12 heinäkuuta 2013

Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen



Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen
Gummerus, 2006
196 sivua
Luettu: 9.7.2013
Mistä: kirjastosta


Olen lukenut naapuripitäjästä eli Haukiputaalta lähtöisin olevan Päivi Alasalmen kirjan Valkoinen nainen AEB (aikaan ennen blogia) vuonna 2009. Kirja jäi mieleeni erikoisena, Afrikan auringon ja helteen iholle tuovana ja samalla hieman tummasävyisenä tarinana, jossa oli mielenkiintoinen juonenkäänne lopussa. Tarkoituksenani on ollut perehtyä Alasalmen tuotantoon paremmin, mutta kummasti vierähti neljä vuotta ennen seuraavan kirjan lukemista.

Alasalmi on kirjoittanut naisromaanien trilogian, jonka osat ovat ilmestymisjärjestyksessä Ystävä sä naisien, Tuo tumma nainen ja Valkoinen nainen. Olen siis tietämättäni lukenut sarjaa päinvastaisessa järjestyksessä. Onneksi järjestyksellä ei ole väliä, sillä tarinat eivät liity toisiinsa (ja minä saan mielenrauhan poukkoilevasta lukemisjärjestyksestäni huolimatta).

Tuo tumma nainen kohtaloni taikoi eteen mun
Hän maljaan mustaan juoman teki noidutun
Tuo tumma nainen tanssi kuten liekit nuotion
Hän kertoi huominen on mulle onneton
(Lea Laven: Tumma nainen)

Salmisten perhe on rakentanut vuosien saatossa täydellisen perheidyllin. On vanha, rakkaudella vaalittu talo torneineen ja puutarhoineen. On huomaavainen mies ja isä Hannu, huolehtivainen ja rakastava äiti ja vaimo Helena, mallikelpoiset ja kiltit lapset Unna ja Ohto. Kertakaikkisen täydellinen menneisyys (poikkeus vahvistaa säännön), nykyisyys ja tulevaisuus -vai onko? Mitä tapahtuu kun täydellisesti hiottuun ja suunniteltuun kokonaisuuteen saapuu ulkopuolinen, Ohton tyttöystävä Pauliina? Tummasilmäinen nainen, joka vaikenee perheestään ja joka tuntuu väreilevän herttaisen ulkokuorensa alla jotain epätäydellistä. Joskus haaveiden toteutuminen vaatii suuria tekoja, mutta kenen haaveet toteutuvat?

     Tyttö oli kaunis kuin perkele. Sen Helena ymmärsi, vaikka nainen olikin, ja sen, että miehet huokaisisivat: Hän on kaunis kuin enkeli! Mutta viimeistään tauluanalyysin jälkeen Helena ymmärsi, että Pauliinan kauniit kasvot kätkivät taakseen terävän älyn, jota miehet eivät heti huomaisi.

Alasalmi kasaa tarinansa ainekset yhteen verkalleen, turhia kiirehtimättä. On ihan siinä rajalla onko alun kerronta vähän liiankin hidasta, ainakin melko pieneen sivumäärään suhteutettuna. Mietin ehtiikö Alasalmi saada paketin kasaan ennen kuin vauhti kiihtyy.

Salmisen perhettä seuratessa tulee samanlainen tunne kuin olisi syönyt liian nopeasti suuren pussillisen karkkia, niin ällöttävän makeaa kaikki on. Kun sokerisen täydellisyyssiirapin keskelle sitten ujuttautuu vilahduksia toisenlaisesta, ei niin täydellisestä elämästä, se on kuin isku kylmällä rätillä vasten kasvoja. Kylmä ja uhkaava tunnelma huokuu äkkiä valtoimenaan päälle. Kumma juttu, kestän kyllä raakuuksia, mutta nyt ne tulivat puun takaa ja pääsivät yllättämään (sitä paitsi tarinassa oli eräs tapahtuma, jonka suhteen olen yliherkkä). Ei kylläkään pitäisi olla uutta, että Alasalmi tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä, ainakaan Valkoisen naisen perusteella. Hienoa, että takakannen juonikuvaus on jätetty minimiin (Täydellisen kauniissa talossa asuu täydellisen onnellinen perhe...), on aina mukavaa yllättyä ja tarttua kirjaan ikään kuin puhtaalta pöydältä.

En ollut aivan varma pidinkö Valkoisesta naisesta, mutta nyt toisen Alasalmeni luettuani huomaan pitäväni hänen tummasta, rauhallisesta kerronnastaan ja mielenkiintoisista juonenkäänteistään paljon. Vaikka tällä kertaa arvasin tapahtumat etukäteen siinä vaiheessa kun Helena soitti pianolla itsekeksimänsä kappaleen piti kirja otteessaan loppuun asti. Odotukset Ystävä sä naisien -kirjaa kohtaan nousivat kohisten!

Kirjan ovat lukeneet myös Jori (hotkaisi kirjan päivässä), Salla (piti ja suositteli), Aletheia (jäi ristiriitaisiin tunnelmiin), Luru (ovelan hiipivä tunnelma jäi mieleen), Booksy (vertasi kirjaa osuvasti jäävuoriin, joista yhdeksän kymmenesosaa on pinnan alla) ja Jonna (piti kirjaa yllättävänä, mutta myös ennalta-arvattavana).


Sitaattikunniamaininnan saa herttainen iltahetki, lukutoukka-aikuisille suunnattujen satujen loppuun sopiva lause:

Ja sitten he lukivat kumpikin omalla puolella sänkyään omaa kirjaansa, kunnes heitä alkoi nukuttaa ja he sanoivat hyvää yötä toisilleen.

16 kommenttia:

  1. Takakansitekstien laadinta on tosiaan sangen haastavaa, hyvä, että tässä oli onnistuttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, niinpä! Minä en yleensä edes lue takakansitekstejä jos olen kiinnostunut kirjasta vaikka jonkun arvion perusteella. Sitten toki, jos selailen kirjastossa tai kirjaostoksilla oudompia kirjoja joudun takakantta silmäilemään. Harmittavan usein niissä paljastetaan juonesta enemmän kuin tarpeeksi. Tässä takakansiteksti suorastaan houkutti lukemaan :)

      Poista
  2. Alasalmen kirjat ovat hienoja. Tykkään siitä, miten niiden sävy muuttuu lopussa anteeksi pyytelemättä.

    Olen myös lukenut alasalmeni ajalla ennen blogia, pitäiskin ottaa uudelleen lukuun jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, minäkin alan pikkuhiljaa vakuuttua Alasalmen kirjojen hienoudesta :) Tuo sävyn muutos on huikea!

      Huomasin, että minulla on TBR100 -listallani Alasalmen Metsäläiset, eli sekin on jossain vaiheessa haettava kirjastosta.

      Poista
  3. Mulla onkin tämä kirja hyllyssä, kiva kuulla että se on myös hyvä :)
    Olen lukenut Alasalmelta Vainolan ja jonkun toisen ja tykännyt molemmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kiva kuulla sitten mitä sinä tästä pidät! Vainola jäi mieleen Amman Copycat -kisasta, en kylläkään enää muista kuka siitä teki oman versionsa... Pitää varmaan lukea sekin :)

      Poista
  4. Hieno kuvaus hienosta kirjasta, Villasukka! Alasalmella on jotenkin ihan omanlaisensa ote. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Booksy :) Alasalmi tosiaan poikkeaa muista, sillä tavalla mukavasti ja positiivisesti!

      Poista
  5. Kylläpä kiinnostus heräsi, pitää pistää johonkin ylös tämä trilogia, jos vaikka joskus ehtisi lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielo, kerro sitten mitä pidit, jos siis innostut lukemaan näitä :)

      Poista
  6. Hyvä, että muistutit Alasalmesta. Mukava lukea oman maakunnan kirjailijoiden kirjoja, tuppaavat unohtumaan täällä muilla mailla vierahilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, kiva jos sinäkin innostut lukemaan Alasalmea :) Oman maakunnan kirjailijoita voisi lukea enemmänkin. Oletko sinäkin siis lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta?

      Poista
  7. Heh, minusta tässä taas rynnittiin ihan liian kovaa vauhtia, ja olisin tykännyt enemmän nautiskelevammasta kerronnasta. :D Yllätyin myös siitä, kuinka juonivetoinen tämä lopulta oikein olikaan. Pauliinasta olisin myös halunnut tietää enemmän/jotenkin paksummin.

    Mutta tunnelmat, ah, upeaa Alasalmea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noora, hih, kylläpä olemme lukeneet/kokeneet kirjan eri tavalla :D Pauliina jäi tosiaan jotenkin ohueksi, vaikka olikin tavallaan toinen päähenkilöistä.

      Alasalmi taitaa tunnelman luonnin :)

      Poista
  8. Avasin joulun alla kirjablogin, jonka ensimmäisessä esseessä käsittelen juuri tämän väkevän romaanin väkevää aihetta, psykopatiaa: http://slow-read.blogspot.fi/
    Taija

    VastaaPoista