19 kesäkuuta 2013

Gillian Flynn: Kiltti tyttö



Gillian Flynn: Kiltti tyttö
WSOY, 2013
447 sivua
Suomentanut: Terhi Kuusisto
(Gone Girl, 2012)
Luettu: 16.6.2013
Mistä: pyytämättä saatu arvostelukappale


Valitsin uutukaisen Kiltin tytön luettavakseni Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika K:n hehkutuksen perusteella ja siksi, että minuun iski kesädekkarifiilis. Sain kirjan kustantamon lähettämänä arvostelukappaleena, joten minun ei tarvinnut edes vilauttaa pinkkiä VIP-passiani, jota myös kirjastokortiksi kutsutaan.

Edellä siis malliesimerkki kustantamojen uusien bestisten, kuten Antti Berg meitä kirjabloggareita Helsingin Sanomien NYT -liitteen artikkelissaan tituleeraa, toiminnasta ;) En nyt jaksa työntää lusikkaani kesän kirjablogikohusoppiin tämän enempää enkä selventää tai puolustella lukemistani tai bloggaamistani. Sanonpahan vain, että ne ovat minulle rakkaimpia harrastuksiani, eikä minulle ole mitään merkitystä sillä onko lukeminen coolia vai ei, toisin kuin tuntuu olevan aiheesta kolumnin kirjoittaneelle Sanna Kangasniemelle. Mutta sivupoluilta takaisin asiaan.

     Tunnistaisin hänen päänsä missä tahansa.
     Mitä sen sisällä liikkuu? Ajattelen sitäkin: hänen mieltään. Hänen aivojaan, kaikkia niitä poimuja, ja ajatuksia, jotka niissä sukkuloivat kuin nopeat, kiihkeät tuhatjalkaiset. Kuin lapsi kuvittelen, kuinka avaan kallon, suorin aivojen poimut, seulon ja erottelen ja yritän napata ajatukset. Mitä sinä mietit, Amy? Tätä olen avioliittomme aikana kysynyt kaikkein useimmin, vaikken ehkä ääneen, en ehkä siltä joka osaisi vastata. Kai sellaiset kysymykset purjehtivat myrskypilvinä jokaisen avioliiton yllä: Mitä mietit? Miltä sinusta tuntuu? Kuka sinä olet? Mitä me olemme tehneet toisillemme? Mitä me vielä teemme?

Amy ja Nick Dunne ovat olleet naimisissa viisi vuotta. Hääpäivän viettoon perinteisine rituaaleineen tulee muutos sillä Amy katoaa jäljettömiin. Ulko-ovi on avoinna, kissa on pihalla ja sisällä Nickiä odottaa kesken jääneet kotityöt ja sotkuinen olohuone. Ajan kuluessa ja tutkimusten edetessä syyttävä sormi alkaa uhkaavasti kääntyä osoittamaan Nickiä. Onko avioliiton kulisseissa jotain niin pahasti vialla, että aviomies on päästänyt vaimonsa päiviltä vai mitä Amylle on tapahtunut?

Kiltti tyttö on merkillinen kirja, josta on vaikea muodostaa mielipidettä. Se oli kevyempi kuin odotin ja siinä oli paikoin jopa jotain hömppämäistä, jota en kuitenkaan osaa sen tarkemmin määritellä. Kirja tuntui etenevän minun makuuni liian hitaasti (siis dekkariksi) eikä jännitystäkään niin paljoa ollut. Tarina kyllä kulki mukavasti ja lukeminen sujui, mutta tuntui kuin jarru olisi jäänyt vähän jumiin. Odotin koko ajan milloin tarina pääsisi kunnolla vauhtiin, puolenvälin juonenkäänne lupaili jo hyvää, mutta sitten tarina tuntui taas tasaantuvan. Tapahtumien uskottavuus joutui lopussa koetukselle ja mitä lähemmäs loppua kirja eteni sitä ärsyyntyneemmäksi kävin sekä Nickiin että Amyyn. Kirja siis onnistui herättämään tunteita, vaikka ne eivät olleetkaan välttämättä yltiöpäisen positiivisia.

Se mistä kirjassa pidin oli kerronta. Flynn kieputtaa lukijaa mukavasti kertomalla tarinaa eri aikatasoissa ja kahdella kertojaäänellä. Kun Nick kuvaa jonkin tapahtuman saa Amy kohta äänensä kuuluviin päiväkirjamerkintöjensä avulla. Ne alkavat ennen hänen ja Nickin tapaamista jatkuen kohti nykyhetkeä, joten pariskunnan menneisyys tulee avattua hyvin. Myös juoni ansaitsee kiitokset hieman epäuskottavaa loppua lukuunottamatta. Kuvittelin jo yhdessä vaiheessa ratkaisseeni Amyn kohtalon, mutta Flynn tarjosi vielä muutaman käänteen ja ajatusten sekoittamisen ennen ratkaisuaan.

Vaikka Flynn kuvaakin tarinassaan avioliiton varjopuolia ja sitä miten vaikea toista on loppujen lopuksi tuntea en voi allekirjoittaa takakannessa olevaa Financial Timesin sitaattia >>Lue tämä ja pysy sinkkuna.>>. Olihan tässä koukkua ja erittäin virkistävää kieroutta, mutta illallisista lukuhetkistä huolimatta tämä ei vienyt yöuniani (aviomiehen vieressä). Dekkari-innostus tuntuu kuitenkin pitkän tauon jälkeen heräilevän. Tai sitten tarvitsen kunnon trillerin. Tai kauhua... Huhuu, Stephen King... Kilttiä tyttöä on luettu ja kehuttu ahkerasti, mutta linkitän tällä kertaa hieman samoissa tunnelmissa kirjan lukeneen Lukuisan Lauran arvioon sekä hieman erilaiseen postaukseen, Jenni S.:n K-blogin lukupiirikeskusteluun, jossa siis ruoditaan Kilttiä tyttöä mielipiteitä ja juonipaljastuksia säästelemättä.

>>Se on hyvä.>> Hän sirkuttaa arvionsa kuin ainoan asian, mitä kirjasta voi sanoa: hyvä tai huono. Ei keskustelua tekstistä, teemoista, nyansseista, rakenteesta. Vain hyvä tai huono. Niin kuin nakkisämpylä.

En voinut vastustaa kiusausta! Kiltissä tytössäkin siis sivuttiin päivän polttavaa puheenaihetta. Päättäkää itse oliko tämä postaus nakkisämpylä vai ei ;)


Sitaattikunniamaininnan saa hieman arpomalla valittu, mutta kieltämättä sopuisan avioliiton viisaudensiemenen sisältävä lause:

En käsitä miksi minun pitäisi todistaa rakkauteni muistamalla täsmälleen samat asiat täsmälleen samalla tavalla kuin sinä.

24 kommenttia:

  1. "Jarru jäänyt jumiin..." Oli kiva lukea mielipiteesi dekkarista, jonka olen myös aikonut lukea. Pelottaa lähteä liikkeelle kaikkien vain kehumasta ja sitten pettyä ja ihmetellä: Miksi en syty tälle? Nyt osaan varautua jo notkahdukseenkin. Kiintoisaa tässä on se, että olen lukenut monta hyvää trilleriä, joissa on käytetty menestyksellä kaavaa, jossa vaimo katoaa ja miestä epäillään. Joskus mies on todellakin tehnyt kaiken, joskus taas ei. Yksi ikimuistoisimmista lienee John Wainwrightin Umpikuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, nyt sinun täytyy vain ottaa selvää mitä Amylle tapahtui :) Tuo mainitsemasi Umpikuja ei ainakaan äkkiseltään kuulosta tutulta...

      Poista
    2. Umpikuja on outo, jonkun mielestä ei varmaan edes laatudekkaria, mutta se on jollakin psykologisella tavalla niin...melkein niljakas, että sitä ei unohda ikinä. En voi kertoa, mikä tuon niljakkuuden tuo, sillä jos kuitenkin sen lukisit, olisin pilannut sinulta jutun.

      Kiltti tyttö tulee lukuun, jos vain ehdin, ehdin...

      Poista
    3. Umpikuja alkoi kieltämättä pikkuisen kiinnostaa... Niljakas kuulostaa kierolla tavalla kivalta ;)

      Kiitos postista, Leena :)

      Poista
    4. Ole hyvä♥

      Kohta mulla iskee dekkarinälkä ja jäljellä on vieläkin tämä Kiltti tyttö...tosin odotan ihan kuumana jo yhtä syyskatalogin kirjaa, mutta eihän se vielä...syys.

      Poista
    5. Leena, niin ihana kuin syksy onkin ei siitä saa vielä puhua, olen nimittäin kesälomalla :)

      Poista
    6. No, unohdetaan se syksy sitten, olen itsekin ihan Yyteri-euforiassa vielä;)

      Just aloitin Kiltin tytön ja haen nyt tukea sille, että kannattaa jatkaa, sillä kirja on aikamoinen järkäle ja tuntuu tuovan paljon rönsyjä mukanaan, mutta kerrontatyylissä on jotain vetävää. Siis oli kolme kirjaa just nyt joista valita, mutta dekkarinälkäni on nyt maximissaan, joten taidan jatkaa;)

      Poista
    7. Jatka ihmeessä lukemista :) Moni on siitä kuitenkin tykännyt ja oli kirjassa minustakin hyviä juttuja.

      Minä vedän nyt syvään henkeä, sillä vuorokauden vaihtuessa aloitan ihmiskokeen nimeltä lukumaraton ;)

      Käypäs muuten kurkkaamassa uusin postaukseni, pientä fiilistelyä liittyen HIMiin ja Ville Valoon ;)

      Poista
  2. Tätä odottelen kirjastosta...ihan jänskättää...

    VastaaPoista
  3. Apua, juuri teilasin tämän blogissani! :D

    Tuo jarru oli hyvä huomio - minulle kaikki jännitys kirjassa tiivistyi siihen, kun odotin että milloin käy niin kuin olin arvannut. Ei siinä kamalasti jännittämistä ole.

    Ja uskottavuus. Hyvä että tartuit siihen, itse en postaukseni vuodatustulvassa edes ottanut aihetta esiin. Ehkä pieni realismi olisi tehnyt ihan hyvää Flynnin keitokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noora, täytyy tulla lukemaan teilauksesi :D En ole sinne asti vielä ehtinyt, halusin pitää arvioiden lukemisen minimissä ennen kirjan lukemista ja siitä postaamista.

      Poista
  4. Haa, monta hyvää huomiota!
    En ole vielä saanut blogattua tästä, kun olen yrittänyt jäsennellä tuntojani. Jarrun jumittuminen on osuva kuvaus! Odotin nimittäin sellaista äärimmäisen jännittävää ja vauhdikasta pakko-lukea-heti -kokemusta, mutta jotenkin tahmaista oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija :)

      Tahmaista totta tosiaan! Ihan mielellään kirjaa luki eteenpäin, mutta sellainen vielä yksi sivu -efekti jäi puuttumaan. Tulen sitten lukemaan postauksesi :)

      Poista
  5. Mua on vähän harmittanut kirjan suuri paukutus ja "megakäänteet", joita kovasti mainostetaan, sillä tuntuu että ne nostavat odotuksia liikaa ja ehkä pilaavat sitä jännitystäkin. Itse luin tämän enkuksi viime kesänä, nappasin vain ihan summamutikassa luettavakseni ilman mitään ennakkotietoja ja olin ihan myyty kun kirja osoittautui niinkin vetäväksi. Ja olen iloinen siitä, että sain lukea sen ilman hypetystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, minä en juurikaan tiennyt etukäteen kirjan juonesta, muistin vain Annika K:n odottavan tämän lukemista kovasti ja kävin hänen postauksensa sittemmin lukemassa. Sitten välttelin tarkoituksella tästä kirjoitettuja kirja-arvioita, ettei ennakko-odotukset nouse kohtuuttomuuksiin. On tosiaan inhottavaa jos odotukset kasvavat liian suuriksi hypetyksen takia :(

      Poista
  6. Juu, ei se "megakäänne" sitten niin kummoinen ollutkaan. Mutta muuten ihan näppärä trilleri, jossa parasta se, kuinka lukija ei oikein tiedä kumman taakse asettuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K, minä en edes lukenut etukäteen noita takakannen/liepeiden kommentteja, joten pääsin lukemaan suhteellisen puhtaalta pöydältä :) Minäkin pallottelin vähän väliä kumman puolelle asetun, mutta lopulta sitten ärsyynnyin molempiin. Ihan näppärä tämä tosiaan oli, mutta hitaus ja epäuskottavuus lopussa verottivat lukukokemusta kovasti.

      Poista
  7. Tämä on mun lukulistalla seuraavana! Ehkäpä sitten, kun loma alkaa...

    P.S. Käy osallistumassa blogini biksuarvontaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissis, arviota kehiin sitten kun saat luettua :)

      Nyt pitää jättää arvonta väliin, ei ollut oikein minun mallisia bikineitä :(

      Poista
  8. Minuakin ärsyttää se, että jos hirveänä meuhkataan yllättävistä juonenkäänteistä yms. etukäteen. Minua häiritsee jo se, että jos jossain mainitaan, että ooh, tässäpä kirjassa on muuten todella yllättävä loppuratkaisu! =D Sitten minä ehdin pienessä päässäni kehittää jo nipun teorioita, enkä sitten yllätykään. =D

    Mutta itse kirjasta; kyllä, se on hieman hidastempoinen, enkä koukuttunut lainkaan kirjaan sillä tavalla kuin odotin. Luin sen kyllä mielelläni, mutta ei se saanut minua hyppimään riemusta, että olipas mahtava. Kun suljen silmäni esimerkiksi on tässä genressä paljon parempi mielestäni. Kiltti tyttö oli minulle sellainen okei-kirja, ei huono, mutta ei niin kauhean hyväkään. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, on tosiaan inhottavaa jos ennakkomeuhkaukset kääntyvät kirjaa vastaan :( Onneksi poikkeuksiakin löytyy (mm. Twilight ja Harry Potter -sarjat) ;)

      Riemusta hyppimiset jäivät minultakin välistä. Mielenkiintoisen kierouden ansiosta saattaisin silti lukea Flynniltä jotain muutakin...

      Kiitos muistutuksesta, tuo Kun suljen silmäni on ollut tarkoitus lukea!

      Poista
  9. Kyllä tää kirja on pakko lukea, mutta ei siksi että olisin "cool", vaan koska pidin kirjailijan kirjoitustyylistä. Täällä Helsingissä kirjaa näyttäisi olevan saatavilla ainakin englanniksi viikon lainausajalla. Taidanpa yrittää enkuksi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija/Pikkurilli, sinäkin kuulut siis samaan koulukuntaan, joka valitsee kirjat kiinnostuksen eikä cooliuden mukaan ;)

      Toivottavasti viihdyt kirjan parissa paremmin kuin minä.

      Poista