sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Jenny Belitz-Henriksson, Laura Oja & Raisa Kyllikki Ranta: Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista



Jenny Belitz-Henriksson:
Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista
Kuvat: Laura Oja, Raisa Kyllikki Ranta
Tammi, 2013
160 sivua
Luettu: 31.10.2013
Mistä: kirjastosta


Tatuoinnit ovat aihe, joka herättää usein voimakkaita reaktioita, vihastusta tai ihastusta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, joten Belitz-Henrikssonin kirja herätti heti kiinnostukseni.

Ne ovat osa minun ihoani.

Jenny Belitz-Henrikssonin kirjassa esitellään 32 Laura Ojan ja Raisa Kyllikki Rannan valokuvaamaa iältään 17-67 vuotiasta naista tatuointeineen ja tarinoineen. Osa naisista on ottanut ihoonsa vain yhden kuvan, osalla on suuri osa ihosta kuvien peitossa. On mustia ja värikkäitä, isoja ja pieniä, hetken mielijohteesta ja pitkän harkinnan jälkeen otettuja kuvia. On esittäviä kuvia, tribaaleja ja Old Schoolia, valmiita kuvastokuvia ja uniikkeja itse suunniteltuja tatuointeja. Näin Belitz-Henriksson kertoo kirjansa taustoista:

     Kirjan avulla haluan murtaa ennakkoluuloja, lisätä suvaitsevaisuutta ja ennen kaikkea raottaa tatuointien maailmaa naisnäkökulmasta. Kirja on myös tämän aikakauden kuvaus tatuoinneista maassamme, jossa tatuointibuumi jyllää hurjempana kuin koskaan.

Perinteiset, pelkkiä tatuointien kuvia sisältävät kirjat ovat toki mukavia selata, mutta kun kuviin lisätään niiden taustalla olevat tarinat nousee kirja aivan eri tasolle. Kiinnitän usein huomioni muiden tatuointeihin, mutta harvoin kysyn miksi tatuointi on otettu tai mikä sen merkitys on, tämän kirjan lukemalla pääsee tatuointien taakse, pintaa syvemmälle.

Luin ensin monen henkilön tarinat peräkkäin, mutta huomasin, että lukutapa on väärä tälle kirjalle. Monessa tarinassa toistuvat samat asiat, joten putkeen luettuna henkilöiden persoonat eivät pääse erottumaan eivätkä kuvatkaan pääse ansaitsemiinsa oikeuksiin. Puolet kirjasta luinkin sitten rauhassa, yksi tarina kerrallaan ja tarkkailin myös kuvia perusteellisemmin. Oja ja Ranta ovat tehneet hienoa työtä kuvatessaan naisia, kuvat ovat upeita ja niitä on ilo katsoa. Täytyy kehua myös kirjaan valittuja naisia, he ovat taustoittaneet ja esitelleet tatuointejaan avoimesti ja rohkeasti!

Yllätyin hieman siitä, kuinka aika moni kirjassa mukana oleva nainen kokee tatuointiensa saaman huomion häiritseväksi. Minusta on ihan luonnollista, että jos ihoaan koristaa se saattaa herättää huomiota katseiden muodossa ja jopa kommentteja tai kyselyjä. Toki on sitten jokaisen oma asia mitä kuvistaan muille kertoo. Luvatonta tatuointien koskettelua tai asiatonta kommentointia minäkään en hyväksyisi. Minua häiritsi myös se, että vaikka Belitz-Henriksson puhuu esipuheessaan ennakkoluulojen murtamisesta ja suvaitsevaisuuden lisäämisestä huokuu rivien välistä paikoin arvottaminen, tietyt tatuointiaiheet tai tyylit saatetaan nähdä muita vähempiarvoisina. Yleensä tatuoinnit kuitenkin valitaan puhtaasti omista lähtökohdista ja mieltymyksistä, samat kuvat tai aiheet eivät voi miellyttää kaikkia, joten väheksyminen ihmetyttää.

Kuvat ja tarinat ovat hienosti tasapainossa, ulkoasu on tyylikäs ja naisellinen. Lukeminen tapahtuu kuitenkin omalla vastuulla, se saattaa aiheuttaa kuvakuumeen! Kirjan kuvitusta voi käydä ihastelemassa kirjan www-sivulla. Kirjan ovat lukeneet myös mm. Anki, Anni, Satu ja Suvi.


Sitaattikunniamaininnan saa:

 Minulle kuvat ovat muistilappuja matkan varrelta ja pidän itsestäni juuri tällaisena.


6 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiinnostaa minuakin, ja joskus taisinkin tätä jossain kirjakaupassa selailla. Olipas mukava lukea tästä ajatuksiasi!

    Minusta tatuointien tarinat ja merkitykset ovat älyttömän mielenkiintoisia, ja tatuointia suunnitellessa halusin omallekin iholle sellaisen, jolla on merkitys. Kuva on kutakuinkin päätetty, kunhan saisi ajan varattua ja rohkeuden kerättyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, tohveli :) Kirja oli mukavaa katsottavaa ja luettavaa.

      Minä myös haluan iholleni vain minulle merkityksellisiä kuvia, tuossa muistilappuvertauksessa asia onkin sanottu hyvin :) Kuvia löytyy minulta kaksi, toinen melko kliseinen ja perinteinen ja toinen uniikki, molemmat kuitenkin merkityksellisiä. Paria ideaa olen pyöritellyt, mutta ne vaativat vielä suunnittelua ja hiomista...

      Poista
  2. Luin tämän kirjan jo varmaan kuukausi aikaa, mutten koskaan ehtinyt siitä blogata ja kirjakin on palautettu jo kirjastoon. Onneksi teokseen voi palata muiden arvioita lukemalla ja osallistumalla keskusteluun.

    Miekin luin tarinat saman tien, samana päivänäkin itse asiassa. En muista tarkkaan, kuka kertoi mitä, mutta pidin silti tätä tarinoiden kirjoa valloittavana. Minua tatuoinnit kiehtovat todella paljon, vaikken itse sellaista halua. Tämän asian takia haluaisin oikeastaan kirjasta vielä blogata, sillä olen sen verran outo, etten missään nimessä halua tatuointia, mutta katson telkkarista varmaan kaikki tatuointiohjelmat (en sentään joka jaksoa nauhoita).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, tarinat ja henkilöt menivät minunkin päässäni iloisesti sekaisin, mutta tuskin se haittaa :) Et suinkaan ole outo, vaikka katsot tatuointiohjelmia ilman halua omasta tatuoinnista <3 Minä katson noita ohjelmia satunnaisesti, ne ovat mukavaa viihdettä.

      Poista