06 kesäkuuta 2014

Corinne Hofmann: Valkoinen masai



Corinne Hofmann: Valkoinen masai
WSOY, 2000
347 sivua
Suomentanut: Liisa Paakkanen
(Die weisse Massai, 1998)
Luettu: 3.6.2014
Mistä: kirjastosta


Valkoinen masai päätyi luettavien listalleni työkaverin kehujen perusteella. Kirja on ollut kirjastosta lainassa jo kauan, mutta nyt viimein viiden uusintakerran jälkeen ja eräpäivän paukkuessa päätin tarttua siihen. Ihan outo tarina ei minulle ollut sillä näin pitkän pätkän kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa kun se tuli joskus televisiosta (Google tiesi kertoa, että se oli niinkin kauan sitten kuin 7.10.2011, huh, niin se aika rientää!).

Valkoinen masai on Corinne Hofmannin omaelämäkerta tai muistelmateos hänen Kenian vuosistaan. 27-vuotias Sveitsin Bielissä hääpukujen sekä käytettyjen vaatteiden kauppaa pitävä Corinne matkustaa lomamatkalle Keniaan Mombasaan yhdessä miesystävänsä Marcon kanssa. Kolmantena lomapäivänään he näkevät Likonin lautalla tumman, eksoottisen miehen. Mies on Lketinga Leparmorijo, masaisoturi, eikä Corinne saa silmiään irti hänestä. Ennen kuin loma on lopussa on Corinne ottanut uuden suunnan elämälleen, hän haluaa viettää loppuelämänsä Lketingan kanssa. Puolen vuoden kuluttua Corinne toteuttaa haaveensa ja palaa Keniaan. Monen mutkan, matkan ja byrokratian pyörien pyörähdysten kautta hän päätyy asumaan Lketingan luo Barsaloin kylään, samburuheimon pariin, mutta se on vasta pitkän matkan alku.

Kysyn Lketingalta, mistä nuo kaikki kärpäset tulevat. Hän osoittaa yön aikana kertynyttä vuohenlantaa. Päivän kuumuudessa lanta kuivuu ja kärpästen määrä vähenee. Sen vuoksi en ole edellisenä iltana tuntenut niiden vaivaavan yhtä pahasti. Lketinga sanoo nauraen, että tämä on vasta alkua - kun ensimmäiset lehmät tulevat paikalle, tilanne pahenee, koska maito vetää puoleensa tuhansia kärpäsiä. Niitäkin epämiellyttävämpiä ovat hyttyset, joita ilmaantuu sadekuurojen jälkeen. Teen juotuani tahtoisin joelle päästäkseni viimeinkin pesulle. Lähdemme varustautuneina saippualla, pyyhkeellä ja puhtailla vaatteilla. Lketinga kantaa keltaista kanisteria tuodakseen sillä Mamalle seuraavan teeveden. Kävelemme kapeaa tietä kilometrin verran, kunnes saavumme leveälle joenuomalle, jonka edellisenä päivänä ylitimme maasturilla. Uoman kummallakin puolella on isoja, meheviä puita, mutta vettä en näe missään. Kävelemme pitkin kuivaa joenpohjaa, kunnes mutkan takaa ilmaantuu näkyviin kallioita. Täällä virtaa hiekassa pieni puro.

Jopa oli mielenkiintoinen kirja! Corinne on melko (hullun?)rohkea nainen, jättää kaiken taakseen miehen takia, jota on tavannut vain lyhyitä hetkiä muutamana päivänä ja jonka kanssa hänellä ei ole yhteistä kieltä sillä sekä hän että Lketinga eivät juurikaan osaa englantia (silti he tuntuvat ymmärtävänsä toisiaan ihmeen pian ja hyvin, nopeaa kielen oppimista ehkä?). Corinne on myös sinnikäs, hän ei anna periksi pienille tai edes suuremmille vastoinkäymisille vaan taistelee paikastaan täysin erilaisessa kulttuurissa ja yhteisössä, taiteilee eurooppalaisten ja afrikkalaisten tapojen välillä ja onnistuu jopa hankkimaan elantonsa uudessa maassa. Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä eikä elämä lopulta mene ihan niin kuin Corinne on odottanut.

Teksti on nopealukuista ja sujuvaa. Kerronta keskittyy Corinnen ja Lketingan suhteeseen sekä Corinnen asioiden järjestelyyn, mutta samalla toki sivutaan myös kenialaista arkea. Valkoisen naisen, mzungun, asuminen pienessä muutaman neliön kokoisessa majassa eli manyattassa yhdessä kolmen muun henkilön kanssa, ruoka, hygienia, masaisotureiden rituaalit juhlineen, kaikki tuo oli todella mielenkiintoista luettavaa, samoin kaikki se byrokratia lahjuksineen, johon Corinne ja Lketinga törmäävät useampaan kertaan. Kirjan keskivaiheilla on myös muutamia valokuvia, jotka ovat mukava lisä kirjaan.

Valkoinen masai kattaa noin neljän vuoden ajanjakson, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä mitä perheelle tapahtui myöhemmin. Huomasin, että Hofmann on kirjoittanut elämästään useamman kirjan, Züruck aus Africa 2003 (Back from Africa)Wiedersehen in Barsaloi 2005 (Reunion in Barsaloi) sekä Afrika, meine Passion 2011 (Africa, my passion). Näitä uudempia ei siis ole suomennettu, kiinnostus näitä kohtaan on sen verran kova, että pitänee jatkaa englanniksi.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Mombasan lentoasemalle saavuttuamme meidät kietoo sisäänsä tropiikin ihana ilma, ja heti siellä vaistoan: tämä on minun maani, täällä tunnen oloni hyväksi.

TBR 17/100

- - -


Le Masque Rouge -blogin Emilie pisti pystyyn kesäisen kirjabingon, jossa osumia eli lokeroita saa kuitatuksi lukemalla kirja, joka sopii lokeron kuvaukseen. Bingoamista voi jatkaa kesän ajan eli heinäkuun loppuun asti. Emilie palkitsee  muutaman bingomestarin kirjapalkinnolla. Lähden itse tavoittelemaan ainakin yhden rivin bingoa. Valkoinen masai sopii ruutuun Tositarinaan perustuva:



12 kommenttia:

  1. Valkoinen masai ja Zurück aus Afrika päätyivät omaan hyllyyni ja luetuiksi sattumalta. Masai yllätyskaupanpäällisenä reklamoituani viallisesta pokkarista ja jatko-osa löytyi sattumalta kirpparilta, en ollut edes tietoinen sen, saati sitten noiden muiden jatko-osien olemassaolosta. Valkoisesta masaista pidin: rehellistä tarinaan niin onnesta kuin vastoinkäymisistäkin. Zurück aus Afrika oli pettymys: vaikka paluu eurooppalaiseen arkeen ei käynytkään noin vain, ei tarinassa ollut sitä mikä aiemmin kiehtoi. Corinne on kyllä kieltämättä sisukas nainen kun on selvinnyt Afrikasta ja menestynyt Euroopassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjaana, luitko siis alkukielisen version? Itse en kyllä saksankielentaidollani uskalla edes yrittää... Harmi jos nuo jatko-osat (tai ainakaan tuo Zurück aus Afrika) eivät yllä Valkoisen masain tasolle, täytyy ottaa selvää uppoaako minulle.

      Oletko muuten lukenut Sabine Kueglerin Viidakkolapsi-teosta, jossa hän kertoo lapsuudestaan Länsi-Papuan viidakossa fayu-heimon parissa? Siinä oli hieman sama juttu, tuo mainitsemani ensimmäinen osa oli todella hyvä, mutta jatko-osat jättivät aika kylmäksi.

      Poista
    2. Kyllä, luin saksaksi. Englanninkielistä versiota en edes hoksannut ruveta etsimään... Mulla on pitkä saksa luettuna, mutta paljon unohdettuna. Kirja oli kuitenkin yllättävän simppeli tai ainakin kuvittelin ymmärtäneeni tekstistä paljon.

      Tuo toinen tarina on aina välillä tullut aatoksiin mutta edelleen lukematta. Ehkä joskus muistan... Kiva tietää että se on hyvä!

      Poista
  2. Minä luin tämän joskus 2000-luvun alussa ja muistan jotenkin myötäeläneeni vahvasti Corinnen ahdinkoa vieraassa maassa kun pelkkä rakkaus ei aina riitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, samat sanat, myötäeläen minäkin tämän luin. Hofmann on kirjoittanut tarinansa todella mukaansatempaavasti ja elävästi, ihan kuin olisi seurannut hänen elämäänsä vierestä. Valitettavasti rakkaus ei sitten tosiaan riittänyt.

      Poista
  3. Valkoinen masai on todella vaikuttava ja mielenkiintoinen kirja! Luin lukioaikoinani yli kymmenen vuotta sitten, ja edelleen muistan, miten hyvä tämä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna Siikilä, onpa tarina säilynyt pitkään mielessäsi :) Uskon, että minäkin muistan tämän pitkään. Haluaisin myös jatko-osien lukemisen lisäksi katsoa tähän perustuvan kirjan alusta loppuun saakka.

      Poista
  4. Olen nähnyt elokuvan joskus (mahdoinkohan katsoa sen juuri televisiosta silloin 2011?), ja ajattelin silloin, että kirja pitäisi lukea. No, asiahan on tietenkin unohtunut, mutta arviosi toimi nyt hyvänä muistutuksena. Kyllä tämä yhä edelleen vaan kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta ja elämäntarinalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiva jos innostut lukemaan Valkoisen masain, tarina on kyllä mielenkiintoinen! Tein kokeeksi hankintapyynnön kirjan jatko-osasta kirjastoon ja se näkyy nyt olevan hankinnassa. Kiva päästä lukemaan Corinnen ja hänen perheensä myöhemmistä vaiheista.

      Poista
  5. .Niin..rakkaus ei tunne rajoja ja iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta näin kävi myös kirjan kirjoittajalle. Corine kokikaikkea tunteita,rohkeutta,pelkoa,tyyneyttä ja tietysti intohimoista rakkautta.

    VastaaPoista
  6. Pidin kirjasta,myös tyttäreni,että kaikkea päätöntä rakkaus teettää,mutta jos ei uskalla jää paitsi paljosta.

    VastaaPoista
  7. Corinnen tapauksessa rakkaus todella muutti kaiken. Melkoista heittäytymistä häneltä jättää koko "vanha tuttu" elämä taakseen.

    VastaaPoista