30 kesäkuuta 2011

Twilight ja kirjavaa pohdiskelua

Anteeksi nyt vain kaikki jotka eivät ole Stephenie Meyerin Houkutus-sarjasta innostuneet, mutta palaan siihen ainakin tämän yhden kerran. (Vannomatta paras. Pidätän itselläni oikeuden kirjoittaa aiheesta vielä myöhemminkin.) En kyllä nytkään juurikaan kerro kirjasta tai sen juonesta, vaan ihan muusta.




Joku saattaa jo tietääkin, että luin aiemmin Meyerin Houkutus-sarjan ja ihastuin siihen sen puutteista ja ärsyttävyyksistä huolimatta. Halusin tutustua sarjaan myös alkukielellä. Sain englanninkielisen neljän kirjan boxin lainaan ja nyt on ensimmäinen osa, Twilight, luettu. Ihan hyvin sujui, vaikka en ole aikoihin lukenut englanniksi. Juonesta vain sen verran, että siihen liittyy mm. vampyyreita ja ihmissusia.

Kerrottakoon, että ensimmäistä kertaa huomasin koneen voittavan kirjan. Käytin nimittäin nettisanakirjaa mieluummin kuin painettua. Jotenkin perinteisen sanakirjan käyttö tuntui kömpelöltä ja hitaalta. Twilight oli lisäksi toinen lomareissukirjani, en halunnut kantaa olkalaukussa sen lisäksi vielä isoa sanakirjaa (veljeni peruja ollut taskusanakirja kului puhki ja jouduin hankkimaan lukioaikana uuden, isomman sanakirjan). Tosin reissussa en käyttänyt nettisanakirjaakaan, ei ollut konetta mukana.

Edellisestä tulikin mieleen, tunnustaako joku bloggaaja tuntevansa itsensä rauhallisemmaksi, kun oma harrastus (olkoon se sitten kirja, käsityö tai joku muu) kulkee mukana vaikka laukussa? Minä tunnustan... Ei haittaa vaikka kirjaa ei edes lue. Kunhan se on mukana, kaiken varalta ;)

Halusin kirjoittaa Twilightista myös siksi, että mm. Karoliina ja Jenni ovat maininneet blogeissaan sen, miten joistain kirjoista ei haluaisi kirjoittaa vaikka ne ovat itselle tärkeitä. No, Twilight/Houkutus -sarja on minulle sellainen. En tiedä mikä niissä niin viehättää, tai miksi en osaa niistä oikein mitään kirjoittaa. Siinä yksi syy sille, miksi en aio niitä tämän enempää täällä käsitellä. K-blogin Jenniä siteeratakseni: "... niistä ei ole aina oikein mitään sanottavaa, vaikka mieli olisi lukiessa ollut pakahtumaisillaan. Joitakin kirjoja ei lueta, ne on koettava."  Paremmin en voisi asiaa ilmaista.

Twilightiin liittyy myös keskustelu jonka kävin 5-vuotiaan Kirppu-tyttäreni kanssa. Hän kyseli miksi aikuisten (en korjannut tämän olevan nuorten kirja) kirjojen kansikuvat eivät liity kirjan tarinaan, vaan ovat usein ihan erilaisia. Vertailimme sitten yhdessä lasten- ja aikuisten kirjoja, pohdimme vertauskuvia ja mietimme muutenkin kansikuva-asioita. Onneksi sarja löytyy suomenkielisenä kotikirjahyllystä, mikäli "omppukirja" vielä neitiä isompanakin kiinnostaa :)

Kaiken tämän kielellisen, tunteellisen ja kuvallisen pyörittelyn jälkeen on vielä lisättävä loppuun lyhyt pätkä kirjasta. Kertokoon tämä riittävästi:

And then I knew I was death. Because, through the heavy water, I heard the sound of an angel calling my name, calling me to the only heaven I wanted.

5 kommenttia:

  1. Tietenkin aina pitää olla mukana kirja tai pari ja mieluusti muutakin harrastettavaa. Töihin ei voi mennä ilman kirjaa (jota en läheskään aina edes avaa työmatkalla) ja millä tahansa matkalla - jo yhden yön poissaolo kotoa riittää - niitä vasta tarvitaankin. Minusta kertoo ehkä jotain se, että kun jouduin kerran lähtemään ex tempore yöksi sairaalaan tarkkailtavaksi, muistin siinä parin minuutin varautumisen aikana kyllä pakata kirjan mukaan, mutta esim. hammasharja jäi.

    Hauskoja kirjankansikeskusteluja siellä!

    VastaaPoista
  2. Minulla on juuri sama, ihastuin Twilight-sarjaan, ja en oikein halua aina myöntää sitä, koska en kestä kritiikkiä siitä. ;)
    Luin ensimmäisen osan suomeksi, mutta sen jälkeen siirryin englanninkielisiin ja pidän niitä parempina. Kun tottuu, niin ei enää edes tarvitse sanakirjaa (edes minun hyvin rajallisen kielipääni kanssa). :D

    VastaaPoista
  3. Minä yritän puhua Twilight-sarjasta vähätellen juurikin siksi, etten halua kuulla muiden kritiikkiä. En osaa edes itselleni eritellä, miksi Twilightista tykkään, mutta etenkin Houkutus teki ensimmäisellä lukukerralla todella suuren vaikutuksen. Silloin minusta tuntui, että tunteet välittyivät lukijalle todella vahvoina ja suorastaan ahmin tarinaa. Nyt olen pitänyt Twilight taukoa, mutta hyllyssä nököttävät kaikki kirjat (englanniksi) ja varmasti joskus vielä palaan näiden pariin.

    Täytyy vielä todeta, että Twilight elokuvat ovat mielestäni kammottavia! Bella ei elokuvissa juuri muuta tee kuin ähkii ja pitää suuta raollaan, kyräilee. Ymmärränkin oikein hyvin, jos joku kirjoja lukematon moittii Twilightia elokuvien perusteella.

    Niin ja kyllä, myös minä nappaan helposti kirjan mukaan joka paikkaan, vaikka tietäisinkin etten ehdi sitä lukemaan :) Mutta joskus, esim. terveyskeskuksessa omaa vuoroa odottaessa sitä on ylpeä itsestään, kun voi lukea hyvää kirjaa sen sijaan, että plaraisi niitä odotushuoneessa nököttäviä vuoden -97 ET-lehtiä.

    VastaaPoista
  4. Twilight ei kuulu minun genreihini, mutta sait sen kuulostamaan houkuttelevalta! Toisaalta luen mitä tahansa fiiliksen mukaan, joten eihän sitä tiedä, jos joskus Twilight tarttuisi mukaani :-)...

    Aivan ihanaa tutkiskelua sinulla ja tyttärelläsi: aikuisten ja lasten maailmojen eroja. Wau!

    Kirja on hyvä olla mukana. Tottakai!

    VastaaPoista
  5. Kylläpä pohdiskeluni ja Twilight-kommenttini saivat paljon kommentteja, kiitos! Ja mukavaa kun tänne on ilmestynyt uusia lukijoitakin :)

    Jenni: Kyllähän hammasharjoja löytyy joka (sairaala)kioskista mutta hyviä kirjoja välttämättä ei ;)

    Peikkoneito: Sanakirja ei tosiaan ollut ymmärtämisen kannalta välttämätön. Jotkut useasti toistuvat oudot sanat halusin tarkistaa, kun jäivät vaivaamaan. Minä en vielä osaa sanoa kummat ovat parempia, englanninkieliset vai suomennetut. Kiva kuitenkin välissä lukea ei-käännettyä kirjallisuutta.

    Maija: Olen kyllä niin samaa mieltä kanssasi! Houkutus oli tunnelmaltaan todella vahva, se onkin ehkä paras noista kirjoista. Harvassa kirjassa saa ainoastaan toisen kosketuksesta tai halauksesta kylmiä väreitä, mutta tuossa sai. Elokuvista olisi tosiaan saanut tehtyä paremmat. Mainitsinkin aikaisemmassa postauksessa että ne menevät kirjojen jälkiruokana, mutta eivät välttämättä toimi ilman niitä pelkkänä pääruokana (olinkohan nälkäinen kun kirjoitin ajatuksiani?). Ikiaikaiset ET-lehdet ahdistavat minuakin, varsinkin kun ne tulee anoppilassa selattua uutena ;)

    Paula: Ei muuta kuin tutustumaan, omalta lukemismukavuusalueelta poistuminen voi tehdä joskus hyvää :)

    VastaaPoista