perjantai 10. elokuuta 2012

Kuinka kuolleita käsitellään



John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
(Hanteringen av odöda, 2005)
Gummerus, 2010
400 sivua


Halusin välillä lukea muutakin kuin Stephen Kingin kirjoittamaa kauhua. Ei sillä että King kyllästyttäisi, mutta kirja(ilija)llinen vaihtelu virkistää. Mietin kirjastossa A-hyllyn vieressä seisoessani, että mikähän John Ajvide Lindqvistin kirja TBR100 -listaltani löytyykään (luulin ensin kirjailijan kirjojen löytyvän L:n kohdalta, mutta ei suinkaan!). Nappasin mukaani Kuinka kuolleita käsitellään -kirjan. Muistin tietenkin väärin, listallani on Ystävät hämärän jälkeen, mutta se taisi olla lainassa. Aloitin sitten tutustumiseni ruotsalaismiehen kauhuun hänen esikoiskirjansa sijaan tästä kolmannesta.

Auringonpaistetta, hellettä, päänsärkyä ja seisovaa, ukkosta enteilevää ilmaa. Ihan tavallinen kesäilta Tukholmassa? Ei aivan. Yksikään sähkölaite ei sammu ja eläimetkin käyttäytyvät oudosti. Yhtäkkiä ilmassa väreillyt sähkökenttä katoaa. Pian niin ruumishuoneet, hautausmaat kuin sairaalan kylmiötkin ovat täynnä henkiinheränneitä kuolleita. Moni läheisensä menettänyt saa vieraan, jota ei olisi enää ikinä odottanut.

     Hän ei tuntenut kauhua eikä pelkoa katsellessaan miestään, joka oli kuollut kolme vuotta rubiinihäiden jälkeen ja oli nyt palannut takaisin. Ei. Vain hämmästystä ja... voimattomuutta. Siksi hän otti askeleen miestä kohti ja kysyi:
     "Mitä sinä täällä teet?"
     Tore ei vastannut. Mutta hän kohotti päätään. Siinä olivat hänen silmänsä, mutta katsetta ei ollut. Elvy oli tottunut siihen, sillä kolmen vuoden ajan tuo olematon katse oli suuntautunut häneen. Nyt se oli vain entistäkin jäykempi ja elottomampi.

Kirjassa seurataan usean henkilön kautta kummallisia tapahtumia, jotka keskittyvät ainoastaan Tukholman alueelle. Heille on yhteistä menetys, heidän kaikkien läheinen on kuollut joko aivan äsken tai korkeintaan kaksi kuukautta sitten. Elvy Lundberg on menettänyt miehensä, Frida isoisänsä. Gustav Mahler tyttärenpoikansa, Anna poikansa. David Zetterberg vaimonsa, Magnus äitinsä. Lääkärit ja tutkijat ovat ihmeissään niin tutkimustuloksista kuin ilmiöstä, joka esiintyy eläviä kuolleita hoitavissa henkilöissä. Mikä sai kuolleet heräämään henkiin, mitä niille pitäisi tehdä ja minne sijoittaa? Mikä on oikein ja mikä väärin?

Kirjan alku vaikutti lupaavalta: tiivistä jännitystä ja kauhunsekaista odotusta tulevasta. Ehdin jo ajatella Ajvide Lindqvistin kerronnan omaavan aavistuksen verran Kingmäisiä piirteitä. Kun kirjan tapahtumat alkoivat edetä sähkökentän purkautuessa purkautui kuitenkin myös kirjan jännite, paikoitellen kirja oli jopa tylsä ja hidas. Odotin jatkuvasti milloin henkilöiden väliset yhteydet selviävät ja mietin myös useaan otteeseen kirjan alussa olleita valkoisia toukkia. Onko niillä joku merkitys ja milloin niihin palataan? Onneksi jännite paikoitellen löytyi ja tarina eteni mielekkäämmin.

Tarinan henkilöhahmot olivat siinä mielessä mielenkiintoisia, että kaikki onnistuivat ärsyttämään syystä tai toisesta. Erityisesti David ja Gustav saivat minut välillä näkemään punaista. Frida tuntui koko porukan fiksuimmalta, omine ongelmineen ja henkisine kykyineen kaikkineen. Sama ärsyyntyminen leimasi koko tarinaa, odotin koko ajan jotain, mitä ei koskaan tullut muuta kuin pilkahduksina. Idea oli hyvä, mutta joku ainesosa jäi nyt puuttumaan. Esimerkiksi Sinidean, Booksy, Äiti ja Sanna ovat myös olleet kirjan jälkeen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Täytyy kokeilla josko listalleni valikoitunut Ystävät hämärän jälkeen olisi parempi.


Sitaattikunniamaininnan saa:

"Luulisin että hän on elävinään", hän sanoi.

Napataan nyt tästä kuitenkin naapurimaa maailmanvalloitushaasteeseen, eli Ruotsi.

13 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli pitkäveteinen ja epäuskottavakin, suoraan sanottuna melko surkea. Etenkin kun odotin tältä parempaa, kun olin ensin lukenut Kultatukka, tähtösen, joka taas oli aivan eri tasoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, totta. Ajatukset olivat minullakin välillä aivan muualla kuin Tukholmassa... Onneksi parempaa on kuitenkin (ilmeisesti) luvassa. Kultatukankin aion lukea.

      Poista
  2. Minäkin koetin aloittaa herran tuotantoon tutustumisen tällä kirjalla, mutta kesken jäi. Syynä oli lähinnä se, että en ollut lainkaan osannut varautua kauhgenreen. En tiedä, miten se aika olennainen seikka olikin mennyt minulta ohi! Alku vaikutti kauhukirjaksi ihan lupaavalta, mutta en vain lainkaan ollut oikeassa vireessä. Tämän luettuani en kadu enää entisenkään vertaa, että en vain lukenut loppuun. Kauhukurjan pitää olla niin vetävä, että tällaisenkaan järkäleen parissa ei pääse välillä pitkästys hiipimään seuraksi! Laitoin sitten tuon Ystävät hämärän jälkeen kiertoon, terve menoa vain sillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, aika hauskaa, että genre on mennyt ohitse, Kirsi :) Alku oli tosiaan hyvä, mutta siihen ne paukut sitten loppuivatkin :( Minä en kerrasta uskonut, ajattelin lukea herralta lisää. Ainakin Ystävät hämärän jälkeen ja Kultatukka, tähtönen ovat saaneet kehuja (muistaakseni).

      Poista
  3. Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta kolme muuta miehen kirjaa kyllä. Minulle suurin haaste Ajvide Lindqvistin kanssa on hänen tapansa (vai kykynsä) olla paikoitellen harvinaisen ällöttävä aivan kuvottavuuteen asti. Tunnelman virittelyssä hän on mielestäni taitava, vaikka tuollaisia pitkiäkin suvantovaiheita on, mutta esim. Ihmissataman loppu oli minusta jotenkin hölmö ja keskeneräisenoloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ja Kirsin tavoin minäkin tyrkytin Ystävät hämärän jälkeen kirjani kiertoon. Onneksi edes toinen pikkusisko suostui viemään sen pois.

      Poista
    2. Maija, tässä kirjassa tosiaan sai maistiaisia kirjailijan kuvailemista ällöttävyyksistä ;) Olin laittamassa erästä toista tekstipätkää, mutta ajattelin sen voivan olla hieman liikaa herkemmille. Loppu oli tässäkin vähän hölmö.

      Minä haen suosiolla seuraavatkin kirjastosta, eipähän ala harmittamaan jos eivät olekaan hyviä!

      Poista
  4. Ystävät hämärän jälkeen on parempi! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, sen otan seuraavaksi käsittelyyn (vähän kuitenkin taukoa ensin)... Jos ei satukaan olemaan hyvä niin saanpahan yhden kirjan pois TBR100-listalta ;)

      Poista
    2. Olen samaa mieltä Booksyn kanssa. :)

      Poista
    3. Satu, suositukset on rekisteröity :) Ehkä nyt muistankin kirjastossa valita oikean kirjan ;D

      Poista
  5. Minäkin aloitin herranm tuotantoon tutustumisen tällä kirjalla, ja se herätti kyllä enemmän ärsytystä ja kysymyksiä kuin lukunautintoa. Lukupiirissämme sitten jaoimme omat näkemyksemme ja tulos oli mielenkiintoinen lista epäjohdonmukaisuuksia ja outouksia.

    Ehkä pitäisi silti antaa esim. Kultatukka/tähtöselle mahdollisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinäkin peikkoneito ;D

      Minä ainakin ajattelin tutustua miehen muuhunkin tuotantoon, suositukset niistä ovat kuitenkin vahvat...

      Poista