sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pikku Naisia (ja lämpimät varpaat)



Louisa M. Alcott: Pikku naisia
(Little Women, 1868)
WSOY, 2004
255 sivua


Pikku naisia nousi luettavien listan kärkeen kirjaston ja 10 klassikkoa haasteen myötävaikutuksella. En enää edes muista minkä takia se listalle pääsi, mutta luettua tuli. Onneksi, sillä kirja ylitti ennakko-odotukset.

Kirjassa seurataan Marchin sisarusten, Megin, Jon, Bethin ja Amyn elämää. Eletään Yhdysvaltain sisällissodan aikaa, perheen isä on rintamalla sotapappina, äiti huolehtii perheestä ja käy auttamassa vähäosaisia. Kaunis Meg toimii kotiopettajattarena, poikamainen Jo on Marchin tädin seuraneiti, musikaalinen Beth ja sievistelevä Amy ovat koululaisia. Tytöt tekevät käsitöitä, ystävystyvät naapurin Laurien kanssa ja esittävät näytelmiä. Kahden joulun väliin mahtuu iloa, surua, häpeää, oppimista ja kasvua kohti aikuisuutta.

Heti alusta alkaen kerronta tuntui olevan sujuvaa ja soljuvaa. Sitten tökkäsi. Kuului sarjakuvien jarrutuksen kaltainen ääni, SKRIIHIHIHIIK! En voi sietää sitä, kun kirjailija aloittaa kaikkitietävän ja hieman vähättelevän keskustelun lukijan kanssa! Kun luen (hyvää) kirjaa, uppoan sen maailmaan. Kirjailijan tuppautuminen minun ja tarinan väliin ikäänkuin herättää ja repäisee pois tuosta maailmasta, muistuttaa, että se on "vain kirja". Sellainen ei käy! Onneksi tuota ei kuitenkaan tapahtunut usein, vaan tarina sai viedä ja viihdyttää.

- Teidän ei tarvitse käydä koulua ilkeiden tyttöjen kanssa, jotka tekevät kiusaa jollette osaa läksyjänne, nauravat puvuillenne, sorvaavat isäänne, jollei hän ole rikas, ja loukkaavat teitä, kun nenänne ei ole kaunis.
- Jos tarkoitat solvaamista, niin älä puhu sorvaamisesta, aivan kuin isä olisi mikäkin puupalikka, oikaisi Jo nauraen.
- Minä tiedän mitä tarkoitan, eikä sinun tarvitse olla ollenkaan pilkanhenkinen. On hienoa käyttää uusia sanoja ja rikastuttaa sanavarastoaan, Amy vastasi arvokkaasti.

Sisaruskuvausta oli mielenkiintoista lukea, meiltä kun löytyy kaksi pienellä ikäerolla (kuten kirjassa) syntynyttä tyttöä. Voin jo kuvitella heidät teini-iässä... Apua! Kirja sai myös muistelemaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani. Sisarusten "salainen yhdistys" toi mieleen oman salapoliisikerhomme itse keksittyine salakirjoituksineen, jonka aakkosia muuten muistan vieläkin :)

Lukunautintoa häiritsi hieman tarinassa välillä ilmenevä opettavaisuus, mutta koska kyseessä on nuorten kirja, sen ymmärsi ja jätti huomioimatta. Vaikka Alcott on kirjoittanut kirjan lähes 150 vuotta sitten, kieli ei tunnu häiritsevän vanhalta, vaan pidin hänen kuvauksestaan.

Sisaret istuivat suojaisessa sopessa, valot ja varjot leikkivät heidän yllään, tuoksuva tuuli hyväili heidän hiuksiaan ja viilensi heidän kuumia poskiaan ja kaikki metsän pikku eläjät jatkoivat puuhiaan ikään kuin tytöt olisivat olleet vanhoja ystäviä. Meg istui tyynyllään ommellen näppärästi; punaisessa puvussaan hän näytti suloiselta ja raikkaalta kuin ruusunnuppu. Beth lajitteli käpyjä, joita kuusien alla oli runsaasti, sillä hän osasi näperrellä niistä kaikenlaista hauskaa. Amy piirsi sananjalkaryhmää, ja Jo luki ääneen ja kutoi.

En tiennyt ennen kirjan aloittamista, että siihen on myös jatko-osia. Näyttää siltä, että luettavien lista lähtee taas rönsyilemään. Kipaisinkin samantien kirjastoon, josta nappasin mukaani kaksi seuraavaksi ilmestynyttä kirjaa sekä Pikku naisia DVD:n. Elokuva on vuodelta 1994, pääosissa Trini Alvarado (Meg), Winonan Ryder (Jo), Claire Danes (Beth), Kirsten Dunst (Amy), Christian Bale (Laurie) ja Susan Sarandon (äiti-March). Elokuva ei ollut niin hyvä kuin kirja, puvut ja maisemat tosin olivat ihania. Mutta olisiko takakannessa voitu sanoa, että elokuvan tapahtumat jatkuvat Pikku naisia -kirjaa pidemmälle? Hieman spoilasi seuraavaa kirjan lukemista, mikäli elokuvan tapahtumat löytyvät seuraavista kirjoista.

Psst... Kuume on laskenut, prätkäsaappaat voittivat ;)


Kuva: www.brandos.fi

maanantai 17. lokakuuta 2011

Breaking Dawn



Stephenie Meyer: Breaking Dawn
Little, Brown Book Group, 2008
702 sivua


Täällä on vietetty viikonloppua jäähyväisten merkeissä. Breaking Dawn ja sen myötä koko Twilight -sarja on nyt luettu, niin suomeksi kuin englanniksikin. Onneksi sarjan neljä osaa löytyy omasta hyllystä, niihin voi palata jos (kun) haluaa. Bree Tannerista kertovaa kirjaa en osta, mutta Houkutus -opas Twilightin maailmaan -kirja täytyy hankkia. Niin ja elokuvat, eiköhän niistä jonkinlainen boxi kasata.

Breaking Dawnin alku on yhtä Bellan ja Edwardin juhlaa. He saavat viimein toisensa niin papin edessä kuin vähän muutenkin... Häämatka ei suju kuitenkaan ihan niin kuin pari on suunnitellut, tapahtuu jotain mitä kumpikaan ei uskonut mahdolliseksi. Esme-saaren tapahtumista lähtee käyntiin vyöry, johon ajautuvat vampyyriystävät, ihmissudet ja myös Volturit. Vihdoin selviää myös tuleeko Bellasta vampyyri, miten käy Culleneiden ja Quileutien sopimuksen ja mikä on Jacobin kohtalo.

All the lines that held me to my life were sliced apart in swift cuts, like clipping the strings to a bunch of balloons.---
I was not left drifting. A new string held me where I was.
Not one string, but a million. Not strings, but steel cables.
A million steel cables all tying me to one thing - to the very center of the universe.

Tiedättekö sen tuttuuden tunteen, kun jostakin asiasta tulee tuntemus niin kuin olisit tullut kotiin? Hieman samanlainen olo tulee heti kirjan ensimmäisistä lauseista. Koska tarina on jo tuttu aikaisemmalta (suomeksi)lukukerralta, maltoin keskittyä enemmän kerrontatapaan ja lauseisiin. Ei ollut tarvetta ahmia kirjaa. Päinvastoin, halusin hieman hidastaa lukutahtia kun on viimeinen osa kyseessä. Välillä tuntui, että englanninkielisessä tarinassa oli jotain enemmän, en tiedä sitten onko suomennoksessa oiottu vai olenko ehtinyt unohtaa tapahtumia.

Meyer kuvailee henkilöhahmojensa tunnetiloja taitavasti. Hän on myös luonut vampyyreiden eri kyvyistä eräänlaisen elävän shakkipelin, jossa jokainen vaikuttaa jokaiseen. Kirja vaikuttaa muutenkin tarkkaan harkitulta kokonaisuudelta, palaset loksahtavat kohdalleen. Tykkäsin alkuperäisestä versiosta jopa enemmän kuin suomeksi käännetystä.

Mainitsin aiemmin tämän hetkisiä suosikkibändejäni. Ajattelin nyt lisätä tähän musiikkia, jonka jostain syystä yhdistän Twilight -sarjaan. Tuleeko muilla jostain kirjasta tietty musiikki mieleen tai päinvastoin? Huomautuksena vielä, että videon alapuolella on lainaus kirjasta, joka saattaa spoilata, joten älä kurkkaa pitemmälle jos vasta suunnittelet sarjan lukemista!

Yksi My Chemical Romancen suosikkikappaleitani, olkaa hyvä :) (Laulaja Gerard Way olisi muuten ollut loistava Edward Cullenina!)




Happiness expanded like an explosion inside me - so extreme, so violent that I wasn´t sure I´d survive it.
"Forever," Edward echoed in my ear.
I couldn´t speak anymore. I lifted my head and kissed him with a passion that might possibly set the forest on fire.
I wouldn´t have noticed.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Rumpujen pärinää...

... on synttäriarvonnan tulosten aika!

Virallisten valvojien -neidit Kirppu ja Piipero- tarkkaavaisten silmien alla suoritettiin arpalippujen askartelu. Sitten vähän kynttilänvaloa:




Arvontaa ei suoritettu kuvassa olevassa kulhossa, vaan arpaliput siirrettiin laukkuun. Laukusta pidettiin kiinni vielä sulassa sovussa:




Arpomisjärjestyksestä meinasi tulla erimielisyyttä, mutta pienemmän oikeudella ensimmäisen arvan nosti Piipero ja toisen Kirppu. Ensimmäinen voittoarpakuvaus ei onnistunut, sitten isompi valvoja väsähti ja Virallinen Tuloskuva otettiin pienemmän ollessa jo menossa nukkumaan:




Ensimmäisenä kirjan saa valita Maija, toisena Susanna/Hiidenkivi.

Oikein paljon onnea molemmille voittajille!

Laittaisitteko sähköpostilla yhteystietonne osoitteeseen miisa82(ät)luukku.com, jotta saan palkinnot postiin. Jos Maija samalla ilmoittaisit minkä kirjoista valitset, niin voin kertoa Susannalle mistä hän voi valita. Kirjathan oli listattu täällä.

Täällä nautitaan nyt lasillinen punaviiniä arvontajuhlallisuuksien kunniaksi. Mukavaa viikonloppua :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tuplaten tunnustuksia

Kannesta kanteen -blogin Kaisa, P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara sekä Pisara -blogin Helmi-Maaria Pisara ilahduttivat minua tällaisella tunnustuksella:




Tunnustuksen saaneen tulee kiittää tunnustuksen antajaa, jakaa tunnustus kahdeksalle blogille ja kertoa itsestään kahdeksan asiaa. Ensinnäkin kiitos teille ihanat, tunnustus tuntuu aina mahtavalta <3 Sitten tunnustelemaan. Mitään erityisempää teemaa en valinnut, mutta koska blogini tekstit pyörivät kirjoissa ja käsitöissä niin vältetäänpä nyt niitä aiheita.

1.      Olen vilukissa ja palelen jatkuvasti. Olenkin villasukkien suurkuluttaja, pidän niitä myös öisin.
2.      Poden raivostuttavaa kenkäkuumetta. Vaakakupissa on petroolinsiniset maiharit ja mustat prätkäsaappaat. Lottovoitto auttaisi ;)
3.      Olen koiraihminen. Taidan olla vähemmistössä tässä asiassa, bloggaajissa tuntuu olevan enemmän kissaihmisiä.
4.      Aloitin taas joogan. Siihen jää koukkuun. Edellisen kerran kävin äitiysjoogassa, nyt taipuu ihan eri tavalla :) Olisi ihana päästä johonkin joogaretriittiin.
5.      Kulutan todennäköisesti puhki My Chemical Romancen The Black Parade -cd:n. Myös tytöt jakavat musiikkimakuni, he haluavat kuunnella autossa kyseiseltä cd:ltä "hassun laulun" eli Maman uudelleen ja uudelleen. Onneksi eivät ymmärrä sanoja ;) Myös Green Day, Him, edesmennyt Sentenced sekä Poison Black kolahtavat.
6.      Haluaisin kovasti hankkia muutamia dvd-bokseja: Gilmoren tytöt, Twin Peaks, Sons of Anarchy, Frendit.
7.      Rakastan kynttilöitä, tuoksukynttilöistä suosikkini on vanilja.
8.      En syönyt lapsena ruisleipää. Vetosin siihen, että kieleni haavaan* meni murusia ja se sattui. Totuus saattoi olla, että en vain pitänyt ruisleivästä. Kuopuksemme, Piipero-tyttö, on joskus kieltäytynyt ruisleivästä, koska "siitä tulee maha kipeäksi". Hmm... Perinnöllinen ruisleipä-aversio? Nykyään kyllä syön ruisleipää, eikä Piiperokaan siitä aina kieltäydy.  
(* Tipuin pienenä sängystä lattialle imurin päälle, kieli jäi hampaiden väliin. Haava on kielessä edelleen.)

Tällainen kahdeksikko tällä kertaa. Tunnustus on kiertänyt monessa blogissa, joten saa napata vapaasti mikäli on tunnustamisen tarvetta ;) Blogini sivupalkin Tällaista muualla -listauksessa on upeita blogeja joista jokainen ansaitsisi tunnustuksen! (Sitä paitsi migreeni tekee tuloaan, joten en pystyjaksakykene tekemään linkityksiä ja vinkkaamaan tunnustuksen saajia. Anteeksi.)

Lisäksi samaiset Kaisa ja Sara jakoivat toisenkin tunnustuksen, kiitos myös tästä :) Tämä tulisi jakaa kymmeneen blogiin, mutta sama selitys pätee tämänkin jakamiseen kuin äskeiseen.




P.S. Synttäriarvontaan ehtii vielä osallistua :)
P.P.S. Blogger kaatui illalla, jospa tämä nyt toimisi ja saisin tunnustukset julkaistua...

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kirppu-neidin villatakki

Nyt on viimeinkin jotain valmista käsityörintamalla.

"Muutama" kuukausi sitten vilautin työn alla olevaa käsityötä, josta piti tulla Kirppu-neidille villatakki. Aika hitaasti projekti eteni, mutta valmista tuli. Ei ole ainakaan kiireellä pilattu ;)




Ohje on Novitan Talvi 2009 -lehdestä. Lankana oli 7 veljestä Raita, väri 895. Lehden kuvassa takki oli kiinni koristehakaneulalla, minä halusin siihen napit. Ne löytyivät Kirjokkaasta, pussillinen erivärisiä isoja eläinhahmonappeja. Kirppu-neiti valitsi villatakkiinsa pupun ja kilpikonnan. "Kiinnikerenksut" alkavat tuollaisista omalla mallilla virkatuista kukista, lankana oli jotain vaaleanpunaista jämälankaa.




Villatakki on kudottu yhtenä kappaleena hihansuusta hihansuuhun. Oli melko sekavan näköinen viritelmä ennen saumojen ompelemista, mutta ihan siitä tuli sen näköinen kuin pitikin. Tyttökin on tyytyväinen villatakkiinsa. Laittoi sen samantien päälleen kun lähdettiin syntymäpäiväjuhlille, sielläkin kehuskeli uutta vaatettaan ;)

Tässä vielä villatakki Kirppu-neidin päällä:




Osasinhan minä :)