lauantai 25. kesäkuuta 2011

Mielensäpahoittaja

Kesälomareissun autolukemisena oli alkumatkalla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Jostain syystä en juurikaan rekisteröinyt tätä ilmestymishetkellä, tai rekisteröin mutta en kiinnostunut. Sitten tämä tuli vastaan siellä täällä blogikierroksilla (mm. Hanna kuunteli tämän äänikirjana) ja lopulta se pomppasi silmille kirjastossa. Nappasin sen mukaan. Onneksi.




Mielensäpahoittaja on 80-vuotias suomalainen mies, jonka silmät avautuivat 73-vuotiaana: lääkäri sanoo, että sydän voi leikata kiinni nykyisillä elämäntavoilla. Mielensäpahoittaja ei muuta ruokavaliota tai lisää liikuntaa, vaan estää tukkeumat omalla tavallaan:

Hän halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaatteja ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen ollut kaikki arvot kohdallaan? Kyllä ovat.

Mielensäpahoittajan vaimo ja ystävä ovat kuunnelleet osansa valituksista, joten ne täytyy suunnata nyt yleisönosastoille. Mielensäpahoittaja purkaa tuntojaan neljänkymmenen lyhyen tarinan verran niin rintaruokinnasta, jonotuksesta, lääkäreistä kuin katiskavarkaistakin.

"Ps. Katiska löytyi Kuikkaniemen paikalta, olin unohtanut sen viime syksynä sinne, mutta ei tämä silti poista sinun syyllisyyttäsi. Jossain on varmasti joku vienyt joltain katiskan, taikka joku miettii että pitäisikö tuolta puolustuskyvyttömältä ihmiseltä viedä katiska."

Mielensäpahoittaja ei sovellu luettavaksi hampaiden harjauksen aikana, saattaa nimittäin aiheuttaa erinäisiä pärskähdyksiä. Eikä myöskään kahvilukemiseksi. (En sitten kerrasta oppinut.) Autolukemiseksi kirja sen sijaan sopi loistavasti. Nauroin siihen malliin, että Mieskin kelpuutti Mielensäpahoittajan luettavakseen. Vertasin väkisinkin kirjaa vasta lukemaani Supernaiiviin. Molemmat kun ovat yhdenlaisia hyvänmielenkirjoja. Täytyy sanoa, että jos pidin Supernaiivia  ihan ok -kirjana, niin Mielensäpahoittaja räjäytti potin. Tässä oli sitä minulle sopivaa hauskuutta, jäyhyyttä, lämpöä ja ripaus suruakin. Tykkäsin kovasti! Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämä loppui.

Niin se sitten joutui Mieskin blogihommiin. Luki rauhassa Mielensäpahoittajaa kun minä tulin kameran kanssa sohimaan ja häiritsemään. Saipahan sormensa kuvaan :)

5 kommenttia:

  1. Minäkin olen tuota kirjaa jo pyöritellyt käsissäni, mutta en ole vielä ostanut/lainannut. Täytyypä siis ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
  2. Minullakin lukematta. Olen kirjan ilmestymisetä asti ollut kyllä kiinnostunut. Minusta kirja on otsikoitu loistavasti, kiinnostusta hertättävästi, ja minusta otsikko lupaa hyvää sisällöstä. Kiva kuulla, että näin onkin! :-)

    VastaaPoista
  3. Pikkusisko ja Paula, kannattaa kyllä lukea! Saattaisin jopa hankkia omaksi asti, Mielensäpahoittaja kestää useammankin lukukerran. Huomasin jo selailevani sitä uudelleen, ja kun Mies luki sitä minun piti vähän väliä kysellä että missä vaiheessa olet menossa :)

    VastaaPoista
  4. On ollut lukulistalla, epämääräisesti taustalla muita kirjoja lukiessa, mutta nyt on pakko hankkia omaksi.

    VastaaPoista
  5. Kattojen yli: Mielensäpahoittajassa saa kyllä rahoille vastinetta :)

    VastaaPoista