lauantai 14. joulukuuta 2013

Charlaine Harris: Pedon veri

Huh, oli ihan iskeä ahdistus kun on ollut kaikenlaista joulutohinaa ja kirja on odottanut päiväkausia luettuna ja sormet ovat syyhynneet bloggauksen pariin. Nyt on (melkein kaikki) postin mukana lähtevät joulukortit matkalla ja ensimmäiset joulutortut sekä piparit leivottu ja on aikaa keskittyä blogin päivittämiseen.




Charlaine Harris: Pedon veri (#9)
Gummerus, 2012
303 sivua
Suomentanut: Sari Kumpulainen
(Dead and Gone, 2009)
Luettu: 8.12.2013
Mistä: kirjastosta


Edellinen lukukokemus oli sen verran työläs, että tarvitsin jälleen takuuviihdettä. Ja kun sain Paulalta kirjanmerkin, joka sopii minulle kuin nenä päähän ei tarvinnut kauaa miettiä minkä kirjan valitsen. Eric ja kumppanit kutsuivat taas.

Muodonmuuttajat tekevät saman minkä vampyyrit joitain aikoja aiemmin, he tulevat julkisuuteen kertarysäyksellä, näyttämällä muuntautumisensa ihmisestä eläimeksi suorassa televisiolähetyksessä yhtä aikaa ympäri maailmaa. Vaikka moni ottaa tilanteen suhteellisen hyvin eivät kaikki hyväksy jo toisen yliluonnollisten ryhmän olemassaoloa. Luvassa on levottomuuksia ja pian Merlotte´sin takapihalta löytyy nuoren naisen, ihmispuuman, ristiinnaulittu ruumis.

Sookiella riittää kiireitä, hän yrittää karistaa kannoiltaan pari vampyyrihotelli Gizan pyramidin tapahtumia tutkivaa FBI:n agenttia, selvittää murhaajan henkilöllisyyttä ja  tuuraa pomoaan Samia Merlotte´sin pyörittämisessä, vaikka oikeastaan hänen tekisi mieli selvittää välit muistinsa takaisin saaneen Ericin kanssa. Vähän kuin vahingossa Sookie sitoutuu Ericiin ja yllättäen hän on myös uuden vihollisen, murhanhimoisen keijun joukkoineen, tappolistalla.

Minusta tuntui hetken siltä kuin olisin irtaantunut kehostani ja katsellut elämääni ulkopuolisen silmin. Vampyyrit olivat minulle velkaa sekä rahaa että vastapalveluksia, koska olin auttanut heitä. Shreveportin ihmissudet olivat tehneet minusta laumansa ystävän, koska olin tukenut heitä vastikään päättyneessä sodassa. Olin sidoksissa Ericiin, mikä tuntui merkitsevän sitä, että olimme kihloissa tai ehkä jopa naimisissa. Veljeni oli ihmispuuma. Isoisoisäni oli keiju. Kesti hetken asettua jälleen nahkoihini. Elämäni oli ihan liian outoa. Minusta tuntui jälleen kerran siltä, että olin menettänyt hallinnan, että pyörin liian kiivaasti pystyäkseni pysähtymään.

Edellinen osa jäi kutkuttavaan tilanteeseen Ericin muistin palauduttua ja maltoin odottaa yllättävän kauan (nelisen kuukautta, aika on suhteellista!) ennen yhdeksännen osan lukemista. Täytyy kuitenkin antaa pisteet Harrisille, sillä hän pitää Pedon veren alussa niin sanotusti hullua jännityksessä marssittaessaan ylikset julkisuuteen ja pitäessään Sookien ja Ericin keskustelumahdollisuudet muutenkin minimissä. Silti pariskunnan välinen kissa ja hiiri -leikki sekä aiemmin vahvana huokunut jännite purkautui lopulta yllättävän nopeasti ja -vaikka tämä on vaikeaa sanoa- heidän kanssakäymisensä kävi välillä pelkäksi jyystämiseksi. Sain mitä odotin, mutta en sillä tavalla kuin olisin toivonut. Ollaanpa sitä nyt vaativia. Kyllä heidän suhteensa silti ilahdutti, sitä ei käy kieltäminen. Erikoiset keijut ja heidän suuri osuutensa kirjassa toivat mukavaa lisäväriä tarinaan.

Pidän edelleen kovasti sarjasta. Toimintaa ja vauhtia on tasaisesti, mutta se ei ole niin syvällistä, että kirjan lukeminen vaatisi täydellistä keskittymistä. Siis juuri sopivaa joulunaluskirjallisuutta. Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan Sookie (ja Eric) seuraavaksi suuntaa, vaikka Ahmun tavoin minunkin mielessäni kävi hienoinen juonen paikalleen jämähtämisen tunne. Mitä uutta Harrisilla on sarjassa vielä tarjota?


Sitaattikunniamaininnan saa:

Halusin vain vaihtaa pyjaman päälle, pestä naamani ja kömpiä sänkyyn lukemaan kirjaa.


Ja kirjanmerkki, joka vaikutti myös lukuvalintaani näyttää tältä. Kiitos Paula




12 kommenttia:

  1. Samankaltaisia ajatuksia oli mullakin silloin joskus, nimenomaan tuosta juonen paikalleen jämähtämisestä... Kirjanmerkki on hieno, mistä tuollaisia saa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, minäkin ihastuin kirjanmerkkiin, joka muuten on magneettinen eli ei pääse tipahtamaan kirjan välistä :) Sain sen lahjaksi, joten en tiedä mistä näitä voi ostaa. Kuitenkin muistaakseni Prisma myy tämäntyylisiä, olen ostanut sieltä sellaisen mangusti -kirjanmerkin.

      Poista
  2. Sarjan lukemisesta alkaa olla jo aikaa, mutta minusta neljännen osan jälkeen alkoi sellainen tasainen alamäki. Hyviäkin juonenkäänteitä toki mahtuu mukaan, mutta yleisesti ottaen kuviot laajenee minusta liikaa. Niitä uusia hahmoja juoksutetaan kuvioihin aina vain, vaikka vanhoissakin olisi riittänyt juttua.

    Kaikesta napinasta huolimatta tämä sarja on ihanan kevyttä luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tuo laajentuminen alkaa näkyä siinä, että joudun useamman kerran miettimään kukas se tämä tyyppi taas olikaan :( Toki tilannetta saattaa sekoittaa True Bloodin seuraaminen tv:stä (joka tosin ei tällä hetkellä näy), varsinkin kun hyppäsin tv-sarjan kelkkaan vasta neljännestä tuotantokaudesta. Varsinkin Arlenen kirja- ja tv-sarjapersoona sekoittuvat mielessäni täysin. Napinasta huolimatta jatkan ehdottomasti sarjan lukemista :)

      Poista
    2. Joo, tv-sarja sotki minullakin aika paljon! Juonikuviotkin on siinä vielä rönsyilevämmät, enkä jaksanut katsoa kuin kolme (?) ekaa kautta.

      Poista
    3. Olen vähän miettinyt pitäisikö hankkia sarjasta dvd-boksi, että saisi tietää nuo alun tapahtumatkin... Neljäs kausi oli ihan ok, mutta tuo viides meni jo aikalailla yliampuvaksi. Tai no eihän tuo nyt muutenkaan mikään hurjan realistinen sarja ole vampyyreineen ja muine ylishahmoineen ;)

      Poista
  3. Ai niin, tämä pitäisikin lukea pian ennen kuin taas edelliset tapahtumat unohtuvat. Luen tätä sarjaa jotenkin hassusti sinun imussa; olen yhden kirjan sinua jäljessä eli tämä odottaa minulla lukuvuoroaan. Kun kirjoitat näistä Sookie-kirjoista, tulee aina mieleeni että nytpä minunkin pitää lukea tämä. Eli toimit hyvänä muistuttajana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, hauska kuulla, että toimin sinulle muistuttajana ja sparraajana :D

      Poista
  4. Ooh, hieno kirjanmerkki! Minä yhä pidättäydyn pelkästään tv-sarjan parissa.

    Kiva, että joulukiireet helpottavat. Minulla ei ole kiireitä. Rennon letkeästi vaan. Aion ostaa tasan yhden lahjan ja tuskin edes leivon mitään. En lähetä joulukortteja. (Yleensä harrastan näitä kaikkia, tänä vuonna ei ole innostanut.) Minusta on tullut huono jouluihminen. =D Paitsi että odotan jo joulunajan kirjan lukua, ja innolla, nimittäin, kyllä, Kingiä luvassa! =D

    Ihanaa joulunaikaa, Villis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, eikös vain olekin hurjan hieno kirjanmerkki!

      Hienoa, että osaat ottaa välillä joulun rennommin :) Minä sain jopa askarreltua kaikki joulukortit (esikoinen avusti askartelemalla muutaman oman), wuhuu! Sinulla on mahtava joulu tiedossa kun on Kingiä luvassa :) Minullakin itse asiassa löytyy paketista pari Kingiä, olen toiminut hieman joulupukin apulaisena, miehen ja äidin nimissä ;) Tosin en niitä ala vielä jouluna lukemaan, mutta voisihan sitä ottaa Kuulolla -romaanin (uudelleen)luettavaksi, se kun on seuraavana King-lukujärjestyksessäni.

      Ihanaa joulunaikaa sinullekin Irene!

      Poista
    2. Kuulolla on niin hyvä! Niin, ja vaikka touhuaisinkin enempi joulua, ottaisin silti rennosti. =D

      Poista
    3. Tykkäsin Kuulolla -kirjasta silloin ensilukemalla. Voisin veikata, että tykkään siitä nytkin ;)

      Poista