maanantai 6. tammikuuta 2014

Jukka Salminen: Polkupyörällä maailman ympäri



Jukka Salminen: Polkupyörällä maailman ympäri
SKS, 2013
367 sivua
Luettu: 2.1.2014
Mistä: pyydetty arvostelukappale


Huomattuani Jukka Salmisen kirjan kustantamon kuvastossa kiinnostuin aiheesta kovasti, Polkupyörällä maailman ympäri oli yksi eniten odottamiani syksyn uutuuskirjoja. Mikä saa miehen hyppäämään pyörän selkään ja lähtemään takuulla rankalle matkalle maailman ympäri ja kuinka hän siinä onnistuu? Pisin polkemani matka taitaa olla hieman yli 40 kilometriä, joten minulla ei ole omakohtaista kokemusta pitkänmatkanpyöräilystä, odotinkin innolla pääseväni lukemaan Salmisen kokemuksista. Eino-myrskyn ulvoessa ulkona päätin vihdoin tarttua kirjaan, joka ehti odotella lukuvuoroaan pitkään. Mikä sen mukavampaa kuin käpertyä nojatuoliin, ottaa pala suklaata ja lähteä kirjalliselle maailmanympärimatkalle.

On oikeastaan mahdotonta sanoa, miksi ja milloin aloitin matkani. Yhden syyn takaa paljastuu aina toinen. Aivan kuin sille ei edes olisi syytä. Niin vain tapahtui.

Vuonna 1982 syntynyt Jukka Salminen piti jo lapsena liikunnasta sekä maantiedosta ja hän luki mielellään karttakirjoja. Urheilu maistui ja vuosien saatossa Salmisen harjoitusmäärät kasvoivat ja kovenivat. Armeijan jälkeen mies alkoi kärsiä pahasta unettomuudesta eikä maantieteen yliopisto-opinnot sujuneet väsyneenä. Salminen päätti pitää vapaata pidemmän pyöräilymatkan merkeissä. Nälkä tunnetusti kasvaa syödessä ja miehen suunnitelma kymmenen kuukauden Kaakkois-Aasian pyöräilystä laajeni pian koskemaan Australiaa ja ja ja... matkasta tuli pitkä, niin matkalla kuin ajalla mitattuna, noin 60 000 kilometriä ja kuusi vuotta. Salminen lähti matkaan 23-vuotiaana vaatimattomin varustein, vailla kokemusta pidemmistä pyörämatkoista saati yksin ulkomailla matkustamisesta. Silti hän hyppäsi rohkeasti ja avoimin mielin lentokoneeseen ja aloitti pyörämatkansa Bangkokista. 

En ole aiemmin lukenut matkakertomuksia joten minulla ei ole vertailupohjaa. On kuitenkin aina hyvä merkki jos kirja saa alusta asti liimautumaan paikoilleen ja lukemaan sivun toisensa jälkeen. Salmisella on erittäin miellyttävä ote kirjoittamisessa, kuvaus on rennon letkeää ja sujuvaa. Kirja ei ole missään nimessä matkaopas vaan Salminen keskittyy kerronnassaan selkeästi tunnelmiin, kokemuksiin ja tapahtumiin tien päällä. Väliin mahtuu toki tietoa matkan varrella olevista kohteista, mutta ne uppoavat mukavasti matkan etenemisen kuvailuun. Salminen on myös selkeästi huumorimiehiä, se elävöittää tekstiä entisestään.


     Yö oli ollut lämmin ja aamuaurinko oli niin kuuma, että kaikkien turkkilaisnaisten iloksi kaivoin vaatepussini pohjalta sääreni paljastavat pyöräilyshortsit ensimmäistä kertaa sitten Intian. Lahkeen lyhentäminen ei kuitenkaan tehnyt toivottua vaikutusta pelloilla kyykkiviin naisiin, enkä saanut osakseni ainuttakaan lentosuukkoa tai rakkaudenosoitusta. Myötätuulessa lepakkomaisesti liitäen saavuin pian Batmanin kaupungin liepeille, mutta kiehtovan nimen herättämät odotukset kaupungin jännittävyydestä haihtuivat nopeasti pyöräiltyäni halki harmaiden ja kolkkojen teollisuusalueiden ja asuinlähiöiden. Batmanin värit olivat selvästikin valahtaneet sitä ympäröivän alangon niityille, joiden kukkaloisto oli vertaansa vailla. Tietä reunustivat monenkirjavan punaiset, siniset, valkoiset, violetit, keltaiset ja oranssit kukkameret, joista huokui viettelevän parfyyminen tuoksu. Viimeiset peninkulmat nautin Tigrisjoen varren sumuisista ja jyrkistä kalliomaisemista ennen saapumistani maineikkaaseen Hasandeyfin
4 000 asukkaan historialliseen kaupunkiin, jossa pidin lepopäivän.


Kirja on jaettu lämmittelyn lisäksi kuuteen etappiin matkan etenemisen mukaan jaoteltuna ja kerrontaa tukevat Salmisen ottamat valokuvat. Etenkin kirjan keskelle kerätty värivalokuvaosio oli hieno ja kuvia oli ilo katsoa, varsinkin kun niissä oli myös kuvatekstit. Tekstin osaan sijoitellut valokuvat puolestaan ovat mustavalkoisia eikä niissä valitettavasti ole kuvatekstejä. Kirjan lopusta löytyy myös maailmankarttaan merkitty matkareitti, mutta ainakin itselleni tarkemmat, maittain tai etapeittain kuvatut kartat olisivat auttaneet matkan seuraamista entistä paremmin. Salmisen tavoin minäkin pidän karttakirjoista, mutta olen aika huono sijoittamaan paikkoja kartalle.

Salmisen matkakertomus oli muuten hyvä lukukokemus, mutta loppua kohti hänen juttunsa alkoivat olla makuuni hieman liian maalailevia ja filosofisia pohdintoja. Olisin mieluummin lukenut loppuun asti matkakuvaukseen keskittyvää tekstiä kuin ajatellut esimerkiksi laakson syvintä olemusta tai ihmisen väkivaltaisuutta. Toki usean vuoden tien päällä olo muuttaa miestä, mutta viimeiset 50 sivua olivat tyyliltään huomattavan paljon aiemmasta poikkeavia ja melko raskasta luettavaa. Lopun notkahdusta lukuunottamatta kirja oli mukaansatempaavaa luettavaa!

Salminen mainitsee lämmittelyosiossa, että ei ollut alunperin suunnitellut kirjoittavansa kirjaa vaan idea siitä heräsi matkan päätyttyä ja kirja syntyi blogin matkakirjoituksia muokkaamalla. Kirjasta ei kuitenkaan löytynyt blogin osoitetta, mutta Google auttoi. Osoitteesta www.jukkasalminen.com löytyy matkakirjoitusten lisäksi mm. kaipaamiani tarkempia varustetietoja ja yhteistyökumppaneita. Selviääpä sivustolta myös se, että Salminen on tälläkin hetkellä tien päällä, pyöräilemässä Etelä-Amerikan halki.


Sitaattikunniamaininnan saa (ja herättää matkakuumeen):

Näin edessäni elämän riehakkaan tanssin, tunsin ihollani tuulen ja viileyden ja jalkapohjissani rannan karkean hiekan.


2 kommenttia:

  1. Tätä pitääkin kurkkailla kirjastosta. Olen lukenut jonkin verran matkakertomuksia, myös Matti Rämön kirjoja polkupyörämatkoistaan eri puolilla maailmaa. Ne ovat kovasti viehättäneet minua, joten voisin tästäkin tykätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, Salmisen kirja viehätti minua sen verran kovasti, että saatan tutustua myös mainitsemasi Matti Rämön tuotantoon. Kiitos siis vastavinkistä :)

      Poista