keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Émile Zola: Nana



Émile Zola: Nana
(Les Rougon-Macquart #9)
Elisa Kirjan e-kirja, 2012 (1930)
370 sivua
Suomentanut: Yrjö Weijola
(Nana, 1880)
Luettu: 11.2.2015
Mistä: Elisa Kirjan ilmaiset klassikot


Aloitin Émile Zolan Nanan pieni ikuisuus eli noin vuosi sitten. Tarkoitukseni oli lukea kirja Annamin Vive la France! -haasteeseen, mutta kovin pitkäksi meni. Luin kirjaa aluksi Projekti Lönnrotista vuorotellen tietokoneella ja puhelimella, mutta vaihdoin loppuvaiheessa Elisa Kirjan versioon käyttömukavuuden takia. Kieltämättä joululahjaksi saamani isompinäyttöinen puhelin toimi lukulaitteena vanhaa puhelinta ja tietokoneen näyttöä paremmin. Mahtava kapistus!

Nana on Variétés-teatterin kohutun Vaalea Venus -näytelmän nuori ja rohkea tähti, mutta hänen menestyksensä ei suinkaan ole hänen (olemattomien) näyttelijänlahjojensa vaan hänen näyttävän ulkomuotonsa ansiota. Näytelmän ensi-illan jälkeen Nanan nimi on kaikkien huulilla ja hänen luokseen virtaa vieraiden jono. Lähes kaikenikäiset miehet ovat Nanan pauloissa, mutta miehet ovat hänelle vain väliaikaisia huvituksia, rahavirran lähde, porras parempaan, ylelliseen elämään. Mitä rikkaampi mies sitä parempi, tosin tunteetkin pääsevät yllättämään Nanan. Vallan ja vaurauden lisääntyessä Nana muuttuu yhä häikäilemättömämmäksi.

Ellei heitä olisi ollut, elleivät he olisi tehneet minua siksi, mikä olen, olisin nyt luostarissa rukoilemassa armeliasta Jumalaa, sillä minä olen aina ollut uskonnollinen... Ja lisäksi! Onko minun vikani, että he ovat antaneet minulle rahansa ja nahkansa? Minkä minä sille mahdan!

Nanasta tulee yhdeltä osin mieleen Maaria Päivisen On nälkä, on jano. Vaikka tarinoiden asetelmat ovat päinvastaiset (Zola kertoo naisprostituoitu Nanasta, Päivinen naissutenööri Emiliestä) on niiden naispäähenkilöissä jotain samaa. Molemmat naiset pitävät miehiä pilkkanaan, käyttävät heitä hyväkseen ja nakkaavat surutta sivuun saatuaan heistä haluamansa. Kuitenkin siinä missä Päivisen kielestä ja kerronnasta nautti oli Zolan Nanan lukeminen todella takkuista. Zolan kerronta on kovin pikkutarkkaa, hyvä ettei päivällispöydän haarukoiden piikkien lukumääräkin ole mainittu, ja päivällisiä sekä juhlia oli kirjassa useita. En olisi millään jaksanut lukea myöskään tiivistelmää Nanan tähdittämästä Vaalea Venus -näytelmästä tai pitkää kuvausta laukkakilpailuista vedonlyönteineen ja jälkipuinteineen. Edes Pariisi tarinan päätapahtumapaikkana ei onnistunut pelastamaan tylsistymiseltä.

Ei tarina jättänyt kuitenkaan täysin kylmäksi, Nana onistuu välillä ärsyttämään todella kovasti. (Kirjan alussa 18-vuotias) Nana käyttäytyy välillä kuin pahainen kakara ja välillä taas kuin olisi kovinkin kypsä ja kokenut, kuten esimerkiksi alistaessaan vain vuotta nuoremman Georges Hugonin vauvaksi ja typerykseksi. Nanalla ei ole mitään käsitystä arjen tai raha-asioiden pyörittämisestä, hän ymmärtää vain korujen ja kukkien tuoman mielihyvän arvon. Nana tarjoaa palveluksiaan varatulle miehelle, mutta järkyttyy kuullessaan, että miehen vaimolla on rakastaja, varsinainen kaksinaismoralismin kuningatar siis. Se mistä pidin kirjassa oli ajan kuvaus ja se, että Zola on luonut Nanastaan moniulotteisen hahmon ylä- ja alamäkineen. Loppu oli melkoinen yllätys ja se tuli nopeasti, poikkeuksellisen nopeasti muuhun tarinaan verrattuna.

Nana, ilmeisesti aikansa kohuteos, on 20-osaisen sarjan 9. osa. Tapanani ei ole lukea yksittäisiä osia sarjojen keskeltä, mutta nyt tein poikkeuksen. Tutustuminen Les Rougon-Macquart -sarjaan saa jäädä osaltani tähän. Vauhdikkaampi ranskalainen kirjallisuus on enemmän makuuni.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Nanassa on muuta, hitto vieköön, ja se muu korvaa kaiken.


Nana muualla: Lurun luvut, Morren maailma, Nenä kirjassa.

15 kommenttia:

  1. Näiden sähkökirjojen lukeminen on joskus hankalaa, Nana on ollut lukulistalla, mutta ranskalainen "realismi" 1800-luvulla oli tosiaan pikkutarkkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, minun ongelmani sähkökirjojen kohdalla on ehdottomasti se, että tartun mieluummin perinteiseen kirjaan ja silloin sähkökirjaa tulee luettua kovin harvakseltaan. Nykyinen puhelin on onneksi lukemiseen parempi kuin vanha, joten eiköhän sähkökirja säily yhtenä lukutapana jatkossakin. Minkähän sähkökirjan seuraavaksi valitsisin... Vaikka Nana ei ollut minun kakkupalani olen iloinen, että tulin tutustuneeksi tähän klassikkoon ja tyyliin.

      Poista
  2. Hehe, minullakin on tämä ollut ikuisuusprojektina juurikin tuolta Elisa-kirjasta. Puhelimeni näyttö on vähän liian pieni, mutta silloin tällöin kun ei ole muuta lukemista hollilla, luen tätä muutaman sivun eteenpäin. Ehkä kahden vuoden päästä on valmista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinäkin Marile siis olet eräänlaisessa Nana-koukussa :D Tsemppiä ikuisuusprojektiin, ehkä sitten parin vuoden päästä pääsemme vaihtamaan tästä lisää ajatuksia sinun postauksesi kommenteissa ;)

      Poista
    2. Voi vitsi mä tein sen!! Toissapäivänä sain tämän ikuisuusprojektin valmiiksi :D Nyt pitäisi vielä blogata siitä.

      Poista
    3. Mahtavaa Marile, eikä mennyt edes kahta vuotta :D

      Ja siis tämähän on vielä osa sarjaa. Vaikka yleensä pyrin lukemaan sarjan osat järjestyksessä ja sarjan alusta loppuun niin tässä teen ilomielin poikkeuksen. En aio kahlata muita osia.

      Poista
  3. Voi voi, minuun nimenomaan Zolan kerronta osui ja upposi. Tarina pyri varmaan uskottavuuteen: Nanahan ON Venus, miehet hulluiksi tekevä oikukas jumalatar, joka yrittää näytellä muissa, mm. äidin ja jonkinlaisen puolison rooleissa. Miehet vapautuvat lumouksesta vasta lopulta, kun heihin tarttuu toinen hulluus.

    Vieläkin muistan yleisön kuumeisen odotuksen ja kiihkon, joka teatterin lämpiössä hohti kilpaa kaasulamppujen kanssa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Makkonen, näinhän se menee että kärjistetysti sanottuna toisen roska on toisen aarre :) Kiva siis kuulla, että Nana oli sinulle noin hyvä lukukokemus.

      En lukiessani edes ajatellut onko tarina tai henkilöt uskottavia vai ei, senhän voi nähdä onnistuneen kirjan merkkinä kun tarinaan eläytyy ilman suurempia miettimisiä. En siis kokenut esimerkiksi Nanan ailahtelevaa käytöstä epäuskottavana vaan hän yksinkertaisesti tuntui ärsyttävältä heknilöltä.

      Teatterin, katujen ja vaikkapa torin tunnelma välittyi hyvin lukijalle, mutta sitten taas vaikkapa tuo näytelmän juonen referointi väsytti minua liikaa. Mielenkiintoinen ja ristiriitainen lukukokemus :)

      Poista
    2. Siis henkilöltä. Pätkii näemmä täälläkin päässä :)

      Poista
  4. Mainio kirjoitus, vaikka minä tosin vakuutuin, että ei tätä kirjaa minulle. Ei missään tapauksessa. Laukkakilpailukuvaukset vedonlyönteineen... eeh. Luulen, etten paikkaa tätä aukkoa. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tarinan laukkakisa tuntui tooooodella pitkältä :D Toivottavasti kirjavuoden huonoimmat kirjat on tullut nyt luettua ja seuraavat kirjat ovat täyttä priimaa!

      Poista
  5. En ole koskaan lukenut Zolaa, vaikka olen usein miettinyt. Hmm, klassikkoasemansa vuoksi kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ninusta klassikoita on mukava lukea muun lukemisen välissä, varsinkin näihin sähkökirjoihin tuntuu olevan jotenkin helppo tarttua. Olisi kiva kuulla sinunkin kokemuksesi Zolasta :)

      Poista
    2. Siis minusta. Flunssa on tainnut viedä kirjoituskyvyn... ;)

      Poista