schulz loi maailman.

(David Michaelis Charles M. Schulzista kirjoittamassaan elämäkerrassa Schulz and Peanuts, 2007) 

Täydelliset Tenavat sisältää Charles M. Schulzin ensimmäiset Tenavat-sanomalehtisarjakuvastripit vuoden 1950 marraskuusta vuoden 1952 joulukuulle, kaksi Schulzin haastattelua Juhani Tolvasen, Rick Marschallin ja Gary Grothin haastattelemana sekä pätkän Schulzin elämäkerrasta, jonka on kirjoittanut David Michaelis. Kuten sivumäärästä voi päätellä mahtuu kansien väliin monta tarinaa, suurin osa niistä on neljän vierekkäisen ruudun strippejä, mutta poikkeuksiakin mahtuu mukaan. Schulz vaihtelee myös strippien sisällön tyyliä, aina ei tarvita sanoja vaan kuvien voi antaa puhua puolestaan. Vauhdikas ja vimmainen Amadeus-strippi on tästä mitä mainioin esimerkki ja ehdottomasti yksi suosikkini kirjasta.


Omat Tenavat-kokemukseni ovat tuoreemmasta tuotannosta ja yllätyinkin siitä kuinka vanhimmat stripit poikkeavat myöhemmästä tuotannosta. 4-vuotias Jaakko "Jaska" Jokunen on kyllä mukana alusta asti, mutta ilman tunnistettavaa siksak-kuviota paidassaan (kuvio ilmestyy paitaan joulukuun 1950 stripeissä). Näissä ensimmäisissä stripeissä Jaska Jokunen seikkailee mm. Kielon, Paven ja Lipen kanssa, mukana on myös Ressu, mutta ei pyöreä- vaan suippokuonoisena eikä suinkaan Jaska Jokusen koirana vaan jossain muualla asuvana tassuttelijana. Lopulta strippeihin ilmestyy myös niitä minulle tutumpia hahmoja kuten Tellu, tosin hieman erinäköisenä kuin se uudempien strippien Tellu.

Hahmot ovat olleet myös selvästi äkäisempiä, ilkeämpiä ja toisinaan jopa väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Silti stripeissä on ollut heti alusta mukana hauskuuden lisäksi myös se syvällisempi, ehkä enemmän aikuislukijoille avautuva taso, joka on säilynyt myös uudempaan tuotantoon. Näitä pikkuvanhoja, itsetunto-ongelmaisia, hauskoja ja ihania naperoita on pakko rakastaa!



Pidin todella paljon sarjakuvista, mutta tekstiosuudet eli haastattelut ja ote elämäkerrasta tuntuivat kovin irrallisilta. Toki ne ovat informatiivisia ja aihe on erittäin mielenkiintoinen, mutta kun kirjoitustyyli niissä on joko töksähtävä (haastattelut) tai runsaan maalaileva (elämäkertaosuus) ei kirjaa voi kehua kovin tasaiseksi kokonaisuudeksi. Lukisinkin mieluummin sarjakuvat sarjakuvana ja Schulzin elämäntarinan kokonaan erillisenä teoksena. Onhan tämä kuitenkin mukava kurkistus sekä Tenavien että Schulzin historiaan.


Sitaattikunniamaininnan saa yllättävä ja riemastuttava strippi, jossa on kuitenkin ripaus raadollisuutta lasten tytöt vastaan pojat -ajatteluvaiheessaan:



Rastitan kirjankansibingossa ruudun Fiktiivinen hahmo.




Psst! Jälleen yksi Tenavat-sukupolvi on syntynyt. Meillä pyöri tänään televisiossa villasukkalasten valitsemana Ressu lähtee maailmalle, lisäksi nuoremmalla villasukkalapsella oli jalassaan Ressu-leggarit ❤ Kuvausrekvisiittana oleva Ressu on niitä harvoja pehmoja, joka on kulkenut mukanani muutosta toiseen. Itse asiassa se taitaa olla kulkeutunut minulle veljeltäni.


6 kommenttia:

  1. Nämä ihan ensimmäiset Tenavat-sarjakuvat olivat jääneet aika lailla sivuun julkaisuohjelmissa kun aika selvästi Schulz vielä hakee sarjan muotoa ja ideaa (ja hahmojen ikäerot häivytetään, tässä Tellu ja Amadeus ovat selvästi nuorempia kuin Jaska ja Eppu ei ole vielä edes syntynyt...)
    Toisaalta hahmot ovat vielä pääsääntöisesti lapsia eikä kompleksisia filosofisia pikkuaikuisia :)

    Vähän harmi että tätä täydellistä kronologista sarjaa julkaistiin suomeksi vain kaksi osaa (eli se seuraava 53-54 löytyy vielä), olen sarjaa alkukielisinä painoksina lukenut nyt vuoteen 1980 saakka. 50-luvun lopulla alkaa sarjan lopullinen muoto olla kasassa ja 60-luku on sitten jo parhaimmistoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hdcanis, sinähän olet varsinainen Tenavat-asiantuntija(kin) :) Minäkin pistin merkille tuon ikäeron, varsinkin Amadeuksen kohdalla. Hän ei ensimmäisessä stripissä edes kävellyt, mutta kasvoi melko nopeasti isommaksi. Välillä tuo hahmojen aikuisuus näkyi, mutta tosiaan vähemmissä määrin.

      Tosi harmi, että vanhoja Tenavia ei löydy kahta kirjaa enempää yksissä kansissa, olisi ollut kiva lukea nämä tällaisina isommiksi pompseiksi koottuina kirjoina.

      Poista
  2. Tosi kiva postaus. Olen aina tykännyt Tenavista. Minulla on sitä vanhempaa tuotantoa kirjahyllyssä aika monta pokkaria ja yksi isompi kirja - englanninkielisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Rita A :) Minulla ei löydy kirjahyllystä Tenavia paria sellaista ihan lyhyttä ajatelmakirjaa lukuun ottamatta. Tenavia voisikin kokeilla englanniksi, voisi olla jännä totutella hahmoihin erinimisinä kuin mihin on tottunut. Toki Snoopy ja Charlie Brown ovat tuttuja nimiä, mutta muita en ainakaan heti muista :)

      Poista
  3. Mukava postaus.

    Ressu on minunkin suosikkini, en tarkalleen tiedä miksi, mutta jo lapsesta saakka. Olen myös pitänyt kaikista Ressun seikkailusta, kuten lentäjäjutut, Remppuveli, sitten ne jutut missä Ressu pelaa tai on leireillä ja lainelautajutut

    Pidän myös Kaustisesta (Koistinen olisi hyvä nimi, mutta sehän tulee Woodstockista).

    Besserwissereitä Tellua ja Lippeä olen aina inhonnut, mutta Maisa ja Piparminttu-Pipsa ovat reiluja. Jaska Jokusta käy sääliksi, niin tunnollinen ja hyvä kaveri, mutta ...

    hd-canis antoi hyvän analyysin ensimmäisistä Tenavista, olen niitä lukenut englanninkielisten kokoomien kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :)

      Ressu on aina ollut minunkin suosikkini!

      Kaustinen on kieltämättä aika hauska suomennos Woodstockista. Näin Oulun naapurikunnasta katsottuna Kaustista voisi puhutella Qstockina ;)

      Taisin tutustua Lippeen nyt ensimmäistä kertaa ja on sanottava, että meistä ei tullut ystäviä. Piparminttu-Pipsa ja Maisa ovat minustakin Lippeä ja Tellua mukavampia, heidän pomo-juttunsa jaksaa naurattaa.

      Jaska Jokunen on joskus melko reppana, tekisi mieli halata ja sanoa, että kyllä se siitä :) Eppu riepuineen on myös ihana. Amadeus on jännä hahmo, välissä hän jää hieman unohduksiin taustalle, mutta sitten hyppää taas vahvasti esiin niin kuin tuossa liukumäkistripissä.

      Poista