lauantai 10. joulukuuta 2011

Taikatalvi



Tove Jansson: Taikatalvi
(Trollvinter, 1957)
WSOY, 1991
131 sivua


Ehdin lukea vielä toisenkin muumikirjan ennen muumimaratonin keskustelua (15.12.). Kun pimeys ja loska viimein vaihtui pikkupakkaseen ja lumiseen maisemaan, löysin sopivan lukuvireen Taikatalveen. Kirja suorastaan vaatii valkean maan, yönsinisen taivaan, kynttilän valoa ja villasukat varpaisiin. Kyllä, tämä kirja oli aiemmin mainitsemani sinivalkoinen kirja.

Muumit ovat aina nukkuneet talviunta marraskuusta huhtikuuhun. Hypänneet unen voimin yli tuosta kylmästä ja valkeasta vuodenajasta suoraan kevääseen ja uuteen alkuun. Kunnes eräänä talviyönä kuunsäde löytää tiensä ikkunasta Muumipeikon kasvoille ja herättää hänet.

Muumipeikko ei saa enää unta, mutta muu perhe jatkaa edelleen uniaan. Hänellä on paljon ihmeteltävää ja pelättävää: lumi, kadonnut aurinko, yksinäisyys, lentävät näkymättömät päästäiset, otukset uimahuoneen komerossa ja tiskipöydän alla. Onneksi Tuu-tikki ja Pikku Myy jakavat talven Muumipeikon kanssa.

- Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä.
- En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Tovejanssonmaiseen tapaan kirja on täynnä kaksoismerkityksiä, asiat voi nähdä useammalla tavalla ja yksinkertaiseenkin lauseeseen sisältyy usein syvempi merkitys. Kirjan välissä pitämäni muistilappu täyttyi sivu- ja rivinumeroista, pätkistä joihin haluaisin palata myöhemmin ja jotka haluaisin kirjoittaa muistiin. (Naakun blogissa lisää lukumuistiinpanoista.)

Sen sijaan, että vain kehuisin ihanaa tarinaa ajattelin mainita myös kirjan kuvituksen. Tarinaa ei pysty lukemaan keskeytyksettä, vaan Tove Janssonin tekemää kuvitusta on pysähdyttävä ihailemaan. Kuvat ovat kantta lukuunottamatta mustavalkoisia. Niiden tyyli kuitenkin vaihtelee hyvin paljon. Osa kuvista on hyvin yksinkertaisia ääriviivapiirroksia, kun taas osa kuvista on hyvinkin tarkkoja ja moniulotteisia. No joo, piirrostermistö ei ole hallussa, mutta kuvat puhukoon puolestaan:


  





Kun lukiessani Pikku naisia ärsyynnyin kirjailijan jutusteluun lukijan kanssa, ei tästä reaktiosta ollut tietoakaan Taikatalven kohdalla. Kun eräs kaunishäntäinen orava kohtaa jäärouvan, puuttuu Jansson tarinaan, tosin vain sivun alalaidassa: Jos lukijaa alkaa itkettää, katsokoon nopeasti sivua 122! Tekijän huom. Voi ihana Tove, sinä jaksoit huolehtia lukijasta ♥

Seuraavaa ei voinut jättää ainoastaan omien muistiinpanojen joukkoon. Muumipeikon lauseisiin on tiivistetty koko kirja:

Mutta Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.
- Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä.
- Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmiin, jos sillä on vähän vaikeuksia.

Koko Tove Janssonin muumikirjasarja on mielestäni saavuttanut klassikkoaseman. Siksipä liitänkin Taikatalven osaksi suorittamaani 10 klassikkoa -haastetta.

10 kommenttia:

  1. Ah ihanat muumit :) Mä yritän täällä maailmalla tehdä muumeista totta. Kukaan ei niitä tunnu tuntevan, joten juotan ihmisiä Muumi-mukeista ja kätensä he pyyhkivät Muumiin :D

    VastaaPoista
  2. Muumit <3 Ai että. Niin hyviä sitaatteja löytyy Janssonin kirjojen välistä, että tekisi mieli omaan kehoon tatuoida :)

    VastaaPoista
  3. Helmi-Maaria Pisara:
    Hienoa, muumit maailman- tai ainakin saksankartalle :) Minä haaveilen omasta Mörkö-mukista, Miehellä ja tytöillä on omat mukit mutta minulla ei. Mikä vääryys ;)

    ANNI:
    Hei, ei hassumpi idea :) Joku ihana ja lyhyt sitaatti, kiva fontti ja sopiva paikka ihosta. Ei muuta kuin suunnittelemaan. Ei välttämättä ihan heti tulisi samanlaista tatuointia vastaan!

    VastaaPoista
  4. Tove Jansson ja muumit ovat rakkaus <3

    VastaaPoista
  5. Taikatalvi on ehdottomasti klassikko. Se on oma suosikkini kaikkien muumikirjojen joukossa. <3

    VastaaPoista
  6. Laitahan mulle osoitetta tulemaan, johon voin lähettää Lumene-paketin! ;)

    kissaamma@gmail.com

    VastaaPoista
  7. tää on ihana, taikatalvi :) (piti oikein tulla erityisesti katsomaan millaisia kuva-apureita ja kuvia sinulla on ...)

    VastaaPoista
  8. Katri:
    Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu :)

    Katja / Lumiomena:
    Taikatalvi on jotenkin niin kotoinen, suomalaiseen ajatusmaailmaan sopiva kirja. Ihana.

    Kissaämmä!:
    Mailia laitettu, nyt vain odotellaan :) Kiitos vielä tätäkin kautta ;)

    anni.M:
    Niin on :) Kiva kun pistäydyit! Minä pidän kuva-apurit kasvottomina, vaikka kovasti yrittävät kuvaa ottaessa hymyillä ja muutenkin ilmeillä. Ihmettelevät vähän, että minkä takia otan "päättömiä" kuvia ;D

    VastaaPoista
  9. Minuakin hymyilytti tuo tekijän huomautus. Se oli aivan ihana, niin kuin kyllä koko kirjakin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, niinpä :) Taikatalvi on ehdottomasti suosikkejani muumiromaaneista ♥

      Poista