tiistai 14. kesäkuuta 2011

Supernaiivi ja kirjastolöytö

Luettavien kirjojen listalta voi taas pyyhkiä yhden kirjan yli, sain luettua Erlend Loen Supernaiivin. Kiinnostuin kirjasta, kun anni m. valitsi sen 30 päivää kirjoja -haasteeseensa kirjaksi, joka tekee iloiseksi. Samaisen haastepostauksen kommenteissa tätä kirjaa ovat muutkin kehuneet. Karin Mäkelän Valkea voima -kirjan jälkeen iloisuus tuli tarpeeseen, joten ajattelin tutustua Supernaiiviin.




Kirjan 25-vuotias päähenkilö on kriisissä. Hänen elämässä on asioita joita hän ei tarvitse ja jotain myös puuttuu. Hän tietää joistain asioista liikaa ja hänellä on erinäisiä pakkomielteitä, kuten aika ja avaruus. Saadakseen elämänsä hallintaan hän tekee listoja sekä hankkii pallon ja hakan.

Lauseet ovat lyhyitä ja hieman naiiveja, mutta silti niissä on tarpeeksi sisältöä. Välillä päähenkilö pääsee ajatuksissaan vauhtiin ja lauseetkin samalla pitenevät ja rönsyilevät.

Mutta animoiduista pikkuesineistä ja animoidusta ruoasta minä tulen aggressiiviseksi. Kekseistä, jotka hyppäävät ylös rasiastaan ja alkavat tanssia keittiön pöydällä ja huutelevat samalla yrttijuustoa tulemaan pois jääkaapista, ja kun yrttijuusto tulee, niin keksit ryntäävät juustoon ja levittävät sitä päällensä. Sellaisen katseleminen on rasittavaa.

Supernaiivi sopii hyvin hellelukemiseksi, se ei vaadi liikaa ajattelua ja saattaapa hieman naurattaakin. Ei tämä silti mitään suuria tunteita herättänyt. Tykkään listoista, mutta silti ne alkoivat vähän häiritä. Hassut nimihaut olisi voinut esittää lyhyemmästikin. Päähenkilö kasvoi tarinan edetessä sopivasti. Hänen ajatuksensa muuttuivat syvällisemmiksi, paikoitellen kauniiksikin ollen silti edelleen omalla tavallaan yksinkertaisia.

Lähtiessäni hän halasi minua tavalla, joka näin jälkeenpäin ajateltuna vaikutti lähes suudelmalta. Luultavasti se oli halaus. Mutta se saattoi olla myös suudelma.

Sitten Supernaiivista kirjastolöytöihin. Käytiin Kirpun ja Piiperon kanssa kirjastossa lueskelemassa ja selailemassa kirjoja. Pois lähtiessä ajattelin vielä kurkata poistomyyntikärryyn, ja mitä sieltä löytyikään:




Pitihän tuo korjata talteen, varsinkin kun hinta oli vain 1 € ja oli ihan hyväkuntoinen! Sarjan ensimmäiset osat (I-III) minulla on yhteispokkarina. Täytyy pitää silmät auki jos löytäisi viimeiset kolme osaa yhtä edullisesti.

Nyt keskityn lomailuun hetken aikaa, kesälukemistakin on varattuna tarpeeksi :)

3 kommenttia:

  1. Supernaiivi on ollut pitkään mielessäni. Ehtisinpä lukemaan sen! Ainakaan vielä kesällä en ehdi, mutta jospa se kepeyttäisi vaikka syksyäkin kivasti :-)!

    VastaaPoista
  2. Supernaiivi on ihana kirja. Olen sen jälkeen lukenut muitakin Erlend Loen kirjoja, mutta niiden kanssa en ole päässyt samanlaisiin oivalluksiin.

    VastaaPoista
  3. Paula: Kyllä se varmasti syksyynkin sopii. Hienoja ja syvällisiäkin oivalluksia käärittynä kevyehköön kääreeseen. Luokittelisikohan tuon vaikka hyvänmielenkirjaksi.

    Katja: Täytynee tutustua muihinkin Loen kirjoihin. Jospa minulla kävisi niin päin, että joku muu Loen tuotos olisi se helmi, kun tämä ei kuitenkaan parhauteen yltänyt. Vaikka tämä oli kyllä ihan riittävä ja sopiva kesäkirja :)

    VastaaPoista