sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Odelma, äitienpäivänä

Yllätyin, kun kirjastossa tuli vastaan Odelma. Kuvittelin, että tätä Katja Kaukosen kirjaa saisi odottaa kauan ennen kuin se olisi kirjastossa lainattavissa. Mutta siinä se oli, uutuushyllyssä. Sinertävän harmaana ja kutsuvana. Kansi täynnä kaunista valoa ja varjoja.

Kirja kertoo Odelmasta, joesta nousseesta naisesta. Odelma saa nimen ketulta ja talon menneisyydeltä. Hän löytää miehen, Freydmanin, jonka kanssa asettuu taloon asumaan. Vierellä kuljetetaan tarinaa Annasta, pienestä tytöstä joka katoaa. Myös Annan tarinassa on ketulla osansa.

Heti ensimmäinen sivu vei minut mukanaan. Kaukosen kuvailu on taidokasta. Pienieleistä, vahvoja tunnelmia, paikoitellen jopa jännitystä. Teksti soljuu eteenpäin. Sanoja ja lauseita haluaa maistella pieninä palasina, ajatuksella.

Vielä ei voinut kiirehtiä, nyt elettiin alkua ja kaikki käynnistyi raukeasti kuten aamuisin on tapana. Aurinko nousi turpeana valaisemaan maaliskuista maisemaa ja katseli, oliko kaikki ennallaan. Valo sormeili seutua. Pisarat irrottivat otteensa naisesta ja valuivat alas maahan. Niin hän luovutti kaiken takaisin kamaralle sen talven jäljiltä ahnaaseen nieluun. Maa imi ja vettynyt nainen kuivui.

Mutta sitten tapahtui jotain. Tämä kirja on ehdottomasti sellainen, jonka lukeminen vaatisi tietynlaisen mielentilan, ajan ja paikan. Minulle kävi niin, että ajatus alkoi karkailla. Olin jotenkin liian levoton lukeakseni tämän. Kirjan edetessä mieleeni tuli useassa kohtaa M. Night Shyamalanin Kylä -elokuva (The Village). Sitten kadotin tarinasta jotain. Tipahdin juonesta tai en jaksanut keskittyä siihen. Välissä kieli alkoi jo ahdistaa. Lopulta lukemisesta tuli puurtamista, iski pakko lukea loppuun -olo. Täytynee yrittää joskus uudelleen, tämä voi kuitenkin olla loistava kirja. Oikealla hetkellä luettuna.




Tässä vielä lopuksi kevään merkkejä (saa sivistää minua ja kertoa mitä kukkia nämä on). Olkoon nämä onnittelukukkaset kaikille äideille ja mummuille. Hyvää äitienpäivää!



7 kommenttia:

  1. Mie aloitin myös tätä kirjaa vähän aikaa sitten, mutta aika ei ollut sille oikea, sillä ajatukseni harhaili ihan kauheasti. Tämä on tosi kehuttu ja tykätty kirja, joten annan sille uuden mahdollisuuden "uuden pään" kanssa. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että en ole ainoa jolla tämä tökki ;)

    VastaaPoista
  3. Odelma on kiehtonut minua siitä saakka, kun kuulin kirjan nimen, mutta siinä on jotain hivenen pelottavaakin - pääsisinkö sen maailmaan sisälle? Se ei selviä kuin kokeilemalla. :)

    VastaaPoista
  4. Eikös siinä pilkistäkin krookuksia?

    Odelma on minustakin hieno kirja, mutta aika vaikea! Lisäksi siinä on niin monta tulkitsemismahdollisuutta, että läkähdyttää. Mieluummin hieman helpompaa proosaa minulle :)

    VastaaPoista
  5. Katja: Minäkin halusin lukea Odelman ihan vain jo nimen perusteella. Ja on siinä tosiaan jotain pelottavaa... Toivottavasti pääset sisälle sen maailmaan, jospa sinulla olisi Oikea Hetki lukea se. Kirjaahan mietteet blogiisi jos/kun luet kirjan, käyn kurkkaamassa!

    Kirsi: Hienosti kiteytit Odelman olemuksen, tulkintoja tosiaan on moneen lähtöön, jokaiselle omanlaisensa. Muistanko väärin vai olitko lukemassa Untinen-Auelin uusinta kirjaa? Mitä tykkäsit? Itselläni se on pahasti kesken ja laina-ajan loppu häämöttää... Niin ja kiitos sivistämisestä kukka-asiassa ;)

    VastaaPoista
  6. Heippa! Kiva blogi! :)

    Pidin Odelmasta valtavasti, se teki suuren vaikutuksen. Luulen, että se on sellainen kirja, joka elää ja muuttuu lukukertojen myötä, koska se antaa niin monia tulkitamahdollisuuksia. Kannatta siis kokeilla joskus toiste. .)

    VastaaPoista
  7. marjis: Heippa ja kiitos! Odelma ei tosiaankaan ole ihan yksiselitteinen kirja. Täytynee laittaa se takaisin luettavien listalle, katsoa josko se seuraavalla kerralla säilyttäisi sen hienon tunnelman loppuun saakka. Ja aukeaisi vähän enemmän.

    Ja vielä ihan yleisesti: tervetuloa kaikille uusille lukijoille :) Ilahduttaa kovasti kun olette löytäneet blogiini!

    VastaaPoista