tiistai 30. syyskuuta 2014

Enid Blyton: Viisikko vapauttaa lentäjät sekä Viisikko ja lapsenryöstäjät



Kesäksi varatusta kirjapinosta jäi pari Viisikkoa pyörimään hyllyyn ja ajattelin lukaista ne pois alta ennen syksyn uutuuksia. Jotenkin Viisikoista vain huokuu sellainen kesäinen tunnelma, ettei näitä tee niin hirveästi mieli lukea myöhään syksyllä tai talvella.


Enid Blyton: Viisikko vapauttaa lentäjät (#14)
Tammi, 1987
164 sivua
Suomentanut: Lea Karvonen
(Five Go Billycock Hill, 1957, #16)
Luettu: 27.9.2014
Mistä: kirjastosta


Viisikko suuntaa viikon helluntailomallaan Pauliin kotiin Kirriniin, josta matka jatkuu pyöräillen Billycock Hilliin retkeilemään. Leon ja Dickin koulutoveri Toby on kertonut Billycock Hillissä sijaitsevasta perhosfarmista sekä luolista, joihin viisikko tietysti haluaa tutustua. Lasten leiripaikan läheisyydessä on myös ilmavoimien lentokenttä, jossa työskentelee Tobyn serkku, ilmavoimien luutnantti Jeff Thomas ja jossa Tobyn kertoman mukaan tehdään salaisia kokeita uudenlaisilla lentokoneilla. Yhtäkkiä kukkulalla tuntuu olevan tekeillä jotain outoa, miksi sekä perhosten kerääjät että lentäjät ovat liikkeellä myrsky-yönä?

Jopa sujui lukeminen melko tahmeasti. Vaikka Viisikot ovat yleensä kevyitä ja nopealukuisia tuntui tämä osa selvästi muita takkuisemmalta. Huomioni kiinnittyi useisiin outoihin sanoihin ja sanontoihin kuten vilpas tuuli, ota hapan karamelli jos sinua vielä huikaisee, lystäily, olen oikein koppava hänestä (asiayhteydestä päätellen ylpeä), me viereksimme täällä nyt jne... En tiedä miten nämä on alkukielisessä tekstissä ilmaistu, mutta suomennokset tuntuivat jotenkin vanhahtavilta ja kömpelöiltä. Onneksi kirjasta löytyy kömpelyyden vastapainoksi myös mukavan sujuvaa ja jopa kaunista kuvailua.

     En minä oikeastaan välittäisi tulla aikuiseksi, sillä mitään mukavampaa kuin tällainen ei varmasti voi olla, hän ajatteli. Kun saa olla yhdessä toisten kanssa ja pitää hauskaa! Ei, mitä tämän kummempaa voi isoillakaan ihmisillä olla?
     Sitten Annekin nukahti, ja yö hiipi hiljalleen maisemaan, miljoonat uudet tähdet syttyivät näkyviin ja äänettömyys oli miltei täydellinen.

Kirjassa ei tökkinyt pelkästään suomennoksen outoudet vaan myös muutamat muut jutut. Tyttöjä vähäteltiin kuten joissain sarjan aiemmissa osissa ja myös tuossa Viisikko ja lapsenryöstäjät -kirjassa ja eräästä kohtauksesta tuntui unohtuneen yksi henkilö kokonaan. Tobyn veli Beni lemmikkipossuineen nimittäin lähtee viisikon ja Tobyn seurassa perhosfarmille, mutta siellä Beniä ei mainita lainkaan ja heidän pois lähtiessään vain Toby pyydetään syömään leiriin ja Beni on ilmeisesti kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ja ei, katoaminen ei selity juonenkäänteillä. Sitten puolestaan eräiden henkilöiden silmien kirkkauteen ja silmien erikoisuuteen tartuttiin pariinkin kertaan ilman, että se olisi selittynyt millään tavalla. Tästä jäi vahva välityön maku, mutta mahtuuhan hyvään ja pitkään sarjaan muutama huti väliin.


Sitaattikunniamaininnan saa:

     - Oli miten oli, tätä juttua sietää tutkia sekä oikealta että nurealta puolelta, Dick sanoi vakavasti.

- - -


Enid Blyton: Viisikko ja lapsenryöstäjät (#15)
Tammi, 2005
167 sivua
 Suomentanut: Lea Karvonen
(Five Have Plenty of Fun, 1954, #14)
Luettu: 29.9.2014
Mistä: kirjastosta


Viisikko on juuri aloittanut yhteisen lomansa Kirrinissä kun Peter-sedän amerikkalainen kollega Elbur Wright järjestää yllättäen tyttärensä Bertan Kirriniin piiloon. Rikolliset ovat uhanneet kidnapata tytön ja vaatia hänen palauttamisestaan lunnaiksi Elburin, Peterin ja kolmannen tiedemiehen uuden tärkeän keksinnön piirustukset. Poikatyttö Pauli ei ole hyvillään kuullessaan, että Bertalla on mukanaan pieni koira ja tyttö on vieläpä puettava pojaksi rikollisten hämäämiseksi. Varotoimet eivät ole turhia, sillä vaikuttaa siltä, että joku on jo salaisuuden jäljillä.

     Mutta silloin Anne erotti outoa ääntä. Hän kuunteli etäistä tykytystä: tuk-tuk-tuk-tuk!
     - Moottorivene! kuiskasi Anne ääneen ja kuunteli.
     - Vai mitä sanot, Tim? Joku on hyvin myöhään liikkeellä. Näetkö valoa, Tim? Minä en näe.
     Moottori pysähtyi, ja aaltojen loisketta lukuun ottamatta tuli aivan hiljaista. Anne ponnisteli nähdäkseen paremmin, mutta hän ei nähnyt muuta kuin pimeyttä. Kuitenkin oli kuulostanut siltä kuin moottorivene olisi ollut lahdessa. Miksei siitä ollut tuikkinut mitään valoa? Ja miksi se oli pysähtynyt keskelle selkää? Miksi se ei mennyt aallonmurtajalle?
     Juuri silloin häämötti hyvin heikkoa valoa lahden suulta. Se loisti hetken, liikkui edestakaisin ja sitten katosi.
     Anne oli tyrmistynyt.

Huh! Olisin jo hieman huolestunut, jos toinen peräkkäinen Viisikko olisi osoittautunut pettymykseksi, mutta onneksi näin ei käynyt. Tarina kulki ihan eri tavalla kuin edellinen, pieniä epäuskottavuuksia lukuun ottamatta. Lapsilukija ei välttämättä kiinnittäisi näihin huomiota, mutta aikuislukijana jäin miettimään mm. sitä eikö Berta paljastu tytöksi kun lapset ovat rannalla uima-asuissaan ja jättäisikö Fanny-täti todellakin lapsikatraan keittäjättären hoteisiin etenkin jos yksi heistä on uhattu siepata. Vanhempi villasukkalapsi ottaa minut kohta kiinni Viisikkojen luvussa, joten täytyy muistaa kysäistä hänen mielipidettään juonenkäänteistä ja niiden uskottavuudesta.

Kirja ansaitsi lisäpisteitä kansainvälisyydestä, tivolitunnelman ripauksesta, hyvistä eväistä ja myös vanhan tutun Jon vierailusta tarinassa. Ovathan vieraan vallan uhka ja muut mainitsemani teemat tuttuja muistakin sarjan osista, mutta ne tuntuvat toimivan edelleen. Miksi mennä turhaan muuttamaan hyväksi havaittua konseptia, sanon minä ;)


Sitaattikunniamaininnan saa (helteisestä kesästä muistuttava):

- Mutta mitä enemmän nahka käristyy, sitä kylmemmältä vesi tuntuu.


Suomen Pakolaisavun #lukuhaasteen loppurutistus, yhteensä 6 euroa kerättynä


6 kommenttia:

  1. Tuohon uimapukujuttuun minäkin kiinnitin muistaakseni huomiota lukiessani tätä lapsenryöstökirjaa. PIdän kyllä Viisikoista ja muutama on vielä lukematta odottamassa sopivaa hetkeä.
    Tuosta edellisestä osasta minä en huomannut tuota Beni-juttua ollenkaan, minun muistikuva on, että Ben olisi halunnut mukaan, mutta lähtenyt sitten pois, kun ei saanut tulla mukaan. Täytyykin ihan tarkistaa tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, pitääkin käydä lukemassa arviosi nyt kun olen itse lukenut kirjat :) Sikäli muistat oikein, että Beni tosiaan käännytettiin isompien lasten matkasta, mutta tuolle yhdelle perhosfarmivierailulle hänet otettiin mukaan, hän mm. jututti sitä toista perhosten kerääjää heidän kävellessään perhosfarmille.

      Poista
  2. Nurea puoli kuulostaa itse asiassa aika hauskalta. :)

    VastaaPoista
  3. Näitähän sitä myös tuli luettua joskus 80-puolivälissä ja alkupuolella. Onkohan näitä suomennoksia ollut vielä tuolloin. Tuo lapsen ryöstäjät näyttää ja kuulostaa tutulta. Myös Salaisuus -kirjat ja Kolme etsivää olivat kovia juttuja. Viime aikoina on tullut luettua myös lasten kirjoja, sattuneista syistä. Sen sijaan nämä ovatkin seuraavana.. ehkäpä jopa Viisikot. Oivallinen bloggaus. Näyttää olevan yhä Viisikossa "eväät" tärkeät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MrRainfold, kiitos kommentista ja kehuista :) Minä luin Viisikoita ensimmäisen kerran joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa. Näitä on suomennettu jo ainakin 70-luvun lopulla, pidän kaikista eniten juuri sen ajan valokuvakansista. En ole ihan varma olenko itse lukenut muita Blytonin sarjoja, ainakin Viisikot ovat jääneet parhaiten mieleeni. Eväät ovat kyllä aina olleet minulle olennainen osa Viisikkoja :)

      Poista